Luota muhun, kyllä sä pysyt pystyssä [K-11] (slash, draama, fluff) ILMOITUSASIAA 21.4.2012!

[Riitu]

Aww, ihana luku (yllätys?) <3333

Nopeesti se jatko <3

Rakentavat juoksi pois

-Riitu-

Ps. Sä oot kuule kuollu jos sä jätät tän kesken! >8(

[foxrain]

Riitu: No nyt mua jo uhkaillaankin! Loppuun saatte kyllä, kunhan ehdin postata ja jaksan kirjoittaa tuon lopun oikein. Viikonloppuna. Tämä on lupaus minun tasollani. : D

[Dannie]

Jeaaaaa ! Viikonloppua odotellessa...

Vaikka en kyllä jaksais odotella Tää on niin ihana ♥ Mutta kai tää on sitten pakko x)

[Amnesiac]

Miksen mää oo huomannu tota uutta osaa.8( No huomasinpahan nytten jaja VAU!<3 Tykkäsin ihan hirveästi tästä uusimmasta, oli ehdottomasti paras tähän mennessä juu. Ja en tiiä kuvittelinko vaan, vai oliko toi pitempiki ku noi aikasemmat, mut ainaki tuntu siltä.:--- D Ja sehän on siis vain hyvä asia! ^__^

Santeri huokaisi turhaantuneena ja loi kummastuneesti hihittävään äitiinsä vain väsyneen katseen kivutessaan kyllästynein askelin yläkertaan paitaa vaihtamaan.

Mutta nii, tästä mun piti sanoa, että voi kauhia, kun mä tykkään tuosta Santun äidistä paljon. Se on vaan niiiin ihana ja mahtava ja mukava ihminen. Voisin melkein vaihtaa omani siihen.: D Toi sen suhtautuminen tohon Santun suuntautumiseen on vaan niin huippu ja kaikkea! Ja lisäks tykkäsin tuossa kans, kuinka olit kuvannu tuota Santerin hermostuneisuutta sen kouluunlähdön ja Tatun näkemisen kanssa.  Sit tuo Santun veliki oli aika mainio.:3

Ja tsajajajajaaa toi painimiskohtaus oli ihanin. Ja hirmu söpö kans. Hihittelin ja awwittelin täällä vuorotellen vähän kaikille.^^ ♥ Kiinaan kirmaamiselle sun muulle.8-- D

Kauhee ko viikonloppuun tuntuu olevan vielä pitkä aika, niinku jotain miljoona vuotta.D: Noh, yritetään kestää. Ää, ku oon ihan koukussa tähän.8 ( Joo, no nii, jätän nyt tän tähän. Onneks oli tosi johdonmukainen ja rakentava ja kaikinpuolin muutenkin hieno kommentti tämä, joo.: D Mut ajaa sen tarkoituksen kuitenkin, että tiedätpähän, että seuraan tätä edelleen, tykkään edelleen ja odottelen jatkoa innolla.

Voi ei, tää ficci saa mut tunkemaan noita hymiöitä vielä normaalia enemmän näihin kommentteihin, ku oon itekki yhtä hymyä aina uuden osan jälkeen.8< Nytki virnuilen täällä itsekseni, pelottavaa.;- (

[Sassa]

Mitä, mä en tajunnutkaan että tähän on tullut jatkoa! Korjailehan sitä otsikkoa

Mutta joo, kai munkin pitäisi kommentoida. Tässä tarinassa on kyllä sellaista raikkautta, jotain tosi sydäntälämmittävää, mitä ei ole kovin monessa muussa. Santeri ja Tatu ovat ihan järkyttävän symppiksiä, en voi kuin toivoa hyvää heille. Sivuhahmoissa sen sijaan olisi vähän kehittämistä, Tommi, Elin ja Elias ovat aika hyviä jo nyt, mutta muuten monet sivuhenkilöt uhkaavat jäävän vain sellaisiksi randomeiksi ympärillä pyöriviksi sidekickeiksi, joilla ei ole kauheasti omaa persoonallisuutta.

Tatu vaikutti alussa aika kusipäiseltä, mutta sittenpä taas huomattiin että ensivaikutelma voi pettää. Mukava että joku kirjoittaa välillä näinkin, eikä kaikki ole aina ihan mustavalkoista. Pisteitä myös tuosta Eliaksen tapauksesta, mun käy ihan hirveästi sääliksi sitä... Toivottavasti jätkä saa vielä sovittua kavereidensa kanssa ja asiat selviävät, kun hän nyt itsekin tajusi että on tehnyt jotain vähän väärin.

Kielikin tässä on hyvää, vuoropuhelut toimivat ja juoni kulkee eteenpäin sopivalla nopeudella. Välillä löytyy jotain kielellisiä kömpelyyksiä ja kummallisia sanoja tai lauserakenteita, mutta ei niin pahoja että haittaisivat ymmärtämistä tai mitään. Yleisesti ottaen siis mukavaa, oivaltavaa tekstiä, ja pakko mainita tuosta uusimmasta luvusta, että se "Timppa, miks sulla on Samppa?" -kohta oli ihan älyttömän söpö, repesin nauruun Muutenkin koirat ovat tarinoissa aina hyvä huumorin lähde. Tykkään Sampasta. Painimiskohtaus oli aika yllättävä ja spontaani, mutta hirmu söpö silti.

Nyt ei irtoa kyllä tämän syvällisempää analyysia, heräsin vasta joku aika sitten. :'D Mutta ihan mielettömän koukuttava tarina, palaan kyllä lukemaan taas heti kun saat taas jatkoa aikaan!

[foxrain]

Taas näin monta kommenttia! Tänä iltana tai huomenna laitan uuden osan, just nyt ei energia riitä läpilukemiseen Mutta kommentteihin jaksaa aina vastailla, kiitos taas <3

Dannie: Nyt se viikonloppu sitten on Toivottavasti odotus palkitaan^^

aispe: Sori, huomasin itsekin, että se uusin luku puuttuu tuosta otsikosta mutta jostain syystä se jäi vaihtamatta  Laitan sen nyt kuudenneksi, kunhan postaan uusimman.^^ Aijai, toivottavasti korjasin käsityksiäsi korealaisista Itse olen aivan in love kyseiseen maahan, ja pakkohan se oli tähänkin tunkea. Halusin ottaa kantaa rasismiin ja ennakkoluuloihin, ja aasialaisetkin niitä ihan kiitettävästi täällä Suomessa osakseen saavat T^T Ainakin mitä minä olen kuullut, ja jopa minuun Aasia-fanina on jonkinlaista urputusta suunnattu O_o Kiitos kivasta kommentista^^

Amnesiac: Missasit varmaan tuon otsikon takia, anteeeeks. :"D Sinäkin tykkäät Santun äitistä, kaikki tykkää siitä paitsi minä. Kekee : DD Osa oli kyllä pidempi kun aiemmat, ja kiva jos oli parempikin Hauskaa että olen saanut sinut awwittelemaan, se kai näiden poikien elämäntehtävä näyttäisi olevan. :") Olen hymiöiden suurkuluttaja ja kommenttimonsteri ja viikonloppu est ici! : D Joten kiiiiitoooos kommentista<333

Sassa: Ohh, että oikein erilainen kuin muut : o Nyt tuli kyllä erittäin mieluisa kehu Tommi, Elin ja Elias on tosiaan hiotuimmat sivuhahmot, Pete ja etenkin Sami ovat jääneet etäisemmiksi. Heille kyllä tulee vielä suurempi roolikin tässä, ja toivottavasti saan heitä vielä syvennettyä (: Mustavalkoisuus on aika kiva juttu, mutta tähän mä en sitä halunnut. Eliaksesta en itse pidä, mutta tarvitaanhan niitä ei-niin-mieluisiakin hahmoja. Kyllä munkin vähän sitä kävi sääliksi, enkä halunnut kirjoittaa siitä ihan täyttä paskiaista. Oudot sanonnat ja lausemuodot selittää mun kieroutunut ajattelutapa : DD Toivottavasti ei ymmärtämistä häirinnyt ^^" Timppa-Samppa on hölmö, mutta kyllähän se söpöä oli :"D Tykkään itsekin koirista tosi paljon, ja mun koira on mulle tosi tärkeä, joten oli helppo kirjoittaa koiran ja pojan läheinen suhde Sitä paitsi koirien avulla saa helposti iskettyä toisia miehiä naisia ; D Yllättävyys oli painikohtauksessa se juttu :"D Analyysi oli erittäin riittävästi syvällistä, kiitos parannusehdotuksista!^^ Ja kiitos kommentista~

Jatkoa tänäiltana tai huomenna. Please wait patiently.<3

[foxrain]

Ikäraja: K-7? BUAH. En tiedä. : D
Genre: draama, fluff, pienimuotoinen teiniangst. >8D Ehkä.
Yhteenveto: Mitä piilee kuuman ja kylmän ulkokuoren alla?

A/N: Tässä tämä kauan (?) odotettu (?) kuudes osa nyt sitten on!

Toivon, että tämä vähän syventää Tatun luonnetta ja taustaa^^ (Toivottavasti ette pidä sitä ihan hulluna, mutta kyllä koiralleen puhuminen on ihan normaalia. Kai. :"D) Tämä osa on myös kannanotto rasismia vastaan. En vihaa montaa asiaa enempää kun rasisteja. En nyt ala vaahdota asiasta, mutta... >BE

Sorii, tämä ei ehkä ole yhtä pitkä kuin edellinen, ja tämä on vain tällainen väliosa, johdanto seuraavaan osaan (jonka saatan laittaa jo huomenna tai viimeistään alkuviikosta^^), mutta se edellinen nyt olikin harvinaista herkkua minulta, jonka kirjoitukset ovat yleensä hikiseen kaksi sivua. Anyway, kiitos kaikille kommentoineille, ja lisää kommenttia! Rakentavaa otetaan very mielellään vastaan, mutta tärkeintä on, että kommentoitte^^ <3 Käykää kimppuun. x3

VI

sonyaa^^ sanoo (21:04):
·   moiee, mitä ukko?  
lasujou_ sanoo (21:05):
·   kato marakatti 8D mitäs tässä, tulin yhen uuden frendin luota
sonyaa^^ sanoo (21:05):
·   AHHAA, kukas se tällanen uus tuttavuus on josta sonja-täti ei tiedä mitää? >:O
lasujou_ sanoo (21:06):
·   yks santtu vaan tavattiin eilen sattumalta ja tutustuttiin, tosi mahtava tyyppi ^_^
sonyaa^^ sanoo (21:07):
·   NO IHQ kuulostat niin innostuneelta että jos en tietäis mitä tällä santulla on housussaan, ni sanosin et oot ihastunu ;DDDD
lasujou_ sanoo (21:09):
·   haista paska :DDD sä tiedä mitään siitä mitä santun housuissa on.
sonyaa^^ sanoo (21:10):
·   no mutta! sä sit ilmeisesti tiedät
·   ja te siis ootte vaan kavereita?
sonyaa^^ sanoo (21:11):
·   täytyy kyl sanoo että aika nopeeta toimintaa, lasu... jopa sulta. mut ei siinä mitää, kiva että oot löytäny viimeinkin tyypin joka sua ymmärtää. aina vaan automaattisesti oletin et se ois ollu tyttö, mutta kun niitä sun eukkojes kuvia on tuolla gallerian omassa kuvassa katellu ni täytyy kyllä myöntää ettei oo kovin syvällisiin kykeneväisen näkösiä.
sonyaa^^ sanoo (21:13):
·   niin siis, syvällisiin HENKISESTI. fyysises ei mitää ongelmaa
·   lasu, ooksä elos??? :O
lasujou_ sanoo (21:13):
·   oon mä, sori
·   seurasin vaan kiinnostuneena tuota sun monologista analyysia mun persoonallisuudesta ja naismausta
lasujou_ sanoo (21:14):
·   copypasteen kaiken jannalle, sille mun edelliselle vosulle ni saat korkkarin ottaas XD
·   nii ja sit juttelen santun kaa... 0:D
sonyaa^^ sanoo (21:14):
·   NO ILMANKOS SITÄ TEKSTIÄ EI TUU TAVALLISEEN TAHTIIN!!!!
·   mitäs te? :”D
lasujou_ sanoo (21:16):
·   niin ja vastatakseni tähän sun upeaan teoriaan...
lasujou_ sanoo (21:17):
·   tiedän santun housujen sisällöstä sen, mitä painiessa saa selville xP ja jjuu, kavereita ollaan, oon hetero tähänki asti ollu T_^  ja joo, ainahan mä nopeesti toimin ;DDD oon lasu 5.678 sekuntia!! :DD mut sit tossa ymmärtämisjutussa oot kyl oikeessa... hämmentää vähän itteeniki...  ja valitettavasti olet oikeessa myös mun naismaun suhteen.
lasujou_ sanoo (21:19):
·   kaikkee normia, nyt sen isoveljestä ja -siskosta^^
sonyaa^^ sanoo (21:19):
·   PAINIESSA! mitä vittua, tatu?? Ô__Ô
lasujou_ sanoo (21:20):
·   rupes uhittelee prkl
·   ootsä tulossa viikonloppuna tännepäin? Ois vissiin vähän kerrottavaa (;
sonyaa^^ sanoo (21:19):
·   NO AIVAN HITON VARMASTI OLEN TULOSSA! MIES, TÄMÄ ON SUURTA!! ;O
sonyaa^^ sanoo (21:19):
·   hauskoja orgioita, meen kattoo tv ;DDD
·   jätkä on umpihomo... <3

Sonjan viimeinen kommentti sai Tatun hämmentymään – ainakin seitsemännen kerran sillä viikolla. Turhauttavinta/mielenkiintoisinta/hämmentävintä oli, että kaikki tuo suuri epätietoisuus ja oudot ajatukset olivat suurinpiirtein poikkeuksetta liittyneet Santeri Nybergiin. ”Perhanan perhana, Sonja, ei tuollaisia ääneen identiteettikriisiselle teinipojalle...” hän kirosi mielessään. Tuo ajatus oli kyllä välähtänyt hänenkin ajatuksissaan, ja aina vain vähemmän häiritsevänä. Mutta mikä se sellainenkin juttu muka olisi olevinaan, että kaikkien aikojen naistenmies olikin homo?! ”En mä oo homo”, Tatu mutisi tuskastuneesti sulkiessaan tietokoneen, mutta huokaisi heti perään raskaasti, sillä mielikuva aurinkoisesti hymyilevästä Santerista välähti hänen päässään kiistävästi. ”Enkä etenkään ole ihastunut Santtuun”, hän jatkoi painokkaasti päänsä perällä ilkkuvalle äänelle. Hänellä ei kyllä ollut mitään homoja vastaan... Mutta Santeri ja hän olivat kumpikin heteropoikia, ja aivan vain kaveriaikeissa toistensa suhteen! ...Niinhän?

Myöhemmin illalla Tatulle juolahti mieleen, ettei Santeri itse asiassa koskaan ollut niin väittänyt. Hän ei koskaan ollut puhunut tyttöystävästä, ihastuksesta, eksistä... Ainoa naisihminen, jonka hän oli maininnut sukulaistensa lisäksi, oli Elin, mutta ei heillä mitään ollut. Kaikkihan nyt olivat nähneet Elinin ja Tommin ystävänpäivädiskossa – tiukan halauksen, joka näytti tismalleen siltä, ettei kumpikaan olisi halunnut päästää irti, Elinin huumaantuneen hymyn ja Tommin vaaleanpunaisina hohkaavat kasvot. Ja Eliaksen kireän ilmeen, mistä syystä jutusta ei oltu nostettu julkista kohua, mutta pinnan alla oltiin yhä varmoja, että noista kahdesta tulisi vielä hyvä pari.

Tatu kuitenkin päätti kysyä Santerilta tämän naisasioista seuraavassa tapaamisessa. He olivat jutelleet vielä yli kaksi tuntia mesessä, ja huolimatta kasvavasta epäilyksestään ja epävarmuudestaan hän oli hyvällä tuulella, niin kuin aina Santerin vaikutuksesta. He olivat sopineet menevänsä sunnuntaina – koska lauantaina Sonja tulisi käymään – yhdessä koirien kanssa lenkille. Tatun koira Hirotaro (vaikkakin hän sanoi sitä Hamtaroksi tai Häröksi) oli Tatulle hyvin tärkeä, ja sekin oli erittäin kiintynyt Tatuun. He kävivät yhdessä lenkillä, ja usein Tatu puheli Hirotarolle huolistaan ja ajatuksistaan. Se ei koskaan tuominnut, väittänyt vastaan tai sanonut, ettei kiinnosta, mutta mikä parasta, se ei koskaan kertonut eteenpäin kenellekään.

Luottamus oli Tatulle sekä vaikein että tärkein arvo ihmissuhteissa. Hänet oli petetty kolme kertaa niin pahasti, että hän oli joutunut rakentamaan koko perusluottamuksensa ihmisiin uudestaan, ja joka kerta hatarammalle pohjalle. Ensin hänen korealaiset vanhempansa olivat halunneet antaa hänet pois, eivätkä olleet pitäneet mitään yhteyttä koko hänen kuusitoistavuotisen elämänsä aikana. Hänet oli adoptoitu Suomeen jo vauvana, joten Tatu ei tietenkään heti ollut osannut olla katkera, mutta kasvettuaan hän oli huomannut olevansa erilainen ja syytti siitä pienenä alkuperäisiä vanhempiaan.

Juuri kun Tatu oli oppinut, että nyt hänellä on välittävät vanhemmat, jotka hyväksyivät hänet erinäköisenä ja sopeutumisvaikeuksista huolimatta, hänen adoptioisälleen oli riittänyt. Kun viisivuotias Tatu oli mennyt päiväkotiin, muut lapset olivat alkaneet pilkata häntä hänen aasialaisesta ulkomuodostaan. Asiaa yritettiin selvittää, mutta viisivuotiaat eivät ymmärtäneet, ettei Tatun ulkomuoto ollut vika vaan lahja, kuten hän oli vanhemmiten saanut todeta. Itsensä uneen itkevä ekaluokkalainen poika, stressaava työ ja perhe uraputken tukkeena olivat saaneet Juhani Huittisen luovuttamaan paria vuotta myöhemmin. Hän oli saanut firmansa Etelä-Korean haarakonttorista töitä ja jättänyt perheensä heti, kun avioeropapereihin oli lyöty tuomarin leima. Uuden työpaikan sijaintimaa oli ollut kuin suolakiteitä Tatun jo valmiiksi kirvelevissä haavoissa.

Adoptioisälleen hän ei koskaan ollut antanut anteeksi, eivätkä he olleet pitäneet mitään yhteyttä, mutta biologiset vanhempansa hän haluaisi tavata. Siksi yhdeksi hänen haaveistaan oli noussut Korean-matka, joka hänellä oli myöhemmin tulevaisuudessa aikomus toteuttaakin. Maria, hänen äitinsä, tuki poikansa unelmaa, vaikka vanhempien löytäminen Korean 48 miljoonan ihmisen joukosta saattaisi olla hienoinen haaste. Mariakin kun tiesi heistä vain sen, että he olivat jostain länsirannikon köyhästä maanviljelijäkylästä, ja että he olivat joutuneet antamaan poikansa pois, koska eivät olleet olleet naimisissa, ja äiti oli jo luvattu toisen miehen vaimoksi. Maria ei koskaan ollut maininnut Tatulle vanhoilliskorealaisesta (nykyään siis jo käytöstä poistuneesta) tavasta, jonka mukaan häpeää suvulleen tuottanut henkilö saattoi uhrata itsensä perheen maineen pelastamiseksi...

Kun Tatu oli viimein päässyt yli isästään ja hyväksynyt erilaisuutensa, luopunut kaunastaan biologisia vanhempiaan kohtaan ja saanut ystäviä, kaikki meni jonkin aikaa hyvin. Hän tutustui Peteen, ja he joutuivat yhdessä lasten silmin todella hurjiin seikkailuihin. Yhdessä he kokivat merirosvoelämän vaarat, päiväkausien telttailut lähimetsässä ja jopa ensimmäiset kännit. Sitten tuli Sami, ja heistä kolmesta tuli erottamattomat. Ja kahdeksannella luokalla Tatu tapasi Millan.

Milla oli Tatun silmissä täydellinen: kaunis, fiksu, hauska, kiltti – ja palvoi Tatua. He tutustuivat, Millakin ihastui Tatuun, ja he alkoivat seurustella. Tatu uskaltautui luottamaan Millaan, ja jonkun aikaa kaikki meni hyvin. Hän käsitteli kipeitä kokemuksiaan Millan tuella, koki kaikkea uutta ja jännittävää tämän kanssa; sai ensisuudelmansa, teki ensimmäisen fritsunsa, harrasti ensimmäisen kerran seksiä... Sitten Millakin petti hänet muuttamalla pois.

Tatu oli lyöty. Hän ei kyennyt uskomaan enää, että voisi joskus vielä luottaa johonkuhun. Perhe oli pettänyt, naiset olivat pettäneet ja ystävätkin tuntuivat muuttuvan vuosien kuluessa omituisiksi pintaliitäjiksi, jotka eivät välittäneet enää mistään samoista asioista kuin Tatu. Tatulle ei jäänyt paljoa muuta mahdollisuutta kuin muuttua mukana. Äiti tapasi ystävättärensä juhlissa uuden miehen, sai Nellan tämän kanssa, kun Tatu oli yhdeksän ja erosi hänestä, kun Tatu oli yksitoista. Se ei koskaan ollut kovinkaan kipeä kokemus, koska Tatu ei koskaan kiintynyt Reinoon, uuteen isäpuoleensa. Hän oli ankara mies, jolle Nella ja Maria olivat kaikki kaikessa, Tatu puolestaan kuin koira, joka ei koskaan suostunut noutamaan hänen tohveleitaan.

Sonjan ja Hamtaron lisäksi ainoa olento tässä maailmassa, jolle Tatu pystyi edes kuvittelemaan kykenevänsä avautumaan, oli nyt Santeri. He olivat tunteneet vasta noin viikon, mutta Santusta hehkui sellaista tietynlaista varmuutta, vakautta ja rauhallisuutta, ja sen lisäksi hän tuntui olevan pitkäjänteinen, päättäväinen, oikeudenmukainen ja uskollinen. Hän vaikutti hyvin pysyvältä ihmiseltä, ja pysyvät ihmiset kykenevät vakaviin seurustelusuhteisiin. Vakaat ihmiset eivät lähde hetken mielijohteesta Koreaan eivätkä itsepäiset anna lastaan pois, vaikka kuka uhkaisi. Rauhallinen ihminen ei hankkiudu vaikeuksiin eikä pitkäjänteinen hermostu helposti. Oikeudenmukainen ei anna vääryyttä tapahtua eikä uskollinen hylkää rakkaitaan missään tilanteessa. Jos se ensivaikutelma, jonka Tatu oli Santerista saanut, piti paikkaansa, Santeri oli jotain, mitä Tatu halusi, tarvitsi, kaipasi ja jonka hän myös saisi, kun kerran halusi – olihan hän sentään Tatu ”saan kenet tahdon” Huittinen.

A/N2: Khihih, Tatu on identiteettikriisinen teinipoika. >:-)

[foxrain]

wonderboy: Olit eka!   Kiitos kiitos illan piristyksestä XD "Ne missään kaveriaikeissa oo , poikakaveriaikeissa vaan : D" < meinasin tukehtua jäätelööni ku luin ton : DDD Että kiitti vaan. Jos tapat mut nauruun niin kukaan ei koskaan saa lukee tätä loppuun >:E Mut kiitos quottailusta, ihkutuksesta ja siitä, että yhdyit mielipiteeseeni siitä, että koirille puhuminen on normaalia. Ja pilkunviilauksesta! Tosin tuo "hohkava" ei ollut typo, ihan oikeasti luulin että se kirjoitetaan noin... haha. No, korjaan anyways^^ Thanks så mycket!

//EDIT: SIIS MITÄ IHMETTÄ? Mä selailin noita kommentteja läpi ja huomasin missanneeni sivullisen kommentteja O_________O" Vastailen tässä nyt niihin, mikäli asianomaiset ovat kyrsiintyneet minulle, kun en ole edes kiittänyt.

eli puhvo oli ensimmäinen epäonninen: Mä en itse tunne ketään Tommia, joten mulla tuota mielleyhtymää ei tule. Mulla nämä hahmot tulee niinpäin, että ensin päähän tulee kuva ja sitten mietin, mikä nimi siihen sopisi. Tämä siilitukkainen, hieman hörökorvainen ja laiha poika sai siis nimekseen Tommi. Kokeilehan tuolla, jos se sinun tuntemasi real life -Tommi ei tuolta näytä?

Mulle itselleni nuo bileet ja niiden jälkeiset aamut on tuttuja lähinnä sivustakatsojan roolista, mutta siltä kantilta sen kaameuden huomaa hieman eri näkökulmasta. Juon siis itsekin mutta en tuolla tavalla, mulla se on lähinnä sitä mitä Santerilla. Elin on kiva nimi, mutten tiennytkään, että se on noin harvinainen : o No jaa. Kiitos kommentista ja sori myöhästynyt vastaus </3

sateenvarjo: Kai sitä purinaksi sanotaan? En mä tiedä :"D Ymmärsin kuitenkin tämän ääntelyn jota hait. >__< Ihkuttaminen sallittu, kunhan kommaatte : D (Tosin rakentavaan rakastunut olen ma.) Mä tykkään ensivaikutelmien murtamisesta, kuten näistä hahmoista on saattanut huomata. Ja Tatu on ihana, vaikka itse kirjoitinkin :"DDD Mäkään en tykkää paikallaan junnaavista tarinoista, mutta äksönit kehiin vasta kun aika on kypsä ja lukijoita kidutettu kylliksi. Kiitos ^_^

Amnesiac: Veljen kaverit voivat olla hyvin ärsyttäviä. Trust me, ymmärrän tunteesi. : DD Mutta kiva ettei osa tuottanut pettymystä^^ Kakkososaan siis rakastuit, no mikäpä siinä^^ Se Elin-homma oli vähän vaikea kirjoittaa ja mä taisinkin lisätä sen siihen jälkikäteen, että ehkä se hujahtaminen johtui siitä Toivottavasti siitä nyt kuitenkin jotain jäi käteen^^

Mäkään en tykkää odottaa liian kauaa koska sitten ehtii jo unohtaa ne edelliset osat (varsinkin jos seuraa viittäkymmentä ficciä kuten allekirjoittanut XD)

Elin on just tuollainen tyttö, jota kukaan ei voi vihata. On esikuvia tosielämässä, eiköhän joka koulusta sellainen löydy Ja Tatun äiti on näpäkkä ja touhukas (ja olipas nörtit adjektiivit : DDD), mutta varmaan ihan mukava. : D Kiva jos siitä tykätään, yleensä kaikki vaan tykkää Santun äidistä (: Mä en halunnutkaan luoda tähän sitä, että on yksi, johon kaikki rakastuu ja yksi, jota kaikki inhoaa (tosin Eliaksella on ihan vaan vähän sellainen ärsyttävän tyypin rooli, ja Petellä oli tarkoitus olla, mutta itseäni ainakin Pete kiehtoo. Hemmetin tosielämän roolimallit. >__<)

Santerille on arvot esimerkiksi otettu lähes suoraan minulta itseltänikin, ja aivottoman teinipoikasöpöilyn lisäksi haluaisin tällä ficillä ottaa kantaa rasismiin, juomiseen ja vähän kaikkeen, mitä tässä nyt mainitaan. Mutta voi olla, että nuo vastakohdat kiehtovat melko monesti, että hyvä jos sieltä löytyy tuttuja tilanteita Onnea vaan se Tatu kakkosen kanssa.

Ja Super Massive Black Hole on näitä biisejä, joista jää sellainen epäuskoinen jälkifiilis... Tyyliä "ei voi olla näin hyvää kappaletta". Se on vähän outoa mulle, kun en Musesta edes pidä. :"DD Kiitos kivasta kommentista^^

Suklaamurunen: Mä oon oikeesti tosi liikuttunut, että sä oot noin koukussa tähän. Kiitos kommenteista <3

Pervo15: Toivottavasti et ole vielä kuollut Jatkoa nyt tuli. Kiitos kommentista!

[Nuutti|]

sonyaa^^ sanoo (21:19):
·   hauskoja orgioita, meen kattoo tv ;DDD
·   jätkä on umpihomo... <3

Hiwww, söpistelykohtaus. <3

”Perhanan perhana, Sonja, ei tuollaisia ääneen identiteettikriisiselle teinipojalle...” hän kirosi mielessään.

Identiteettikriisinen teinipoika. <3 Hiww. *w*

Mutta Santeri ja hän olivat kumpikin heteropoikia, ja aivan vain kaveriaikeissa toistensa suhteen! ...Niinhän?

Niinhän se luulee... >))

Jos se ensivaikutelma, jonka Tatu oli Santerista saanut, piti paikkaansa, Santeri oli jotain, mitä Tatu halusi, tarvitsi, kaipasi ja jonka hän myös saisi, kun kerran halusi – olihan hän sentään Tatu ”saan kenet tahdon” Huittinen.

Ahh, ihana lopetus.

Nyt ei ole aikaa kirjoittaa tämän pidempää kommenttia, ajetaan pois koneelta. (:
kiitus. ♥

Suklaamurunen[/i]

[foxrain]

Suklaamurunen: Kiitos quottaamisesta. <3 : D

[Dannie]

AAAHihihhhii jatkoaaaaa<333

Tää oli oikein kiwaisa osa :333<3 tykkäsin taas ja tatu aww<3 ja niiin oli lyhyt :< mutta ei se haittaa jos lisäilet sitä jatkoa nopeesti <3 n__n hih
ja sitten mun on pakko quottailla pari ihanaa kohtaa ♥

lasujou_ sanoo (21:09):
·   haista paska :DDD sä tiedä mitään siitä mitä santun housuissa on. Hymyilee leve&#228;sti
sonyaa^^ sanoo (21:10):
·   no mutta! sä sit ilmeisesti tiedät J&#228;rkyttynyt

en hajonnu tai mitää x'''D no mut aww ;'))

sonyaa^^ sanoo (21:19):
·   hauskoja orgioita, meen kattoo tv ;DDD
·   jätkä on umpihomo... <3

ahiiiii ihana <3

Mutta mikä se sellainenkin juttu muka olisi olevinaan, että kaikkien aikojen naistenmies olikin homo?!

Tosiasia <3 :')) tää menee aina näin, mut ei mitääään tästä mä tykkääään  ♥ naistenmiehet on aina oikeesti homoja 8'''D♥

ja usein Tatu puheli Hirotarolle huolistaan ja ajatuksistaan. Se ei koskaan tuominnut, väittänyt vastaan tai sanonut, ettei kiinnosta, mutta mikä parasta, se ei koskaan kertonut eteenpäin kenellekään.

;'OOOOO OHOO MIKÄ IHMEELLINEN KOIRA! anteeks x'D oli pakko, mut tottahan tuo on _))))))

ja niiiiiiin no eipä mulla kai muuta jatkoa sitten kehiin vaan ja edelleen tykkään tästä ja tatusta ja kaikesta ja oon koukussa ja nam ja jatqqqqqq pian jookos <333

[Kaura]

Törmäsin tähän vasta eilen ja tykästyin samantien. Tosi ihana!

Tykkään noista pojista, kun molemmat on semmosia söpistelijöitä. (: Ja kiva, kun loit Tatulle tollasen vähän erilaisen osan tossa aluksi.
Ja jos se Tatu vaan suostuisi myöntämään itselleen, että tykkää Santerista. (:
Siitä tulee kyllä varmaan aika mielenkiintoista luettavaa, kun Tatu sitten ilmeisesti jossain vaiheessa alkaa kyselemään Santulta niitä tyttöasioita.
Toi Sonjan Tatulle sanoma juttu toi "jätkä on umpihomo... <3" oli kyllä jotain niin söpöä. (: hihi, niiden tapaamisesta tuleekin sitten varmaan aika jännä.

Virheitä en ole löytänyt, tai ainakaan kiinnittänyt huomiota. Tykkään paljon!
Hei jatkahan pian! (:

[foxrain]

Dannie: Anteeksi pituus, mutta valitettavasti se nopeus nyt meni niin ja näin :< Yritän ehtiä laittaa tässä joku ilta^^ Kiitos kuitenkin kommentista, ja hauskaa että osa oli "kiwaisa" >3<

Kaura: Uusi lukija!^^ Hauskaa, että tykkäsit. Joo, söpöstelyä by söpöstelijät, sitähän tämä on :3 Eiköhän se Tatulle ala jossain vaiheessa valjeta Ja tyttöasioita ehkä jo seuraavassa osassa, jos oikein muistan? : o Mutta jännää on anyway. Kiitos kommentista, jatkoa tulee kunhan ehdin postata ^__^

[Dannie]

hauskaa että osa oli "kiwaisa" >3<

Äläs nyt pilkkaa mun älykkyyttäni kahdeksan jälkeen illalla 8DD aijai
luinpas muuten tän koko ficin yhtenä päivänä kun oli kovin tylsää ja apua hih tää on vaan niin ihana :33<3

koulussaki kirjottelin vaa vihkoon tatun nimee ja lol miks mä tonki kerroin ? 8''''DDd

[Belladonna]

Nää on kyllä ihania. Tekis mieli kiroittaa kilometrien pitune kommentti, mutta en tiedä mistä aloittaa. Eihän se tietenkää haittaa, sillä itselläni kun ei ole minkäänlaista 'rakentavaa' palautetta, niin siitä tulisi vain sellainen lässytys viesti...
Joten tyydyn kysymään milloin jatkoa ilmaantuisi...?

Kauhia ku joka päivä käy kyttäämässä joko ois tullu...

[foxrain]

Dannie: Mä mitään ole pilkannut! Hauskaa että käytät eläväisiä sanoja. Sitä paitsi harrastan itse samaa >_< Kiva, jos tämä toimii kokonaisuutenakin!^^

Belladonna: Kilometrin pituinen kommentti olisi ollut nam, mutta tämä kuusisenttinen oli kyllä aivan yhtä tervetullut<3 Jatkosta, apua. En oikein osaa sanoa. Se tulee joko tällä viikolla tai sitten ensiviikolla vasta, koska viikonloppuna en ole kotona. YRITÄN saada sen ennen perjantaita mutta en lupaa mitään c:

[Shishi]

Jjoo. Luin tän jo jokin aika sitten, ja pakko sanoa, että on aivan (tässä kohtaa sensuroin :'D)n ihana stoori meneillään. :3
<3<3 Jos kaikki ajatukseni laittaisin tähän viestiin, sydämien määrästä ei tulis loppua :'D joten tyydyn hillitsemään itseni ja kertomaan tämän: <3<3<3<3 Jatkoa kehiin heti vaan kun ehit, ootan niiiiiiin innolla. ))

[foxrain]

Shishi: Kiitos kommentista! Ihanaa että tykkäät ^__^ <3 < puuttuva sydän. Aina pitää olla viisi

Jatko taitaa venyä ensi viikkoon.

//Ei käytetä miljoonaa riviä hymiöitä, eihän? Poistin nyt noi turhat.
-Ansku-

[SaranQ]

Ooh aivan ihana ! Jatkoa ehdotomasti mahdollisimman nopeasti : >

[foxrain]

SaranQ: Kiitos kommentista! Jatkoa yritän laittaa tänään tai huomenna.^^