T/N~Elikkäs, tässä tulee eka mun kääntämä luku; toivottavasti taso ei putoa
Kiitos onnentoivotuksesta,
jaina.
kahdeskymmenesensimmäinen luku
"Oh, how was the sex, guys?"
APOV
Edwardin ja Bellan lähdön jälkeen istuimme kaikki olohuoneessa katsomassa elokuvia.
Minä istuin Jasperin sylissä samalla kun Rose ja Emmett tekivät en tiedä, mitä. En halunnut edes ajatella sitä.
Jasper näytti hieman poissaolevalta.
"Mitä ajattelet?" kysyin häneltä. Hän katsoi minuun ja hymyili.
"Ajattelin sitä, miten paljon sinä laitoit minut anelemaan, ennen kuin suostuit tapailemaan minua." Hän hymyili, kun punastuin lievästi.
Jasper oli aina tykännyt minusta ja pyytänyt minua jatkuvasti lähtemään kanssaan ulos, mutta minä annoin hänelle pakit kerta toisensa jälkeen. Ajattelin aina, että hän oli jonkinlainen ylimielinen dorka, joka välitti vain imagostaan ja suosiostaan. Olin uusi koulussa, olin silloin 15-vuotias.
Takauma Olin ollut tässä koulussa nyt vuoden. Minulla oli ystäviä, mutta he olivat todella oikukkaita ja menivät aina porukan mukana!
"Hei", Jasper tervehti minua, kun menin istumaan hänen viereensä; ikävä kyllä hän oli työparini ja aina ruinaamassa minua treffeille kanssaan. Olin ollut kuin en huomaisi häntä, mutta hän ei voinut tajuta vihjettä.
"Mitä ajattelit tehdä tänä iltana?" hän kysyi, hivuttautuen lähemmäs minua.
"Jasper, tehdään tämä nyt selväksi, minä en pidä sinusta. Itse asiassa, minusta sinä olet ärsyttävä, joten jätä minut rauhaan, okei?" sanoin uhkaavasti. Hän näytti loukkaantuneelta, mutta en voisi vähempää välittää, olin niin varma, että hän olisi vain kuten muutkin julkkikset.
"Miksi et anna minulle mahdollisuutta?" hän kysyi, loukkaantuneisuus yhä säteillen silmistään. "Tarkoitan, että voimme vain katsoa elokuvaa ystävinä. Alice, minä todella pidän sinusta, en ikinä satuttaisi sinua", hän sanoi vilpittömästi.
"Häivy, ole kiltti; minun elämäni on jo tarpeeksi monimutkainen ilman, että sinä seuraat minua kuin kärpänen. Olen pahoillani, että olen niin tyly, mutta en tosiaan tahdo tapailla ketään tällä hetkellä", sanoin todella vaivaantuneena.
"Selvä, älä ala tapailla minua, mutta voit ainakin olla ystäväni", hän jatkoi, nyt hieman anellen.
En huomioinut häntä. Siihen aikaan olin käymässä läpi monia asioita. Vanhemmillani oli tapana tapella kaikki päivät ja he suunnittelivat avioeroa. Se särki sydämeni, olin todella ylpeä siitä, että vanhempani olivat yhdessä, toisin kuin useimmilla kavereillani, mutta taisin ylpeillä turhaan.
Jasper ei koskaan yrittänyt lähestyä minua sen päivän jälkeen, mutta joskus sain hänet kiinni tuijottamasta minua. Ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden, mutten kestäisi, jos sydämeni särjettäisiin uudelleen, joten sysäsin tunteeni sivuun. Kului monta päivää, joina kaikki oli hyvin, yhteen päivään saakka.
Menin kouluun tavalliseen aikaan, vanhempani olivat eronneet ja levisi huhuja siitä, kuinka se oli minun syytäni ja kuinka äitini oli huora, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota, kuten isäni oli opettanut. Mutta sinä päivänä, lounastarjottimeni lipesi vahingossa kädestäni ja lounaani lensi suoraan Tanyan niskaan. Hänen hiuksensa ja mekkonsa olivat läpimärät ja sotkuiset. Hän huusi minulle koko ruokalan edessä, lupasin jopa, että ostaisin hänelle uuden mekon, mutta hän vain pilkkasi minua ja nauroi minulle.
Siitä päivästä lähtien hän alkoi kutsua minua luuseriksi ja pilkkasi kaikkia, jotka istuivat kanssani lounaalla, joten kukaan ei istunut. Istuin ypöyksin kirjani kanssa. Kaikki nauroivat minulle ja kutsuivat minua luuseriksi ja kummajaiseksi. Olin tottunut sellaiseen kohteluun ja olemaan yksin kaiken aikaa.
Kukaan ei istunut kanssani, kaikki hylkäsivät minut. Kaikki, paitsi Jasper. Yhtenä päivänä lounaalla hän vain laittoi tarjottimensa omani viereen ja istuutui kanssani alkaen kertomaan minulle 'Simpsonien' jaksosta, jonka oli nähnyt edellisenä iltana. Hän käyttäytyi kuin välillämme ei olisi alunperinkään ollut erimielisyyksiä ja kuin ihmiset käytävällä eivät olisikaan syyttäneet häntä luuseriksi ja kummajaisen kaveriksi. Hän ei välittänyt.
Tajusin, kuinka väärässä olin ollut hänen suhteensa ja myös, kuinka tyly olin ollut. Itkin paljon sinä päivänä. Hän lohdutti minua ja vakuutti minulle, ettei minun tarvinnut olla pahoillani. Meistä tuli hyviä ystäviä sen jälkeen ja hitaasti me rakastuimme.
Siitä päivästä lähtien olimme erottamattomia, emme välittäneet, mitä ihmiset meistä ajattelivat. Ainoa asia, jolla oli jotain väliä, oli, että me rakastimme toisiamme ja minä löysin äidin Esmestä, joka oli aina kohdellut minua kuin omaa tytärtään.
Takauma loppuu Hymyilin muistolle ja annoin suukon hänen huulilleen.
"Mutta olen hyvin onnellinen siitä, ettet ikinä luovuttanut ja Jasper, olen yhä hyvin pahoillani siitä, miten käyttäydyin", sanoin, huokaisten samalla.
"Hei, minä rakastan sinua, okei? Ja se oli sen arvoista", hän vastasi hyväillen poskeani peukalollaan. Hymyilin, vain Jasper saattoi saada minut hymyilemään näin.
"Minäkin rakastan sinua", sanoin, suudellen häntä uudestaan. "Ja olen hyvin onnellinen, että pudotin ruokani Tanyan niskaan." Nauroin ja hän nauroi kanssani halatessaan minut tiukasti itseään vasten.
"Hei kyyhkyläiset, menkää huoneeseenne, en tahdo oksentaa. Söin maukkaan kanarullan, joka on onnellinen mahassani", Emmett sanoi taputtaen vatsaansa.
"Olet iljettävä", Rosalie valitti nyrpistäen nenäänsä.
"Oi, rakastat minua yhä", hän kiusasi takaisin.
"Luuletteko, että he tulevat takaisin tänä yönä?" kysyin heiltä, kello oli jo yksi yöllä, tästä voisi tulla kiinnostavaa!
"Haha, enpä usko; ihmiset alkavat nähdäkseni tehdä oloaan mukavaksi", Rosalie nauroi suudellen Emmettiä.
"Hmm, en malta odottaa Bellan kohtaamista, hän kiivastuu ihan kaikesta. Hei, Jasper, varmista, että sinulla on kamera valmiina, aion nauhoittaa kaiken", Emmett sanoi ilkikurisesti.
"Pyydän, Emmett, ole kiltti hänelle, miksi yrität aina saada hänet nolostumaan?" kysyin pudistaen päätäni.
"Oi, rakastan häntä, mutta hän vain on niin ihastuttava ja houkutteleva kohde. Kunpa sinäkin punastuisit kuten hän, kaikki olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa", hän hihitti.
"Minä menen nukkumaan, en usko, että he tulevat kovinkaan pian", haukottelin. Juuri sillä hetkellä ovikello soi. Me kaikki katsoimme toisiimme ja virnistimme. Emmett juoksi ovelle kuin viisivuotias.
"Uuh, mitenkäs seksi sujui, tyypit?" hän kysyi avatessaan oven, mutta pysähtyi kuin seinään, silmät laajeten. Menin hänen luokseen, mutta pysähdyin nähdessäni, kuka ovella seisoi. Carlisle ja Esme, silmät laajoina ja suut auki. (T/N~Kuvitelkaa, mikä tilanne!)
"Emmett Cullen, minä opetin sinulle paremmat tavat, kuin tuo!" Esme nalkutti hänelle tullessaan sisään. Hän alkoi punastua, luuli varmaan, että kysymys oli tarkoitettu heille. Hihitin ajatukselle.
"Mutta mitä te tyypit teette täällä, luulin, että tulette vasta ylihuomenna?" Emmett kysyi halatessaan Carlislea.
"Voi, Carlisle sai kokouksensa päätökseen ja minulla oli ikävä teitä lapsia, joten ajattelin, että palaisimme kotiin mieluummin kuin menisimme katselemaan nähtävyyksiä", Esme selitti.
"Hei, Esme, kuinka matka meni?" kysyin, halaten häntä.
"Se meni loistavasti, kulta, olettepas te myöhään ylhäällä. Tiesittekö te, että me olimme tulossa? Ajattelin, että yllättäisimme teidät kaikki" hän kyseli halatessaan Jasperia ja Rosalieta.
"Hei, missä minun halini on? Minäkin tahdon halin", Emmett valitti ovella.
Esme hymyili hänelle, mutta mulkoili samaan aikaan. Carlisle oli auttamassa palvelijoita matkalaukkujen kanssa.
"No, miten teillä menee ja missä ovat Edward ja Bella?" hän kysyi yhtäkkiä samalla, kun me kaikki kiemurtelimme epämukavasti.
"Öö, isä, he ovat nukkumassa, heillä on koe huomenna, joten..." Jasper kertoi hieman epävarmasti.
"Oi, sepä hyvä, olen iloinen, että he ovat yhä hengissä. Hah, en olisi yllättynyt, jos he olisivat repineet toisiltaan hiukset päästä", hän sanoi nauraen.
"Teillä ei ole aavistustakaan heidän suhteestaan, he vihaavat toisiaan", Emmett kertoi painottaen sanaa vihaavat. Me kaikki vilkaisimme häntä merkitsevästi.
"No niin, tyypit, nukkumaan nyt. Mekin olemme väsyneitä; minä menen juuri nukkumaan", Esme sanoi nousten ja lähtien kohti keittiötä.
"Hyvää yötä, lapset, menkäähän nyt pian maata. Ai niin, kuinkas teidän poikien nauhoitukset sujuivat?" Carlisle kysyi, hän oli siisti isä. Hän ei ikinä suuttunut heille, paitsi jos ja kun he olivat saaneet aikaan hirveää tuhoa.
"Voi, isä, se oli niin siistiä, saimme sen valmiiksi kuudessa tunnissa ja meidän pitää mennä parin päivän sisällä uudelleen", Jasper intoili.
Esme tuli ulos keittiöstä, suuteli meitä otsille ja toivotti hyvää yötä. Me kaikki huokaisimme helpotuksesta, jos he olisivat saaneet Edwardin ja Bellan kiinni deittailemasta, Esme olisi kertonut Renéelle ja se olisi ollut paha juttu. Kiitin Jumalaa, mutta Jumalalla taisi olla muuta mielessä. Juuri kun Carlisle ja Esme suuntasivat kohti portaita, ovi kävi ja Bella ja Edward tulivat sisään hymyillen kun idiootit.
Me kaikki tuijotimme heitä, mutta he eivät olleet vielä huomanneet Esmeä tai Carlislea.
"Hei, kaverit, miten teidän iltanne sujui?" Bella kysyi punastuen, kun Edward naurahti ja pussasi häntä poskelle.
Esme selvitti kurkkuaan kuuluvasti ja heidän päänsä naksahtivat hänen suuntaansa. Heidän ilmeistään tuli hetkessä kauhistuneet.
"Hei Esme", Bella lähestulkoon kuikasi ja punastui raivokkaasti.
"Hei, kulta, huomaan, että sinä ja Edward olette päässeet eteenpäin", hän huomautti hymyillen hiukan, muttan mulkaisi sitten Jasperia.
"Minä menen nukkumaan. Tule, Rose", Emmett sanoi hypäten ylös sohvalta.
"Etpä taida, nuori mies! Kaikki pysyvät täällä, teillä lapsilla on paljon selitettävää", hän sanoi tullen alas. Carlisle kuitenkin hymyili.
"Eli, oletteko te kaksi yhdessä?" Carlisle kysyi Bellalta ja Edwardilta, mutta näytti siltä, että hän halusi vastauksen olevan kyllä.
"Isä kiltti, meitä väsyttää. Emmekö me voisi puhua huomenna?" Edward tiuskaisi selvästi turhautuneena.
"Varo äänensävyäsi, Edward! Bella, minä odotan sinun kertovan minulle totuuden, kulta", Esme painosti Bellaa, joka huokaisi ja katsoi Edwardia.
"Voinko puhua sinulle yksin?" Bella kysyi katsoen Esmeä ja sitten meitä, punastuen uudestaan. Emmett on oikeassa, hänen punastumistaan on hauska katsoa.
"Tottakai, kulta. Te kaikki odotatte täällä, kunnes me tulemme takaisin ja te molemmat seuraatte minua", hän sanoi heille ja meni yläkertaan.
"Jos olisin teidän asemassanne, olisin peloissani", Carlisle totesi katsellen Esmen kiipeävän portaita. Sitten hän kääntyi Edwardin puoleen. "Hyvin menee, poika, olen aina pitänyt Bellasta. Olen todella ylpeä teistä molemmista", hän sanoi halaten heitä ja me hihitimme hänelle.
EPOV
Loistavaa, elämäni mahtavin yö voi niin helposti muuttua vuoristoradaksi; Bella näytti olevan hyvin peloissaan. Vedin hänet kiinni itseeni ja suutelin hänen päälakeaan.
"Kaikki hyvin, kulta, hän ei ole vihainen, lupaan sen. Rakastan sinua", mutisin kulkiessamme kohti vanhempieni huonetta.
"Minäkin rakastan sinua, paljon, mutta en halunnut heidän saavan tietää tällä tavalla. Esme on varmasti loukkaantunut siitä, että yritimme valehdella hänelle", hän sanoi surullisena, nojaten minuun.
"Shh, rentoudu", kuiskasin.
Istuimme sohvalle sillä välin, kun äiti ja isä istuivat sängylle. Bella otti pois takin, jota laitoin hänet pitämään paluumatkan ajan; ulkona oli todella koleaa. Esmen silmät iskeytyivät heti Bellan kaulakoruun. Bella seurasi hänen katsettaan ja punastui.
"Alkakaas selittää", Esme sanoi katsoen kaulakorua ja sitten minua.
"Äiti, Bella ja minä rakastamme toisiamme, eikä sillä ole väliä, mitä sinä sanot", vastasin nopeasti.
"Rouva Cullen, olen todella pahoillani. Meidän ei ollut tarkoitus kertoa teille tällä tavalla, mutta olin todella peloissani ja olen pahoillani", Bella sanoi pehmeällä äänellä. Näytti siltä kuin hän alkaisi itkeä, mutta hän jatkoi vielä. "Minä ymmärrän, jos ette halua minun asuvan täällä enää", hän kuiskasi rutistaen kättäni.
"Älä ole hölmö, lapsikulta! Et voi kuvitella, kuinka onnellinen olen siitä, että Edward jätti Tanyan ja rakastaa sinua. En ole vihainen, kulta, lupaan sen. Olen vain hieman loukkaantunut siitä, että yrititte piilottaa tämän. Ja Bella, älä kutsu minua rouva Culleniksi, kutsu minua Esmeksi tai äidiksi, rakastaisin sitä. Minä kerroin sinulle aikaisemmin, että rakastan sinua kuin omaa tytärtäni", hän hössötti, halaten Bellaa.
"Ja Bella, meille on kunnia saada pitää sinut täällä, älä edes ajattele lähtemistä, tämä on kotisi", Carlisle lisäsi.
"Olen pahoillani, Esme", Bella kuiskasi.
"Älä ole. Aiotteko te kertoa, miksi ette kertoneet meille", Esme kysyi.
Katsoin Bellaa. Tähdoin hänen kertovan, mutten tiennyt, mitä sanoa. Se oli kuitenkin hänen päätöksensä.
"Öö, tuota, äh, en tiedä, miten selittäisin tämän teille", Bella huokaisi.
"Esme, sinä tunnet minun äitini. Hän ei ilahtuisi tiedosta, että minulla on poikaystävä vain kuukauden jälkeen ja että asun samassa talossa hänen kanssaan", hän sanoi niin nopeasti, että jopa minun oli vaikea saada selvää.
"Tiedän, kulta, mutta valehteleminen ei ole mikään ratkaisu", äitini huokaisi.
Bella vain tuijotti syliinsä.
"Äiti kiltti, anna meidän tehdä tämä omalla tavallmme. Jos me emme halua kertoa hänen äidilleen, niin anna olla", näpäytin hänen mulkoillessa minua.
"Olkoon, mutta harkitkaa sitä. Ja Bella, tiedäthän, että minä todella rakastan sinua, kulta? Voit tulla minun puheilleni mistä vain, jooko?" hän sanoi Bellalle huolehtivaan sävyyn.
"Kiitos, Esme", Bella sanoi hymyillen, mutta se ei ylettynyt hänen silmiinsä.
"Edward, voinko puhua kanssasi hetken?" Esme kysyi minulta.
Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Bella nousi ylös, toivotti meille hyvää yötä ja lähti. Tiesin heti, että jokin oli vialla.
"Mitä, äiti?" kysyin turhautuneena.
"Se oli Elizabethin kaulakoru", hän totesi ennemmin kuin kysyi.
"Oikeasti? En edes huomannut", sanoin sarkastisesti.
"Edward, tarkoitan, että miksi sinä annoit sen hänelle? Se oli oikean äitisi, olisit voinut antaa hänelle mitä tahansa muuta", hän sanoi varovaisesti.
"No se ei kuulu sinulle. Rakastan Bellaa ja äitini antoi sen minulle, jotta voisin antaa sen kenelle tahansa, jolle tahdon. Ja kiitos, että olet niin kannustava suhteemme, meillä meni niin hyvin ennen kuin tulit. Oikea äitini olisi ollut iloinen puolestani, eikä läksyttämässä minua!" huusin hänelle.
Hän näytti perääntyvän, mutta olin oikeassa ja tiesin sen.
"Edward, äitisi yrittää vain auttaa ja me olemme iloisia. Me molemmat rakastamme Bellaa, hän on mukava tyttö, mutta te etenette liian nopeasti", isä puolusti äitiä.
"No sitten en tarvitse apuanne, selvä?" totesin ennen kuin marssin ulos huoneesta.
Menin Bellan huoneelle ja saatoin kuulla vaimennetut nyyhkäykset oven takaa. Ääni särki sydämeni. Avasin oven hiljaa ja näin Bellan kääriytyneenä kerälle jalkojaan halaten. Hänen vartalonsa tärisi, hän oli haudannut kasvonsa tyynyyn.
"Bella, rakas, mitä tapahtui?" kysyin mennessäni hänen luokseen. Hän vain pudisti päätään ja sanoi jotain, mistä en saanut selvää.
Kiipesin hänen sängylleen ja halasin hänet rintaani vasten; keinuttelin häntä, kun hän itki rintaani vasten.
"Kulta, mitä tapahtui? Pyydän, kerro minulle, en kestä katsella sinua tuollaisena. Pyydän, puhu minulle", anelin. Minuun sattui nähdä hänet tälläisenä.
"E-edward, olen n-niin hu-huono t-ytär", hän sanoi kyyneltensä välissä; hän rutisti paitaani pikkuruisilla käsillään.
"Bella, rakas, et sinä ole huono tytär. Älä välitä Esmestä, shh, kaikki on hyvin, rakastan sinua", vakuutin pidellessäni häntä.
"Olen niin pahoillani, että sinä ja Esme tappelitte takiani", hän nyyhkytti.
"Bella kiltti, se ei ole sinun syysi, okei?" sanoin nostaen hänen kyynelten juovittamat kasvonsa ja suudellen hänen kyyneleensä pois.
"Tahdotko kaulakorusi takaisin?" hän kuiskasi. Olin järkyttynyt.
"Sinä kuulit sen?" kysyin; ei ihme, että hän itki. Minusta tuntui, kuin minua olisi lyöty mahaan.
Hän vain nyökkäsi.
"Olen niin pahoillani, älä ota Esmeä vakavasti, jooko? Olen niin pahoillani", sanoin. Olin niin epätoivoinen, että minuakin alkoi itkettää. Rakastin häntä niin paljon, etten kestänyt nähdä häntä näin.
"Minä tiedän, että se on okei. Hän rakastaa sinua", hän sanoi. Se kuulosti siltä kuin yrittäisi vakuuttaa itseään.
"Shh, nuku nyt. Olen täällä, okei? Sinun ei tarvitse murehtia", vakuuttelin keinutellessani häntä. Suutelin häntä kevyesti; hän rentoutui kosketuksestani.
Sillä ei ollut väliä, mitä vanhempani ajattelivat. Sillä ei ole väliä, mitä hänen vanhempansa ajattelevat. Rakastan Bellaa, enkä ikinä päästä hänestä irti. Ensimmäistä kertaa tunsin oloni kokonaiseksi. Bella antoi minulle voimaa ja rohkeutta ja se oli kaikki, mitä tarvitsin!
T/N~Kertokaa, mitä mieltä olette, eka suomennokseni. Pitäisikö tekstiä "teinistää"?
