essss, kiitokseni sinulle!
SabSab, jep, mustiksia on ; ) Kiitos kommentoimisesta.
Tuhisija, kiitos! Jep, on imarreltavaa, jos poika on hieman mustasukkainen tytöstä (tosin rajansa mustasukkaisuudellakin...)
Amanecer, kiitos sinullekin! Heh, itsekin tykkäsin tuosta lainaamastasi kohdasta! : ) Vaikka nyt itse sanonkin.
Emirato, kiitos!
Ayos, kiitos sinullekin kommentoimisesta. Jep, Tanya saa mitä ansaitsee :---D
Karkkiunelma, jep, Tanya on.. Kiitos kommentistasi.
Sofiia, kiitokseni.
empö, jep, b/e <3 Kiitos kommentistasi.
Tessuu, kiitos! Hyvä että suomennos kelpaa.. : )
Rassermus, kiitos.
TiiTa, kiitos kommentistasi, E & B ovat molemmat joo aika mustasukkaisia :--D
Kiitos niin paljon jälleen kaikille kommentoijille. Arvostan kommentteja niin paljon ja on mukava kuulla palautetta suomennostyöstäni.Tässä jatkoa jälleen. Bellassa on tyyliä tässä luvussa... tosin se "cool" olemus häviää luvun mennessä eteenpäin... Voi Bellaa. No, en spoilaa teitä enempää.
kymmenes luku
Slaps and slippings.
BPOVAvasin silmäni. Edward virnisteli minulle ja oli sanomassa jotain, kun kimeä huuto rikkoi ajatukseni.
”SINÄ LUTKA!”
Katsoin ympärilleni ja näkymä jähmetti minut Edwardin syleilyyn.
Edessäni seisoi Tanya, päässään ranskalaisia, curry peittäen häntä edestä ja eipä unohdeta perunamuusia hänen rintojen välissä. Okei, kun sanoin tarjotin lipesi kädestäni, tarkoitin, että se lensi jonnekin. Ja nyt tiedän, minne...
Tanya mulkoili minua kuin mitäkin... Jos katse voisi tappaa, minä olisin jo niin kuollut. Koko ruokala purskahti nauruun, mukaan lukien Edward. Hän auttoi minut seisomaan. Aloin naureskella itselleni.
”Ai, sinä ajattelet, että tämä on hauskaa.... Aion tehdä sinun jo valmiiksi rumasta naamastasi tunnistamattoman, senkin ämmä”, hän sanoi mulkoillen minua, kun hän tuli kohti minua, takanaan seuraajansa, joilla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan.
Hän oli aikeissa lyödä minua, mutta sitten Edward irrotti kätensä vyötäröltäni ja siirsi minut taaksensa.
”C’moon, Tanya, se oli vahinko! Rauhoitu nyt vain”, Edward sanoi yksinkertaisesti, kun Tanya mulkoili häntäkin.
”Miten voit suojella häntä, Edward, katso nyt minua!” hän sanoi, kyynelten muodostuessa nyt silmissään. Jos se olisi ollut joku muu, minusta olisi tuntunut todella pahalta, mutta koska se oli ”Tanya pikkuinen-brania”, se tuntui hyvältä.
”Mene nyt vain vessaan ja vaihda vaatteesi, Tanya”, Edward sanoi nyt selvästikin ärsyyntyneenä. Tanya näytti keskisormeaan minulle ja marssi ruokalasta ulos.
Edward kääntyi minuun päin virnuillen. Luulin, että hän huutaisi minulle... Hän todellakin hämmentää minua.
”Mitä, etkö aio sanoa minulle ’pysy helvetti vieköön kaukana tyttöystävästäni’ –luentoa?” kysyin, nostaen kulmakarvojani.
”En”, hän sanoi, ”mutta aion ostaa sinulle lounaan kiitokseksi loistavasta show’sta. Olisi ilo tehdä niin”, hän sanoi, virnuillen edelleen minulle.
”Sinun ei tarvitse”, sanoin totaalisen hämmentyneenä. Tarkoitan, olin onnellinen, että hän nautti kohtauksesta, mutta hän ei ole hyvä poikaystävä, jos hän sietää tyttöystäväänsä, joka on lutka. Se teki minusta epävarman. Tai siis, minä vihasin Tanyaa, mutta silti hänen poikaystävänsä ei pitäisi tehdä pilkkaa hänestä.
”Bella, oletko okei?” hän kysyi, katsoen minua.
”Mm, joo, mutta otan pelkän cokiksen”, sanoin enkä katsonut häneen vieläkään.
”Hysh, sinä menet nyt pöytään ja yrität olla kompastumatta jalkoihisi”, hän sanoi naureskellen. Yllättävää kyllä, tottelin häntä ja menin pöytäämme. Alice ja Rosalie olivat hysteerisiä.
”Hyvää työtä, en tiennytkään sinusta tuollaista”, Emmett sanoi, taputtaen selkääni niin kovaa, että melkein kaaduin lattialle.
”Hyvin menee, Bella”, Alice sanoi, hyppien penkillään. Loput keskustelusta meni samanlaisissa kehuskeluissa. Pian Edward liittyi meihin, tarjotin täynnä ruokaa. Siitä olisi riittänyt viidelle ihmiselle.
”Etkö aio mennä ja antaa lohdutusta tyttöystävällesi, Edward?” Rosalie kysyi omahyväisesti virnistellen. Edward katsoi häntä, aivan kuin olisi miettinyt jotain.
”Totuus on, että en enää tunne samalla tavalla Tanyaa kohtaan... Nyt hän oikeastaan ärsyttää minua”, Edward sanoi pudistaen päätään, kun Alice ja Rosalie kiljahtivat.
Olisi ollut vähättelyä, jos olisin sanonut, että olen onnellinen. Tai no, en pidä Edwardista... Huh, ketä minä oikein juksaan? Minulla on pieni ihastus häntä kohtaan. Kuka olisi uskonut, hän oli idiootti ennen, tiedän, mutta hän on ollut niin suloinen minua kohtaan viime aikoina.
”Koska aiot lopettaa seurustelunne?” Jasper kysyi vakavana.
”En tiedä, ehkä seuraavalla viikolla”, Edward sanoi huokaisten. Hitto, hän näytti turhautuneelta.
“Yritetäänkö silti pitää sama päivämäärä juhlille?” Alice kysyi, kun Rosalie ja hän virnuilivat vierekkäin.
”Ehkä”, Edward sanoi hiljaisesti. ”Ette voi syyttää minua.... No, olisin kysynyt Bellaa deitikseni, mutta hän on menossa Jamesin kanssa”, Edward sanoi ohimennen, mutta minä, toisessa kädessäni cocis, olin juomassa ja aloin yskiä. Edward taputti selkääni, nauraen äänekkäästi.
”Se ei todellakaan ole hauskaa, Edward”, sanoin, kun löysin ääneni. Hän vain kohautti olkiaan.
Lounaan jälkeen Alice, Rosalie ja minä suuntasimme seuraavalle tunnillemme. Äkkiä joku tönäisi minua kovakouraisesti.
“Pysy helvetti vieköön kaukana poikaystävästäni, sinä halpamainen lutka”, Tanya sanoi minulle, tai no oikeastaan murisi minulle.
Ennen kuin ehdin vastata, hän jatkoi: ”JA niin muuten, Edward ei todellakaan ole kiinnostunut sinunlaisestasi huorasta, plus eihän se sinun vikasi ole, kun olet ruma, vanhempasi ovat varmaan yhtä rumia kuin sinä”, hän sanoi irvistellen minulle.
Nyt hän teki sen! En voinut kontrolloida itseäni!
Menin hänen eteensä ja LÄPPÄISIN häntä kaikella voimallani kasvoille. Kaikki pysähtyvät ja katsoivat meitä shokissa.
”Senkin lutka...”, hän kiljui, mutta keskeytin hänet.
”Ei kukaan, toistan, ei kukaan puhu vanhemmistani tuohon sävyyn. Ymmärrätkö? Jos sanot muuta vanhemmistani, muutan naamasi muotoa ja olet sitten historiaa... sitten edes sinun vanhempasi eivät voi tunnistaa sinua”, minä sanoin hyvin, hyvin vaarallisella ja kuolettavalla äänellä.
(A/N: kiva tyyli, vai?)Hän katsoi minua laajoilla silmillä.
”Ooh, nyt pelottaa”, hän niiskutti, ”sana
ahdistus ei ole sanavarastossani”, hän sanoi tuimasti.
”Ehkä niin”, sanoin hitaasti. ”Mutta se näkyy silmistäsi”, sanoin ja käännyin ympäri.
Hän seisoi sanattomana. Katsoin häntä ja sanoin virnuillen: ”Ja Tanya hei, minusta sinulla ei edes ole SANAVARASTOA.”
Liityin Alicen ja Rosalien seuraan, joidenka leuat olivat miltei lattiassa. Nauroin heille ja aloin mennä kohti luokkaa. He tuijottivat minua kuin tyhmät.
”Mitä?” kysyin viimein.
“Vau”, he molemmat sanoivat samaan aikaan, katsoen minua syvästi kunnioittaen.
Koko päivän ajan aloin olemaan joku... Tarkoitan, okei, kukaan ei ole puhunut Tanuyalle niin... mutta mitä väliä sillä on, jonkun on näytettävä hänelle todellisuutta.
Tapasin Jamesin parkkipaikalla koulun jälkeen. Hän alkoi virnuilla minulle, kun hän tuli lähemmäs minua. Hän kietoi kätensä vyötärölleni.
”No, se on siis totta?” hän kysyi, kun menimme kohti hänen autoaan.
”Mikä? Ai, minä lyömässä Tanyaa vai minä kompastumassa ja ruokani lentämässä Tanyan päälle?” kysyin sarkastisesti. Hän naurahti.
”Molemmat”, hän sanoi, edelleen täristen naurusta.
”Jep”, virnuilin itselleni, mikä sai hänet nauramaan entistä raskaammin.
”En olisi uskonut, että minun tyttöni tekisi niin hänelle....”, hän sanoi päätään pudistellen. Okei, nyt se kuulosti kammottavalta, kun hän kutsui minua ”hänen tytökseen”... Mehän olimme vain kavereita... Toistaiseksi.
Kotimatka oli hiljainen. Me suurin piirtein puhuimme vain harrastuksistamme.
Ennen lähtöäni James suuteli poskeani... TAAS.
Menin sisälle ja nopeasti suuntasin keittiöön, kun tajusin, että olin nälkäinen.
Kun pengoin purkkeja, vahingossa tiputin öljypurkin ja sitten koko lattiaa peitti öljy.
”Hitto”, sanoin hengitykseni alta.
Suuntasin varovaisesti tiskiallasta kohti, mutta tietenkin liukastuin öljyyn ja löin pääni kovaa tiskin reunaan. Se sattui. Yritin nousta ylös, mutta kaaduin uudelleen. Yrittäen olla kaatumatta käytin kämmentäni tukenani, mikä oli huono idea: koko painoni oli suunnattuna ranteisiini ja kuulin nyt katkeamisen äänen.
”Bella!” joku miespuolinen huusi. Se oli kaikki mitä kuulin ennen pyörtymistäni.
--
Mitä mieltä olette? Jotenkin minusta tuntuu, että olen parantanut ihan oikeasti tuota suomennostani. En tarkoita, että olisin joku mestari suomentamaan, mutta jotenkin olen niin ylpeä kun huomaan, että englannintaitoni ovat
parantuneet tämän ficin suomennoksen myötä (hyötyä myös koulussa englannintaidoista, englanti yksi lempiaineista) ja on kiva huomata, että muillekin on kelvannut. No, eipä tässä muuta. En ylistä itseäni liikaa :--D
