Kiiiiiiiitoksia kaikille kommenteista!
They make me so happy-happy!
Viime luvusta on vierähtänyt aikaa, pahoitteluni.
kahdeskymmenes luku
The Date
Tänä iltana ovat ensimmäiset treffimme Edwardin kanssa. Se, että sanon olevani aivan helvetin hermostunut, on vähättelyä.
Kaikki olivat menneet ulos Edwardin kanssa, kun hän oli heittänyt minut kotiin, sillä heillä oli jotain töitä tehtävänä. Istuin olohuoneen sohvalla, lukien romaaniani. Heidän lähtemisestään on kulunut tunti ja minusta oli tulossa nyt kärsimätön.
Tunnin jälkeen etuovi paukahti auki ja hyvin suuttunut Rosalie tuli sisälle. Ennen kuin ehdin tervehtiä häntä, hän huusi keuhkoistansa asti. ”Ainoa sanottavani on se, että joskus timantit eivät korvaa kaikkea!”
Sen jälkeen hän marssi portaita ylös yläkertaan.
Mitä hittoa? Olin juuri aikeissa nousta ylös, kun etuovi aukeni taas.
”Ansaitsen rakkautta, olen mukava kundi!” Emmett huusi kuin vauva ja meni huoneeseensa, paiskaten oven perässään kiinni.
Hetken kuluttua Edward saapui paikalle. Minä kohotin kulmakarvojani hänelle.
”Älä katso minua noin, se ei ollut syyni enkä tehnyt mitään!” hän sanoi ennen kuin meni huoneeseensa.
Nyt minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko seurata häntä ja kysyä mitä tapahtui, tai sitten voisin vain rentoutua ja lukea kirjani loppuun. ”Tietysti luen kirjani”, nauroin itselleni ennen kuin asetuin makaamaan sohvalle.
”Mitä oikein teet, nuori nainen? Haluan sinun nostavan takapuolesi suihkuun viiden minuutin kuluessa!” Alice huusi minulle. Katsoin häntä: hänen kätensä olivat hänen lanteillaan ja hän mulkoili minua.
”Voi, ainakin ymmärsin tuon”, sanoin nauraen: ainakaan hän ei huutanut mitään tyhmää, toisin kuin kolme edellistä. ”Mutta Alice, minulla on paljon aikaa valmistautumiseen”, ruikutin, nousin ylös ja laskin kirjani pöydälle. ”Mitä tuo kaikki huutaminen tarkoitti?” kysyin häneltä itseäni venytellen. Hitto, minun ei pitäisi maata noin kauaa ilman minkäänlaista liikkumista.
”Tuo”, hän sanoi nauraen, ”oli Edwardin treffien suunnittelun lopputulos.”
”Häh”, katsoin häntä aivan kysymysmerkkinä.
”Olet hyvin onnekas. Edward on suunnitellut hyvin romanttisen illan sinulle, ja Rosalie ärsyyntyi Emmettiin, joka ei ikinä ole romanttinen. Ja sitten Emmett vihastui Edwardille siitä, että tämä suunnittelee niin romanttista iltaa”, hän selitti päätään pudistellen.
”Ha, ha, sittenhän tein oikein päätöksen, kun päätin jäädä tänne”, nauroin. ”No, mitä puen tänään päälleni?” kysyin häneltä. Hän oli tehnyt hyvin selväksi sen, että aikoo pukea minut ilman mitään vastaväitteitä.
”Voi, minulla on sinulle tämä upea mekko, se on autossani! Mutta ensiksi sinä menet suihkuun”, hän käski ja niinpä suuntasin omaan huoneeseeni.
Kun olin ohittamassa Edwardin huonetta, hän riuhtaisi oven auki ja veti minut huoneeseen. Hän sulki oven nopeasti ja painoi minut sitä vasten. ”Luoja, kaipasin sinua niin paljon”, hän kuiskasi, hänen hengityksensä kutittaen korvaani. Kuinka hän teki sen? Pelkästään hänen puhuminen sai minut hytisemään mielihyvästä.
”Edward, jos en mene kylpyhuoneeseeni, Alice tappaa minut”, sanoin täysin hengästyneenä, kun hänen huulensa löysivät omani. Minun järjellinen mieleni huusi minulle ”lähde huoneesta”, mutta hullummalla puolellani oli jotain muuta tekemistä.
”Hys, Bella”, Edward sanoi ja suuteli minua sellaisella intohimolla, mitä en tiennyt hänellä edes olevan.
Yhtäkkiä ovelta kuului kova paukutus. ”Isabella Marie Swan, jos et tule ulos NYT, soitan äidillesi ja kerron, että hänen kuuliainen tyttärensä deittailee kundia hänen selkänsä takana!” Alice huusi. Typerä keiju.
”Hmm, ehkä me voisimme viedä Alicen Antarktikselle. Olen varma, että löydämme ullakolta hänen kokoisen laatikon”, Edward mumisi ja nauroi asialle. Ei sillä etteikö hän olisi ollut oikeassa, Alice todellakin oli hyvin pienikokoinen!
”Edward, päästä minut menemään”, minä hihitin. Hän antoi minulle useamman ”vatsanpohjassa leijailee perhosia”-suudelman ennen kuin irrotti minut. ”Nähdään pian”, sanoin ennen kuin luikahdin huoneesta.
Jätin huomioimatta kaikki mulkaisut, joita ilkeä keijukainen minuun loi. Sitten menin suihkuun ja sieltä takaisin huoneeseeni. Alice ojensi minulle mekon, se oli kaunis! Olin kammoksunut hänen antavan minulle mekon, joka olisi lutkamainen, mutta tämä oli kaukana siitä. Se oli musta mekko. Se ylettyi polviini asti ja vyötärön kohdalla oli suuri ruusuke. Se myötäili kaikkia kurvejani ja jotenkin minä mielelläni pidin mustia avokkaita, jotka Alice oli minulle ostanut viime viikolla. Ne todellakin saivat jalkani näyttämään pitkiltä ja sieviltä.
”Vau, tämä mekko on aivan ihana! Alice, kiitos!” kiljaisin ja halasin häntä. Hän näytti omahyväiseltä.
”Jos pukeudut joka päivä niin kuin minä sanon, saat kaikki muut näyttämään aivan taviksilta, usko pois! Ja no niin, katsotaanpas mitä teemme hiuksillesi”, hän sanoi miettien.
Tuntien jälkeen olin valmis lähtemään. En kerskaile tai mitään, mutta näytin hyvin kauniilta, näytin paljon kauniimmalta kuin itse Tanya. Ehkä minun pitäisi antaa Alicen valita huomisenkin vaatteet. Hiukseni oli sidottu sotkuisella, mutta hyvin seksikkäällä hiussykeröllä. Hän oli tehnyt minulle hyvin mukavan ja valoisan meikin, mikä sopi todella hyvin mekkooni.
”Tule, Bella, Edward odottaa sinua autossaan”, Rosalie sanoi. Olin hyvin hermostunut.
”Mihin hän minut vie, Rose?” kysyin. Tai siis, tietäminen mihin olen menossa… se auttaisi minua hieman.
”Sinne, minne Emmett ei ikinä ajattelisi vievänsä minut”, hän sanoi.
”Aaw, älä nyt, Emmett rakastaa sinua niin paljon, sinä voisit hoitaa romanttisen puolen”, sanoin yrittäen piristää häntä.
”Niin kai, mutta tule jo, nyt täytyy kiirehtiä”, hän sanoi ja veti minut mukaansa. Tarkistin itseni jälleen ja menin alas, yrittäen kovasti olla kaatumatta portaissa.
”Rose, olen niin hermostunut! Mitä jos treffit eivät menekään niin sujuvasti? Mitä jos kompastun ja murran jalkani tai käteni? Ehkä minun pitäisi nopeasti käydä vaihtamassa balleriinoihin, minulla on mustat sellaiset…”, samoilin. Hei, mitä sinä tekisit jos Edward Cullen veisi sinut ihan oikeille treffeille?! (T/N tähän kysymykseen saa vastata.)
”Bella”, Rose sanoi katsoen minuun, ”hiljaa. Ole itsesi ja nauti!”
”Niinpä kai”, sanoin vapauttaen hengityksen, mitä olin äsken pidätellyt.
Heti kun saavuin olohuoneeseen, Emmett vihelsi ja olin varma, että kasvoni muuttuivat tomaatinpunaisiksi. ”Ha, ha, katsokaa hänen naamaansa! En voin uskoa, että punastut noin helposti! En malta odottaa sitä kun tulet takaisin, meillä tulee olemaan tosi hauskaa pohtiessamme teidän treffejänne!” Emmett sanoi kasvoillaan ilkeä virne.
Näytin hänelle kieltäni ja hän nauroi entistä enemmän. Minä todellakin rakastin Emmettiä, hän oli hyvin hauska persoona, ja toivon, että minulla olisi hänen kaltaisensa veli.
Sanoin heille heipat ja suuntasin kohti Edwardin autoa.
Huomasin Edwardin ja hän hymyili minulle viekkaasti. Ok, nyt alkaa punastumisvaihe! Miksi? Mitä tein saadakseni tällaisen kirouksen? kysyin itseltäni.
Edwardilla oli päällään mukavat, mustat housut, musta paita ja valkoinen kravatti. Hänen hiuksensa olivat sotkuisesti, niin kuin yleensäkin, mutta minä kutsuin niitä seksikkäiksi. Melkein haukoin henkeäni, kun tuijotin häntä. Hän on totaalisesti kreikkalainen Jumala, en ollut ikinä ennen nähnyt häntä niin virallisesti pukeutuneena.
Hän kiskaisi minut lähemmäs häntä ja suuteli poskeani. ”Bella näyttää niin kauniilta, tämän pitäisi olla laitonta. Näytät ehdottoman tyrmäävältä”, hän sanoi hymyillen.
”Älä viitsi”, läimäytin häntä käsiin, ”sanot tuon vain koska olen tyttöystäväsi. Ja sinä näytät melko upealta itsekin”, sanoin punastuen lievästi.
”Kiitos, ja en sano sitä vain sen takia että olet tyttöystäväni. Todellakin olen ylpeä ja onnekas, että minulla on sinunlaisesi tyttöystävä”, hän sanoi, johdattaen minut autoonsa. Hän avasi minulle etuoven ja meni itse ajajan paikalle.
”Joten, aiotko kertoa minne olemme menossa?” kysyin niin suloisesti kuin kykenin.
”Noup”, hän sanoi kuin viidesluokkalainen.
”Älä nyt!”, minä manguin, kun hän otti kädestäni kiinni ja suuteli rystysiäni. Kuinka sainkin näin hurmaavan miehen?
“Oletko innoissasi?” hän kysyi ohimennen, pitäen edelleen kädestäni.
”Joo, ja hermoissani myös”, kuiskasin. Voisin kertoa hänelle kaiken, hän oli unelma, kaunis unelma enkä voinut edes ajatella hänen menettämistä.
”Bella, miksi sinun pitäisi olla hermoissasi? Emmehän me ole menossa sairaalaan selvittämään, oletko raskaana vai et”, hän sanoi hymyillen minulle.
”Edward!” haukoin henkeäni. Hänellä oikeastaan ei ole rajoja, hienoa, täältä tulee jälleen punastumiseni. Hienoa, Bella!
”Bella, olet niin ihailtava”, hän sanoi nauraen kovaäänisesti. “En tiedä mitä teen ilman sinua.”
Minä ainoastaan tuijotin häntä vihaisesti. Loppuajomatka oli hyvin rauhallinen. Olin yllättynyt. Me olimme suuntamassa kohti vesialuetta, me poistuimme moottoritieltä, ajoimme alas rantalaiturille ja pysäköimme. Pystyin näkemään valoja ja veneitä. Mitä me täällä teimme? Edward näki minun kasvojeni ilmeen ja silitti kättäni vakuuttavasti.
”Edward, mitä me täällä teemme?” kysyin hermostuneena.
”Kohta näet”, hän sanoi, lähti autosta ja aukaisi minun puoleisen oven. Tartuin hänen kädestään, kun hän kiskaisi minut alas laiturille, jossa oli veneitä.
”Edward?” kysyin. En ymmärtänyt mitä me teimme veneiden luona.
Hän johdatti minua laituria pitkin, pidellen kädestäni kiinni. Mielestäni se oli hyvä juttu, sillä en halunnut kompastua ja päätyä veteen. Pysähdyimme paatin eteen, jossa luki nimi ”Cullen”. Kun katsoin sitä, aloin vihdoin ymmärtää. ”Tämäkö on veneesi?” naurahdin. Hän virnisti minulle ja nyökkäsi.
”Tervetuloa Culleneiden paattiin”, hän sanoi, kun hän kiipesi alukseen ja kääntyi. Hän tarjosi kättään minulle auttaakseen minua pienille tikapuille. Hyvin empien minä siirsin käteni hänen käteensä. Hieno päivä pitää avokkaita, ajattelin, kun hän nosti minut veneen kannelle. Katsoin hän hieman levottomasti ja vastineeksi sain ison virnistyksen, joka valtasi Edwardin kasvot.
”Tiedäthän, että minulla ei ole paljoa tasapainoa?” kysyin, kun vene keikahti hieman ja hän tarttui minusta kiinni pitääkseen minut tasapainossa. Hän kallistui alaspäin ja suuteli huuliani pehmeästi.
”Bella, nauti ja rentoudu, en päästä sinua käsivarsistani”, hän sanoi ja suuteli minua uudelleen. Uuh, en ikinä totu tähän. ”Tule, näytän sinulle paikkoja”, hän sanoi taluttaen minua.
Hän auttoi minut veneen sisätiloihin. Siellä oli kaunista: en ollut ikinä nähnyt moista! Veneessä oli kaksi huonetta, yksi kylpyhuone ja keittiö. Se ei ollut iso alus, mutta se oli kaunis. Pöytäliinat olivat katettu kannelle kynttilöiden ja kukkien kera.
”Edward, sinäkö teit tämän minua varten?” kysyin. En voinut uskoa sitä – ei ihme, että Rose oli niin vihainen.
”Kyllä, pidätkö siitä? Ajattelin, että voisimme syödä aterian ja vain maata tässä ulkona tähtiä katsellen samalla kun purjehdimme, se on melko hauskaa. Tai, jos haluat, voimme syödä sisälläkin”, hän sanoi hieman hermostuneesti.
”Edward, tämä on täydellistä. En voi uskoa sinun tehneen tämän minua varten, kiitos!” sanoin halaen häntä hyvin tiukasti. Kukaan ei ollut tehnyt minulle mitään tällaista.
”No niin sitten, olen niin nälkäinen, tule”, hän sanoi ja veti minut kannelle.
Saavuimme pöytäliinojen luo. Edward oli valmistanut herkullisen aterian. Siinä oli kanaa, grillattua pihviä, salaattia, sämpylöitä ja paljon muuta. Kaikki oli katettu varovaisesti kannelle. ”Voi elämä, Edward! Tämä on niin täydellistä!”
Hän hymyili ja huokaisi. ”Olen iloinen, että pidät siitä. En ollut varma, mistä itse asiassa voisit pitää… Joten hankin vähän kaikenlaista syötävää, mistä ajattelin sinun pitävän.”
”Kiitos. Kukaan ei ole ikinä ennen tehnyt minulle mitään näin suloista”, sanoin ja suutelin häntä poskelle.
Ruoka oli auttamattoman herkullista. Tämä kundihan voi tehdä kaikkea ja ihan mitä vaan!
Puhuimme ihan niitä näitä syödessämme ja viileän tuulenvireen puhallus oli niin rentouttavaa, tämä ei olisi voinut olla ihanampaa.
Fantastisen aterian jälkeen Edward meni laittamaan albumin soimaan. Pehmeä musiikki alkoi soida. Seisoin kaiteen ääressä katselemassa vettä.
”Kaunista, eikö vain?” Edward kysyi ja tuli taakseni. Hän piteli vyötäröstäni kiinni; selkäni nojasi hänen rintaansa. Me molemmat katselimme maisemia hiljaa. Emme jutelleet paljoa, olimme meidän erilaisessa maailmassamme, missä olimme vain kahden. Rakastin joka hetkeä.
Nyt hänen kätensä sivelivät omiani. ”Sana ’kaunis’ ei edes riitä”, sanoin ja nojasin häneen. ”Kiitos, Edward. Minulla on todella kivaa.”
“Minulla myös”, hän sanoi ja suuteli päälakeani. ”Haluaisitko tanssia kanssani?” hän kysyi hymyillen.
”Se olisi ihanaa”, hymyilin takaisin. Toivoin, että jollakin keinolla olisimme voineet pysäyttää ajan ja jäädä tähän hetkeen pysyvästi.
Pujotin käteni hänen niskaansa samalla kun hän laittoi kätensä vyötäröni ympärille, vetäen minut lähemmäs itseään. Painoimme vartalomme yhteen pehmeästi. Hän näytti niin enkelimäiseltä, hänen silmänsä kipinöivät ilosta ja hänen kasvoillaan oli iso hymy. Minua pelotti se, että tämä ei kestäisi ikuisesti. Tiesin, että rakastan häntä hyvin paljon. Hän sai minut tuntemaan itseni eloisaksi, hän sai minut tuntemaan rakastetulta, en voinut hengittää ilman häntä, hän oli elämäni. Rakastan sinua äiti, kun lähetit minut tänne!
”Mitä mietit?” hän mumisi ja siirsi silmieni päällä olevan hiussortuvan sivuun.
”En mitään, vain sitä kuinka upea olet ja kuinka paljon pidän sinusta”, sanoin. En halunnut säikäyttää häntä sanomalla, että rakastan häntä.
”Bella, haluan kertoa sinulle jotain, mutta pelkään sen muuttavan mieltäsi ja ettet enää haluaisi olla kanssani”, hän sanoi ja katsoi alaspäin.
”Niin ei ikinä tapahtuisi”, minä vakuuttelin hänelle, laittaen käteni hänen poskelleen.
”Bella, rakastan sinua.”
Haukoin henkeäni ja tuijotin häntä. Hänen vihreät silmänsä välkkyivät pelon ja toivon tunteita.
”Edward, minä…”
”Sinun ei tarvitse sanoa mitään takaisin.”
”Mutta haluan! Minäkin rakastan sinua! En vain halunnut sanoa mitään, sillä ajattelin sinun pitävän sitä liian aikaisena.”
”Niinkö?” hän kysyi, hymy muodostuen hänen kasvoilleen.
Nyökkäsin ja vastasin hänen hymyynsä. Sisältäpäin minua kuitenkin pelotti. Hän oli sanonut rakastavansa minua, mutta tarkoitti hän sitä tavalla, millä minä tarkoitin? Miten tästä tuli rakkautta näin pian? Mitä muuta tämä voisi olla, jos ei rakkautta?
Hän veti minut vielä lähemmäs ja suuteli syvästi. Sain vastaukseni hänen rakastavasta suudelmastaan. Hän tunsi samoin kuin minä. Ei olisi haitannut, vaikka se olisi tapahtunut nopeasti tai siihen olisi kestänyt kuukausia. Sama lopputulos silti. Ja rakkauteni ei ollut vain mielessäni ,vaan myös sydämessäni. Rakastin Edwardia ja hän rakasti minua. Luulen, että tähän väliin voitta tokaista, että rakkautemme todellakin on yhtä juhlaa.
Juoksutin sormiani edes takas hänen hiuksissaan, rakastaen tunnetta, jonka tunsin sormieni välissä. Me todellakin taisimme lopettaa hengittämisen vähäksi aikaa! Lepuutin päätin hänen rintaansa vasten ja kiedoin käteni hänen ympärilleen niin tiukasti kuin vain pystyin.
Me tanssimme vielä vähän aikaa ja menimme sen jälkeen makaamaan vilteille tuijottelemaan tähtiä. Olin seitsemännessä taivaassa, ja olin rakastunut. Olin veneessä (
T/N nyt alkaa ärsyttää! pitäisikö minun suomentaa sitä huvipurreksi vai veneeksi?!) tuijottelemassa tähtiä ja käsiini oli kietoutunut mies jota rakastin palavasti.
Katsoin Edwardiin ja hymyilin. Hän oli aivan liian jumaloitava. Liikutin sormiani jälleen hänen hiuksissaan.
Hän hymyili minulle ja painoi minua rintaansa vasten. ”Nämä ovat parhaat treffini ikinä, Bella”, hän sanoi hiuksiani vasten.
”Rakastan sinua, Edward”, sanoin hitaasti ajautuen uneen. Hänen sydämen sykkeensä toimi kehtolaulunani.
”Minä rakastan sinua myös, Bellani. Nuku vain”, hän sanoi. Se oli viimeinen asia jonka kuulin ennen kuin ajauduin rauhalliseen satumaahani.
Kuuntelin Death Cab For Cutien kappaletta nimeltä
Transatlanticism suomentaessani tätä, jotenkin tuo kappale sopii bellan & edwardin treffeihin, tai sitten vain kuvittelen kaiken.
Kommentteja?
