Kiitoksesta uudesta kommentista!
Long time, no
writing translating. Tässä nyt kuitenkin kahdeksastoista luku. Suomensin sitä aika monta viikkoa juu, minulla kesti pari viikkoa suomentaa tuo puoleen väliin ja joku tunsi suomentaa tuo loppuosa.
Eli siis olen suomentanut tätä lukua ihan eri päivinä, eli laatu on sellaista, että luvun alku saattaa olla huonompaa suomennosta kuin tuo loppuosa, kun innostuin taas oikein kunnolla suomentamaan eilen. :--) Joka on siis hyvä juttu.
kahdeksastoista luku
Passion kisses, Star Wars and missing
”Usko tai älä, mutta Edward väin käyttää sinua hyväkseen. Ha, sinä olet uusi täällä etkä tiedä juttuja. Et pystysi edes suutelemaan häntä muuten. Joten parempi pitää silmäsi auki”, hän sanoi ja sitten hän kääntyi ympäri ja lähti pois, jättäen minut liimattuna paikalleni.BPOVMitähän helvettiä tuokin oikein tarkoitti? Argh, minä todellakin halusin kumauttaa hänen typerää naamaansa. Tämä oli pahempaa kuin normaali kinastelu ja sellainen.
Matkasin nopeasti tunnilleni, hänen sanansa sekoittaen aivojani. Hah, Edwardhan tykkää minusta, sen näki hänen silmistään. Poistin ajatukset mielestäni ja menin nopeasti luokkaan, tietäen että olen jo myöhässä.
Kun saavuin luokkaan, kaikki naamataulut kääntyivät katsomaan minua ja oppilaat alkoivat mumista.
”Mukavaa kun saavuin vihdoin luokkaan, neiti Swan”, opettaja sanoi ennen kuin palasi takaisin töihinsä.
Mutisin anteeksipyynnön ja menin paikalleni.
Päivä meni hyvin hitaasti ja minä todellakin kaipasin Edwardia. Joo, tiedän että se kuulostaa säälittävältä, mutta minä todellakin pidän hänestä. En rakasta häntä vielä, mutta todellakin pidän siitä, että olen hänen kanssaan, vaikka me vain puhuisimme.
Menin ruokalaan ja huomasin Rosalien. Hän heilutti minulle ja menin istumaan hänen luokseen. ”Hei, missä Alice on?” kysyin, kun huomasin, että Alicea ei näkynyt missään.
”Hän sanoi menevänsä vessaan tekemään jotain tärkeää”, Rosalie sanoi olkiaan kohauttaen ja otti siemauksen omenamehustaan.
Sitten Alice tulikin pirteänä luoksemme. Hän halasi meitä molempia kiljuen.
”Kiinnostaako sinua kertoa meille miksi olet noin iloinen?” kysyin, kun hän loikki ylös ja alas.
”Niinpä, voititko lottovoiton tai jotain?” Rosalie kysyi näyttäen yhtä hämmästyneeltä kuin minä.
”Voi voi, tämä on jotain parempaa!” Alice vastasi, ”kun olin menossa vessaan, näin Tanyan menevän sinne. No, seurasin häntä hiljaa sisälle ettekä usko, mitä näin!”
”No mitä?” Rosalie ja minä huusimme samaan aikaan.
Alice otti nopeasti esiin kännykkänsä ja emmekä voineet uskoa kuvaa, mikä meidän edessämme nyt oli. Tanya seisoi vessassa, pidellen silkkipaperilaatikkoa. Samalla hän laittoi niitä rintojensa päälle toisella kädellään ja hän oli todella tietämättömän näköinen siitä, että Alice otti hänestä kuvan.
”Voi hyvä Luoja!” sanoin epäuskon vallassa. Tai no joo, tiesin että kenelläkään ei voisi olla sellaisia tissejä ilman kirurgialeikkauksia, mutta tuollainen täytteiden käyttö oli todella naurettavaa.
”Hei daa, ihan niin kuin et olisi tiennyt tuota”, Rosalie sanoi kuin se olisi ollut aivan ilmeistä.
”Jaa sinä tiesit siitä?” Alice kysyi häneltä. “No, joka tapauksessa, minulla on täydellinen suunnitelma kostolle tämän kuvan kanssa”, hän jatkoi ilkeällä hymyllä.
Loput lounasajasta meni nopeasti, kun me kehittelimme ilkeitä suunnitelmia.
Olin todella uuvuksissa koulun loputtua. Kaikki mitä halusin, oli mennä nukkumaan tai käpertyä Edwardin kainaloon.
”Bella, saat meidät kuulostamaan huonoilta tyttöystäviltä. Hei mieti nyt, ei hän ole menossa sotaan tai jotain, hän palaa kuuden-kahdeksan tunnin kuluttua”, Rosalie torui minua kun he kyyditsivät minut Culleneiden talolle.
”Älä nyt, Rose, Edward on hänen uusi rakkautensa. Minä en syytä häntä”, Alice puolusti minua.
”Hei! Minä en ole
rakastunut häneen”, sanoin, kun menin autosta ulos.
”Jep, ja minä rakastan Tanyaa”, Rosalie sanoi ja sai minut nauramaan.
”Heippa, kiitti kyydistä.”
Menin taloon ja suuntasin suoraan huoneeseeni. Kun olin tehnyt kaikki kotiläksyni, katsahdin kelloon ja huomasin sen olevan vasta viisi. Hienoa, minulla ei ole mitään tietoa mitä tekisin nyt.
Makasin sängylläni ja ihmettelin, kuinka elämäni oli muuttunut vain muutamassa viikossa. Kuukausi sitten opiskelin aivan normaalissa koulussa Intiassa ja minulla oli vain muutama ystävä. Ja nyt olin yhdessä American kuuluisimmista kouluista, minulla oli poikaystävä eikä unohdeta hienoa vihollista. Sitten aloinkin jälleen ajatella asioita, mitä Tanya oli tänään kertonut minulle.
Ainoa tapa millä pystyin pitämään ajatukseni viileinä, oli musiikin kuuntelu ja laulaminen. Siispä suuntasin musiikkihuoneeseen, istuin tuolille ja nostin kitaran.
Pystyin miettimään vain yhtä laulua hetken. En tiedä miksi, mutta tunsin halua laulaa sitä ja niinpä teinkin niin. Asettelin kitaran kielet ja aloin hyräillä.
I see your face in my mind as I drive away
'Cause none of us thought it was gonna end that way
People are people and sometimes we change our minds
But it's killing me to see you go after all this time
Mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm
Mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm, mmm
Music starts playin' like the end of a sad movie
It's the kinda ending you don't really wanna see
'Cause it's tragedy and it'll only bring you down
Now I don't know what to be without you around
And we know it's never simple, never easy
Never a clean break, no one here to save me
You're the only thing I know like the back of my hand
And I can't breathe
Without you, but I have to
Breathe
Without you, but I have to
Never wanted this, never want to see you hurt
Every little bump in the road I tried to swerve
People are people and sometimes it doesn't work out
Nothing we say is gonna save us from the fall out
And we know it's never simple, never easy
Never a clean break, no one here to save me
You're the only thing I know like the back of my hand
And I can't breathe
Without you, but I have to
Breathe
Without you, but I have to
It's two a.m., feelin' like I just lost a friend
Hope you know it's not easy, easy for me
It's two a.m., feelin' like I just lost a friend
Hope you know this ain't easy, easy for me
And we know it's never simple, never easy
Never a clean break, no one here to save me, oh
I can't breathe
Without you, but I have to
Breathe
Without you, but I have to
Breathe
Without you, but I have to
I'm sorry, I'm sorry, I'm sorry
I'm sorry, I'm sorry, I'm sorry, I'm sorry (“Breathe” by Taylor Swift)Lauloin sen jälkeen muutaman sen tyylisen laulun lisää. Viimeisen laulun kohdalla huomasin oven avautuvan, ja melkein hyppäsin ja juoksin ovelle.
Edward oli juuri saapunut, kun jo ryntäsin halaamaan häntä hyvin tiukasti. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän jo työnsi minut ovea vasten ja suuteli minua intohimoisesti.
Yritin epätoivoisesti hengittää nenäni kautta, mutta en muistanut miten se tehtiin. Edward tiputti pitelemänsä laukun ja kietoi kätensä vyötärölleni. Omat käteni kietoutuivat hänen kaulaansa, leikitellen hänen upeilla, pehmeillä hiuksilla.
Vihdoin hän vetäytyi pois ja antoi meidän molempien hengittää, painaen otsansa silti omaani vasten. Nostin katseeni ja kohtasin hänen uskomattomat, vihreät silmänsä. Vartaloni kuumeni kiihotuksesta. Se katse oli minulle! Minun jo valmiiksi lujaa hakkaava sydämeni taisi nousta ylös ja se jyskytti itsensä korviini saakka.
Vihdoinkin ryhdistäydyin ja löysin ääneni. ”Hei.”
Hän hymyili ja veti minut jälleen ihanaan suudelmaan. Niin, kukapa tarvitsee puhetta? Tai hengitystä? Tai mitään muuta tekemistä kuin saada tämän miehen huulet liikkumaan omien huulien kanssa? Mitä sitten vaikka sydämeni olisi päättänyt hypätä rinnastani ulos? Edward maistuikin yhtä ihmeellisen ihanalta kuin tuoksui. Olen varmaankin hieman päihdyksissä tai jotain.
Nyt minä olin se, joka vetäytyi ensin pois. Tarvitsin enemmän ilmaa tai olisin pyörtynyt. Nojauduin hänen rintaansa vasten. ”Otaksun tämän tarkoittavan sitä, että ikävöit minua.”
Hän vain naurahti.
”Jotenka, miten äänitykset menivät?” kysyin ja yritin edelleen saada kunnolla henkeä.
”Ihan hyvin”, hän vastasi ja antoi uuden suukon huulilleni. ”Luoja, kaipasin sinua niin paljon”, hän sanoi.
”Missä toiset ovat?” kysyin äkkiä. Hän hymyili ja kumartui sen verran, että sai suudeltua nenääni.
”He ovat tyttöystävillään, joten tämä paikka on kokonaan meidän”, hän sanoi, saaden sydämeni hulmahtelemaan onnellisuudesta.
Tilasimme kiinalaisesta annokset ja juttelimme menneisyydestämme, katsoen samalla TV:tä. Olimme hänen makuuhuoneessaan katsomassa ”Star Warsia”. Makasimme hänen sängyllään ja Edwardin kädet olivat kietoutuneet minun ympäri.
Edwardin kädet olivat niin mukavat ja.. niin oikeat. En halunnut liikkua edes tuumaa. Edward leikitteli hiuksillani samalla kun katsoimme elokuvaa. Ei kestänyt kauaakaan, kun tunsin silmieni käyvän raskaiksi. ”Muistan edelleen kuinka vihasivat minua, kun tulin tänne”, sanoin väsyneesti.
”Ha ha, tiedän. Mutta ymmärsinkin, että olet hauskaa seuraa, vaikka emme harrastaisikaan seksiä”, Edward vitsaili. Nauroin.
”Nooo, olet aika hauskaa seuraa myös, täytyy myöntää”, huokaisin. “Vaikka olisitkin halunnut saada minulta jotain heti, kun näit minut.”
Edward pyöräytti silmiään, mutta nauroi.
”Täytyy sanoa”, sanoin matalammalla äänellä, ”sinun kanssasi oleminen ja sinun suuteleminen on hauskaa, eikö niin?”
”Tietysti”, Edward virnisti, ”ja nyt olen sitä mieltä, että en halua todellakaan mennä enää ajassa taaksepäin.”
Sen jälkeen hän painoi huulensa omiani vasten. Joka kerta hänen tehdessään tuon, mieleni räjähti jälleen. Kiedoin käteni Edwardin kaulaan samalla kun syvensin suudelmaa. Tällä kertaa Edward voihkaisi pienesti suutani vasten ja sydämeni syke kiihdytti vauhtiaan jälleen.
”Tämä se ei ikinä muutu yhtään epäihmeellisemmäksi”, hän sanoi hieman hengästyneesti. Nauroin ja painoin itseäni enemmän häneen kiinni.
Huokaisin tyydyttyneenä ja liikutin päätäni niin, että se lepäsi Edwardin rinnalla. Pystyin tuntemaan, että hän hengitti, sillä hänen rintansa meni ylös ja alas. Hänen sydämensä vakaa syke ja hengityksensä tahti sai minut ajattelemaan jälleen nukkumista.
”Edward? Ihan vain tiedoksi; en aio liikkua tästä ja aion nukkua juuri tässä tämän yön”, mumisin, tullen uniseksi.
”Hyvä. En todellakaan olisi päästänyt sinua lähtemäänkään mihinkään.”
Suljin lempeästi silmäni. Tuntui kuin olisin ajelehtinut pilvellä.
Silmäni räpsähtivät auki ja katsoin ympäristöäni unisena. Äkkiä tajusin, että tämä ei ollut minun huoneeni. Sitten kuulin pehmeän hengittämisen äänen vierestäni, ja huomasin Edwardin nukkuvan yhä. Hänen kätensä olivat vyötäröni ympärillä ja kun liikahdin, hän veti minut lähemmäs, nukkuen yhä. Huokaisin onnellisena ja asettelin itseni lähemmäs häntä.
”Hei”, hän sanoi käheällä äänellä.
”Olet hereillä?” kysyin häneen katsoen. Hän hymyili vinosti minulle ja en voinut muuta kuin hymyillä takaisin.
”Juu. Hei muuten, tiedän että heräsit vasta äsken ja kaikkea, mutta… mm, ajattelin että voisitko lähteä treffeille kanssani?” hän kysyi hieman ujosti ja hermostuneesti.
”Se olisi ihanaa”, sanoin hiljaisella äänellä ja piilotin kasvoni hänen rintaansa. Hän vain nauroi.
”Kuule Bella, minulla on sinulle jotakin”, hän sanoi ja liikahti. Hän kumartui pöytälipastonsa puoleen ja otti sieltä laatikon.
”Ei, Edward! En odota sinun antavan minulle mitään!” sanoin ja nousin myös istumaan sängylle. En todellakaan voisi vastaanottaa häneltä mitään. Pidin hänestä hänen itsensä vuoksi, en hänen rikkautensa vuoksi.
”Bella, ole kiltti, se merkitsisi paljon minulle”, hän sanoi ja ojensi minulle laatikon. ”Avaa nyt se vain.”
Otin laatikon empien ja avasin sen. En voinut uskoa mitä silmieni eteen ilmestyi.
No niin. Nauttikaa ja kommentoikaa, murut.