Jee, kommentteja!
roxoXO, kiitos!
Tuhisija, kiitos sinullekin! Joo, Eddie ja Tanya... : (
Clair De Lune, nii-in, nyt sen saa selville!
Sini(tiainen), jep! Lisäsin kaikkiin lukuihin nimet ja linkitin ne ensimmäiseen viestiini tässä topicissa. :)
Amanecer, kiitoksia! Joo, Edward on vähän..
neean, saamasi pitää! : D
Rassermus, okei, selvä ja kiitokset! : D
SabSab, kiitokset sinulle!
Öttimönkijäinen_, hellou.. Kiitos paljon! Joo ,James on vähän ärsyttävä! : D Joo, noi Edward-toistot olivat vähän tyhmiä ehkä, mutta tykkään sanasta "Edward", sitä on kiva kirjoittaa. : D Mutta niin.. kiitokset vielä kerran!
Dunja, kiitos!
masque, jee, kiitokset! :)) Joo, luku oli vähän lyhyehkö.. Joo, E & B ovat liian ylpeitä molemmat, varsinkin Bella!
Annoy, no hyvä että ideani kelpasi!
Emirato, kiitos!
@lice, joo, Edward saisi jo kyllä päättää. Hei, kiva jos suomennos kelpaa! :--) Kiitoksia kovasti!
Neavaan, kiitos! :)
Tässä tulee nyt sitten uusi luku... Kommenttia siihenkin, ja käykääpäs katsomassa uusi suomennokseni, one-shot
20 Tapaa Ärsyttää Jacob Black. ;)
viidestoista luku
Edward is like a kidnapper and Tanya is so irritating
”Mitä teet täällä näin myöhään, Bella?” ääni takaani sanoi. Se oli viimeisin ääni minkä halusin kuulla tässä yhteydessä. TAPA MINUT JO, JUMALA!”Mitä sinä haluat?” kysyin vihaisesti häneltä.
”Hei, en sanonut että haluaisin jotakin, ihmettelin vain, että mitä teet näin myöhään koulussa”, hän sanoi viattomasti. Hän sai minut haluamaan lyödä hänen sieviä kasvojaan.
”Painu helvettiin, Edward”, sanoin, painaen pääni käsiini. Päätäni särki niin pahasti ja viimeinen asia mitä minä tarvitsin, oli kinastelu Edwardin kanssa.
”Oletko ok?” hän kysyi huolestuneena.
”Ihan niin kuin edes välittäisit”, kivahdin hänelle. Hän huokaisi ja istuutui viereeni.
”Kestän kyllä sen, että James kieltäytyi antamasta sinulle kyydin”, hän totesi.
Pääni nousi ylös ja annoin hänelle niin kurjan ilmeen kuin vain pystyin tekemään.
”Hän ei kieltäytynyt, kaikki on hyvin. Hän ei pidä sinusta ja hän lähti jo ja hänen kännykkänsä oli sammutettu”, sanoin, mulkoillen häntä edelleen.
”Rentoudu, minä vain pilailin”, hän nauroi. ”Tule nyt, jos haluat tulla bileisiin”, hän sanoi, tarttuen käteeni.
”Helvetti vieköön, ihan niin kuin haluaisin mennä niihin kanssasi”, huusin ja vedin käteni takaisin. Hänen ilmeensä oli nyt vakava.
”Ei tarvitse olla vaikea, Bella, ja luuletko oikeasti, että antaisin sinun istua täällä yksin?” hän sanoi ja viittasi ympärillemme.
Okei, en ole kovin urhea nyt: tämä paikka ei ole niin kiva pimeällä, varsinkin kun hautausmaa oli oikealla puolella, heti koulumme vieressä. Mutta ketä kiinnostaa, ja minä en ole menossa Edwardin ja hänen ison egonsa kanssa samaan autoon!
”Ei”, sanoin yksinkertaisesti enkä katsonut häneen. Kuulin hänen huokaisevan ja nousevan ylös. Mitä, aikooko hän oikeasti jättää minut tänne? Hei, minä en pelkää, mutta vakavasti puheen ollen tämä ei ole kovin suloinen paikka.
”Anteeksi, mutta et jättänyt minulle vaihtoehtoja”, hän sanoi hymyillen. Hän kumartui alas, laittoi toisen kätensä polvieni alle ja toisen lantiolleni ja nosti minut olkapäilleen. Ennen kuin ehdin edes räpäyttää silmiäni, olin ylösalaisin, tuijottamassa tietä. Hän kantoi minua samalla.
”ARGH! Edward, laske minut alas, nyt!” huusin ja hakkasin nyrkeilläni hänen selkäänsä. Hän vain nauroi.
”Onko tuo parasta mitä voit tehdä, Bella, jos joku yrittää kidnapata sinut?” hän kysyi, pudistaen päätään.
”Usko minua, Edward, voin purra sinua, jos et laske minua alas. Minulla on hyvin terävät hampaat!” huusin edelleen ja löin häntä.
”Niinpä niin, tietysti”, hän sanoi hyvin luottavaisesti. Mutta hitto vieköön, tiesin että en voisi satuttaa häntä niin paljoa.
Hän avasi matkustajan puoleisen oven ja laski minut istuimelle.
”No niin, aiotko pysyä siinä vai pitääkö minun kiinnittää sinut siihen narulla?” hän kysyi, katsoen silmiini hymyillen. Vau, halusin vain suudella häntä, hän on niin suloinen. Uh, hillitse itsesi, Bella!
”Vihaan sinua”, sanoin ja laitoin turvavyöni.
”Aaw, rakastan sinua myös”, hän sanoi ja sulki oven. Huh, toivon että olisit tarkoittanut sitä jollain toisella tapaa...
Olimme hiljaisia suurimman osan matkasta, mutta sitten hän rikkoi hiljaisuuden.
”No... sinä ja James seurustelette nyt, vai?” hän kysyi hermostuneena. Hah, kuka oli nyt kiinnostunut Jamesista?
”En tiedä. Mitä se sinua liikuttaa? Sinullahan on typerä, kaunis tyttöystävä. Oh, ja jos nyt muistan, olit jättämässä hänet, vai?” sanoin kylmästi.
”Mikä ongelmasi on? Ja kyllä, minä jätän hänet, mutta se ei ole sinun asiasi”, hän sanoi ja matki äänensävyäni. Minusta tuntui kuin minua olisi rei’itetty mahaan. Olin hiljaa sen jälkeen.
”Olen pahoillani”, hän sanoi hetken kuluttua. ”Olin töykeä ja olet ystäväni, sinulla on oikeus kysyä minulta asioita. Mutta niin... anteeksi.”
”Saat anteeksi, ja Jamesin suhteen en ole varma. Kuitenkin, kiitos kyydistä ja nähdään myöhemmin”, sanoin ja nousin autosta. Edward näytti siltä kuin olisi halunnut sanoa jotain, mutta hän ei sanonut. Hän ainoastaan hymyili.
Huoh... Minä todellakin pidän hänestä niin paljon ja hän ei vastaa tunteisiini, hän ei edes tiedä tunteistani häntä kohtaan.
Menin huoneeseeni ja näin Rosen ja Alicen, jotka istuivat siellä, tutkien rasioitani.
”Hei tyypit, missä te kaikki olitte iltapäivällä?”, kysyin, kun avasin kenkäni narut.
”Hei, me olimme ostoksilla! Ja missä hitossa sinä olet ollut, nuori neiti?” Alice kysyi, näyttäen enemmänkin äidiltäni.
“Niin, me olimme niin paniikissa, kun emme löytäneet sinua täältä”, Rosalie lisäsi.
”Pitkä tarina, kaverit”, sanoin ja kohautin olkapäitäni. He nyökkäsivät ja palasivat töihinsä.
Kolmen tunnin jälkeen olin valinnut kaksi mekkoa. Toinen niistä oli hyvin lyhyt. Siinä oli syvä kaula-aukko. Toinen oli pitkä iltapuku, jossa oli myös iso kaula-aukko. Menin varmempaa tietä ja valitsin pidemmän mekon. Se oli punaisen värinen, mutta ei verenpunaisen, vaan vauvanpunaisen. Mekko oli hyvin tiukka reisieni puoleen väliin saakka, ja siitä alaspäin se oli vapaampi.
EPOVEn voinut uskoa, että jätin Bellan kouluun sillä tavoin! Miksi käyttäydyn kuin joku idiootti sellaisen ihmisen ympärillä, josta pidän niin paljon? No, ensiksi olen hämmentynyt tunteistani Bellaa kohtaan, mutta nyt olen niin varma, että haluan olla hänen kanssaan.
Hän ei pidä minusta, sillä olen tähti. Helvetti, ei hän pidä minusta muutenkaan. Mutta tiedän, että olen niin lätkässä häneen. Hänen silmänsä, hänen hiuksensa, ja kaikki hänessä päästä varpaisiin... Ja kaikista tärkein: hän ei ole ämmä, toisin kuin Tanya tai joku muu tyttö, jonka kanssa olen seurustellut ennen. Hän näytti melko kateelliselta, kun hän kysyi Tanyasta. Ehkä vain unelmoin, mutta halusin kysyä, että pitääkö hän minusta. Ha, tiedän että kuulostan mielenvikaiselta, mutta minun täytyy tietää. Olen kuolemaisillani, kun minun pitää pähkäillä, pitääkö hän minusta vaiko ei. Pelkään, jos hän sanoisi ”ei”. Tuhoutuisin. Mutta aion kysyä häneltä asiasta enemmin tai myöhemmin.
Valmistauduin nopeasti bileitä varten, mutta surin sisältäpäin. Ihmisiä oli alkanut tulla, ja arvaapa ketkä tulivat ensimmäisinä? James ja Tanya. Voiko elämä sujuakaan paremmin?
”Hei, Eddie”, Tanya sanoi ärsyttävästi ja suuteli minua. Vetäydyin poispäin, se ei tuntunut enää mukavalta. ”Mitä?” hän kysyi, näyttäen hämmentyneeltä.
“Ei mitään”, sanoin Jamesia katsoen, joka näytti myös hämmentyneeltä.
”No, missä on Bella?” hän kysyi lopulta.
”Huoneessaan”, sanoin ”olet idiootti” – äänensävyllä.
”Selvä”, hän sanoi, rokaten kantapäillään.
”Eli siis sinä ja Bella seurustelette? Tai siis, hei c’moon, James, saisit paljon parempaa kuin sitä lutkaa”, Tanya sanoi inhoten.
Ennen kuin James ehti sanoa sanaakaan, minä reagoin.
”Tanya, miten kehtaat puhua sanallakaan Bellasta?! Hän on paljon parempi kuin sinä! Ja sinähän tiedät, että meidän suhde on ohi nyt, onko selvä? Se-on-loppu, joten ota törkyiset kätesi irti minusta!” melkein huusin hänelle.
”Joten sinä pidät hänestä, vai mitä? Ja sitä ämmää ei ikinä voi verrata minuun. Pyydän, Edward, rakastan sinua, beibi”, hän sanoi ja kurottautui minuun päin.
”Rakastat, ha! Joo, nyt sinä rakastat minua, Tanya. Rakkaus ei ole vain pussailua, se on toisen ymmärtämistä, ja me hädin tuskin puhumme! Joten peräänny. Olet oikeassa, en voisi ikinä verrata sinua ja Bellaa, sillä se olisi loukkaus Bellaa kohtaan”, sanoin ennen kuin marssin huoneeseeni.
Rehellisesti sanoen olin ylpeä itsestäni, mutta tiesin, että Tanya ei antaisi asioiden mennä näin helposti.
Sitten joku koputti oveen.
“Tosi fantastista”, sanoin itselleni ja aukaisin oven. ”Jee, mitä sinä nyt haluat?” kysyin ja menin takaisin sängylleni. En halunnut tapella.
”Voi, en mitään, mutta haluan vain jutella kanssasi.”
Tässä näin. Mitäs piditte?
