Sain nyt sitten vihdoin ja viimein tähän sitten tämmösenki luvun lisättyä. 
PROLOGI
Oli seuraava päivä. Menin Edwardin mukana heidän luokseen. Minua hermostutti hieman enkä edes tajunnut miksi.
"Istu siinä", Edward osoitti sohvaa ja katosi saman tien. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja, joten istahdin heidän olohuoneen sohvalle.
"Bella! Mukava nähdä sinua taas", kuulin Alicen sanovan ja sitten hän olikin vieressäni sohvalla. Katsoin häntä kysyvästi.
"Emmekö nähneet juuri pari päivää sitten? Vai oliko se eilen?" tarkistin häneltä.
Alice puuskahti. "Niin mutta siitä on ikuisuus. Olen kuitenkin iloinen että olet taas täällä." Pudistin päätäni. Alice sitten osasi olla outo. Yhtäkkiä hän hypähti ylös.
"Oh! Jasper tulee", hän sanoi ja hyppi riemusta ylös ja alas. Samassa Jasper oli huoneessa ja nähdessäni hänet tajusin, miksi kurkkuani kuristi niin kovin tänne tullessani.
Se viimeöinen uni. Muistin sen ja nolostuin saman tien. Haroin hiuksiani viattomasti ja etsiskelin katseellani Edwardia, mutta häntä ei näkynyt eikä kuulunut missään.
"Bella? Onko kaikki hyvin?" Jasper kysyi oudolla äänellä. Käänsin pääni hitaasti hänen suuntaansa.
"Joo, on. Totta kai. Miksei olisi?" kysyin vuorostani häneltä, mahdollisimman normaalisti. Hän kuitenkin huomasi kaiken tunteistani ja minuun levisi ihanan rauhoittava olotila.
"Vaikutat hieman, levottomalta. Olin vain huolissani", Jasper vastasi. Alice kävi samantien uteliaaksi.
"Mitä Edward on taas tehnyt? Minun pitäisi vähän antaa hänelle opetus käytöksestään", Alice selitti.
"Ei Edward ole tehnyt mitään. Eikä minulla ole mitään hätää, uskokaa minua", selitin vaivaantuneena.
"Hyvä on", Alice sanoi, "mutta jos hän tekee jotain tyhmää, kerrot heti siitä minulle vai mitä?"
Vakuuttelin häntä siitä vähän aikaa. Sitten he lähtivät ja hengähdin helpotuksesta.
"Kuulin tuon!" Alice kiljasi ulkoa. Hymyilin itsekseni ja samalla hetkellä Edward tulikin jo takaisin. Hän toi mukanaan jotain astiaa.
"Mitä siinä on?" kysyin uteliaana. Edward nosti kannen pois. "Aww. Ei sinun olisi pitänyt."
"Mutta minä halusin", hän vastasi lempeästi. Astiassa oli lempipiirakkaani ja hän oli tehnyt sen vain minua varten.
"Rakastan sinua valtavasti", sanoin ja suutelin häntä. Kehoani alkoi kihelmöidä saman tien ja Edward joutui irroittamaan minut varovaisesti. Hän naurahti.
"Jos piirakasta saa tuollaisen vastaanoton, mitäköhän jostain muusta mahtaisi tulla? Mutta minäkin rakastan sinua, ihan yhtä valtavasti kuin sinäkin minua, ellen enemmänkin."
Siinä se sitten oli, toivottavasti ei ollu ihan kauhee pettymys. Mul olis joo idea siihen seuraavaan tarinaan, mut haluaisin teijän mielipiteet asiasta: laitanko noii hahmot ihmisiksi vai vampyyreiksi (siis kaikki muut paitsi Bellan tietysti)?
Iso kiitos teille jo etukäteen!
