Twilight: Unta vai Unelmaa? K-11 Paritus: Bella/Edward, Bella/Jasper

[UntenLaiva]

UNTA VAI UNELMAA?

Nimi: Unta vai Unelmaa?
Kirjoittaja: UntenLaiva
Beta: Ei ole
Fandom: Twilight, Sijoittuu ehkäpä Uusikuun ja Epäilyksen väliin mutta EI spoilaa mitään
Genre: Romance, Draama,
Paritus: Bella/Edward, Bella/Jasper
Ikäraja: K-11
Disclaimer: En omista mitään muuta kuin juonen


A/N: Kyseessä on siis ensimmäinen ficcini joten kaikenlainen kommentointi on toki sallittua niin tiedän mitä parantaa. Otan myös vastaan erilaisia paritus- ja juoni-ideoita tulevia ficcejäni varten

Tää on nyt vähän lyhyt mut toivottavasti se ei haittaa..

//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon

LUKU 1/2


  "Milloin olet viimeksi metsästänyt?" kysyin Edwardilta istuessani hänen sylissään. Olimme niityllämme viettämässä ihanaa lauantaipäivää. Tarkastelin hänen silmiään. Ne näyttivät melko tummilta.
  "Kyllä minä vielä kestän", hän vastasi hymyillen.
  "Minun mielestäni sinun kannattaisi mennä pian. En halua nähdä että kärsit", sanoin apeasti. Nojasin päätäni hänen rintaansa vasten.

  Edward hymähti. "En minä kärsi. En haluaisi jättää sinua yksin tänne. Ties mitä sinulle voisi tapahtua kun olen poissa."
  Nostin päätäni ja katsoin häntä silmiin. "En ole niin onnettomuusaltis kuin luulet."
  "Kyllä sinä olet, luota minuun."
  Huokaisin. "Mutta entäs jos pysyn kotonani? Luen vaikka kirjaa tai jotain. Alicehan voisi pitää minulle seuraa. Tai sitten menen Angelalle tai jotain. Kyllä niitä vaihtoehtoja riittää", yritin selittää vakuuttavasti totisilla silmillä.

  Edward pyöritti silmiään ja hymyili lempihymyäni. "No hyvä on, jos kerran noin uskottavasti asian esität. Emmettkin on varmasti innoissaan ja hänet tuntien hän haluaa mennä vähän pidemmällekin kuin vain lähimetsiin. Kestätkö päivän parin poissaolon?"
  "Tietenkin hupsu", vastasin hymyillen. Kiedoin käteni hänen kaulalleen. "Ja siinä on yksi hyväkin puoli että olet poissa."

  "Mikähän se on?" hän kysyi ja alkoi kuljettaa huuliaan kaulallani.
  "Kun olet poissa, kaipaan sinua enemmän. Siten jälleennäkeminen on entistä ihanampi."
  Edward pysäytti huulensa korvani viereen ja oli hetken hiljaa. "Tuota en olekaan miettinyt. Oletpa sinä fiksu." Hymyn kuuli hänen äänestään.
  "Vähätteletkö älykkyyttäni?" kysyin leikilläni ja keskityin pitämään ajatukseni koossa kun hänen huulensa viettelivät ihoani. Tunsin pulssini nousevan hieman.
  "En toki. Kuvitteletko että tekisin jotain sellaista?" Edward kysyi nauraen ja antoi pieniä suukkoja leukaani, lähestyen suutani.

  Minäkin hymyilin. "En tietenkään", sanoin ja kikatin hiljaa.
  ”Milloin minun pitäisi lähteä?” hän kysyi minulta.
  Mietin hetken mutta ajatukseni hapuilivat kun hänen huulensa hyväilivät poskeani. ”Tuota, miten olisi tänään? Mitä pikemmin sen parempi”, vastasin.

  ”Ja kun palaan, olet entistä rakstuneempi minuun?” Edward mutisi huuliani vasten. Hän painoi huulensa minun huuliani vasten ja suuteli kiihkeästi. Hän ei selvästikään halunnut jättää minua oman onneni nojaan.
  ”Tietysti”, vastasin huohottaen kun hän irrotti itsensä minusta.
  ”Asiahan on sitten selvä”, hän sanoi ja suuteli minua uudestaan. Minä vastasin hänen suudelmaansa innokkaasti, mutta kuten aina ennenkin, hänen piti ottaa minut irti hetken päästä. Olin liian innokas.
  Huokaisin ja painoin pääni taas hänen rinnalleen. Edward nauroi hiljaa. Olimme siinä asennossa jonkin aikaa.

  ”Mitä sinä mietit?” hän kysyi uteliaasti.
  Olin hetken hiljaa. Uskaltaisinko kertoa hänelle? Hän odotti vastaustani kärsivällisesti.
  ”Ajattelin itse asiassa perhettäsi”, aloitin varovasti.
  ”Perhettäni? Miksi?”
  ”No tuota, ajattelinpahan vaan.”
  ”Bella?”

  Huokaisin. Edward tuijotti nyt minua läpitunkevasti, mikä oli erittäin ahdistavaa. ”Mietin vain että tuleeko minun ja eräiden jäsenien välinen suhde muuttumaan koskaan?”
  Edward kurtisti kulmiaan. ”Tarkoitatko nyt Rosalieta? Älä hänestä välitä. Se on ohimenevää.”
  Purin huultani. ”Niin, toivottavasti. Mutta entä Jasper?”
  ”Mitä hänestä?” Edward kysyi nyt jo hieman huolissaan minusta.
  ”No, pystyykö hän koskaan hillitsemään itseään täydellisesti minun ollessani paikalla kun olen vielä ihminen? Tarkoitan vain että se on niin kiusallista kun hän ei voi olla täysin oma itsensä meidän seurassamme”, selitin nopeasti. Edward naurahti.

  ”Voi sinua”, hän sanoi ja silitti päätäni. ”Ne ovat vain varotoimia, rakas. Kyllä se siitä sitten kun aikaa kuluu.”
  ”Mutta kuinka kauan? Minusta tuntuu pahalta kun hän joutuu olemaan koko ajan varuillansa”, sanoin apeasti.
  ”Älä huolehdi turhia”, Edward kuiskasi ja antoi suukon otsalleni.
  Istuin edelleen hänen sylissään ja hän piti minusta kiinni hyvin suojelevasti. Ympärillämme alkoi tulla yhä vain pimeämpää ja pimeämpää. ”Alkaa tulla myöhä. Sinun pitäisi mennä kotiin ennen kuin Charlie tulee”, Edward sanoi hiljaa. Mutristin huuliani.

  ”Älähän nyt. Näet minut taas pian”, Edward sanoi ja nosti minut ylös. Katseemme kohtasivat. Puiden latvojen välistä tunkeutui pieni valonsäde joka osui suoraan meihin.
  ”Lupaatko?” kysyin tuijottaen suoraan hänen silmiinsä. Ne olivat todellakin tummat.
  ”Lupaan”, hän vastasi ja suuteli minua. ”Mutta nyt meidän täytyy mennä. Täytyy ilmoittaa muille metsästyksestä.”

  Edward nosti minut selkäänsä ja lähti juoksemaan taloani kohti. Olimme hetkessä perillä. Charlie ei ollut vielä tullut. Menimme ikkunastani sisään ja Edward laski minut sängylleni. Katsoin kelloa. Se näytti puolta seitsemää.
  ”Jäätkö hetkeksi?” kysyin Edwardilta.
  ”Tietysti jään jos haluat”, hän vastasi hymyillen. Hymyilin hänelle takaisin ja menin hoitamaan kaikki välttämättömimmät iltatoimet ja palasin takaisin. Käperryin Edwardin kainaloon ja suljin silmäni.
  ”Laulanko?” hän kysyi suloisella äänellään pidellen minusta kiinni. Minä nyökkäsin. Tunsin väsyneisyyden tulevan ja haukottelin. Lopulta nukahdin hänen syliinsä.
 


A/N: No tässä nyt ei vielä tapahtunu mitään mut tossa seuraavassa tulee toivottavasti teille kivaa tekstiä

[Jaima]

Alku kuulostaa ainakin lupaavalta...
Toivottavasti pian saa lukea jatkoa.

[Minsk]

Tää oli tosi kiva alku.
Niinku sanoitkin nii ei tässä oikeen tapahtunut mitään, mutta mukavaa luettavaa oli silti.
Jouduin lukemaan tekstin varmaan kolme kertaa ennen kun tajusin siitä mitää, osittain
voi varmaankin syyttää viimeöistä valvomista. Virheitä en löytänyt.
Jotenka siis kiitos ja kumarrus ja lisää mahdollisimman nopesti!

[Amanecer]

Minustakin alku vaikutti ihan kivalta, ja ensimmäiseksi ficiksihän tämä on ihan kiitettävää materiaalia. Tottahan oli, ettei tässä mitään sen kummempia tapahtunut, mutta ehkä sitten seuraavassa osassa?

- Amanecer

[MagicBook]

Tosiaan niinkuin muut tässä ovat jo maininneet luvussa ei tapahtunut erityisemmin mitään, eikä virheitä näyttänyt olevan toisin kun minun ensimmäisessä ficissäni  . Huomasin, että tämä luku muistuttaa jotenki epäilyksen yhtä kohtaa... Mutta ei siitä sen enempää... Jatkoa <3


-Taikakirja

[SabSab]

Tää kuullostaa hyvälle idealle
Tykkäsin tästä
Bellalla on selkeästi jotain mielessä Jasperin osuudesta
Hihi, jatkoa odotan ^^

[UntenLaiva]

A/N: Suuret kiitokset kommenteistanne. Tässä tulee ”kauan” kaipaamanne toinen ja samalla viimeinen luku. Nauttikaa!







LUKU 2/2
 

Näin painajaista. Enkä edes pystynyt heräämään siitä. Unessani Edward ei suostunut olemaan kanssani lähekkäin, ja se tuntui todella pahalta. Halusin niin kovasti suudella häntä mutta hän ei sallinut sitä. Tunsin tuskan vyöryvän ylleni. Havahduin yhtäkkiä hereille ja ponkaisin istumaan. Huohotin hullun lailla. Yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Luojan kiitos se on ohi, ajattelin itsekseni. Jokin kylmä kosketti kättäni ja kiljaisin hiljaa.

  ”Shh… Et kai halua isäsi heräävän?” kuului soinnillinen ääni vasemmalta puoleltani. Oli kuitenkin niin pimeää etten nähnyt kuka se oli.
  ”Edward?” kysyin epäillen. Tajusin heti kysymyksen jälkeen ettei se ollut hän. Edward olisi jo vieressäni ja minä hänen sylissään.
  ”Ei. Arvaa uudestaan”, ääni sanoi hymyä äänessään. Mietin hetken kuumeisesti kenelle tuo tuttu ääni kuului. Aivoni eivät suostuneet toimimaan niin nopeasti.

  ”Jasper? Sinäkö? Mitä sinä täällä teet?” kysyin ja hapuilin pöytälamppuani jotta saisin hieman valoa. Sytytin lampun ja jäin tuijottamaan tuota hiljaista ja vaaleaa Culleneiden jäsentä. Hän istui vieressäni ja tuijotti minua, mutta en osannut tulkita hänen katsettaan. Odotin yhä hänen vastaustaan.
  ”Minun käskettiin vahtia sinua. Edward ei luota siihen että mitään ei tapahtuisi kun hän on poissa”, Jasper selitti katse yhä minussa.

  ”Mutta mitä sinä täällä sisällä teet? Ettekö te yleensä ole ulkona kiertelemässä ympäristöä?”
  ”Minä olinkin”, hän sanoi, ”mutta aloit nähdä painajaista joten ajattelin että haluaisit ehkä herätä siitä. Vaikutit erittäin kärsivältä.”
  Yritin karistaa loput unenrippeet silmistäni. ”Jaa. No, kai se oli hyvä juttu”, sanoin ja hieroin silmiäni. Jasper tuijotti minua edelleen jotenkin oudosti.
  ”Mitä?” kysyin ja tuijotin häntä takaisin. Katsoimme toisiamme pitkän aikaa hiljaisuuden vallitessa ja minusta alkoi tuntua epämukavalta.

  ”Ei sinulla ole mitään hätää Bella, hengitä”, hän sanoi hiljaa ja tuli lähemmäksi minua. Hänen kasvonsa olivat vain viiden sentin päässä minusta ja pystyin haistamaan hänestä tulevan tuoksun. Se oli jotenkin makea ja vahva, suorastaan herkullinen. Jännityin automaattisesti sillä en ollut tottunut olemaan niin lähellä tuota salaperäistä vampyyria. Ja hänessä oli kaiken lisäksi jonkin verran sitä samaa vetovoimaa mitä Edwardissakin, joten tilanne oli hieman ahdistava. Toivoin ettei hän huomannut sydämeni kiihtyvää jumputusta.
  Tunsin rentouttavan olon leviävän minuun. Jasper hymyili. ”Et vastannut kysymykseeni”, sanoin hiljaa ja siirryin vähän kauemmas saadakseni hengitystilaa.

  ”Sinun tunteesi ovat erittäin hyvin havaittavissa, tiesitkö sitä?” hän sanoi yhä hymyillen. Minä vain pudistin päätäni. Nyt kun kerran olin hereillä niin minulla oli mahdollisuus puhua Jasperin kanssa yksityisesti.
  ”Oletko sinä samanlainen kuin Edward?” kysyin äkkiä vaihtaen aihetta.

Jasperin kullanruskeat silmät muuttuivat kysyviksi. ”Miten samanlainen?”
  ”No kun sinullahan on joskus vaikeuksia pitää itsehillintäsi kurissa”, aloitin ja hän kallisti päätään hurmaavasti, mikä sai sydämeni taas kiihtymään. Olin varma että hän kuuli sen. ”Ja Edwardilla oli aluksi samoja vaikeuksia minun kanssani ja hänellä siihen auttoi se että hän oli paljon minun kanssani. Ja hän alkoi tottua tuoksuuni, niin onko se sinulle samanlaista? Tarkoitan vain että jos vietät paljon aikaa läheisyydessäni niin totutko sinäkin siihen? Koska en haluaisi että joudut kärsimään takiani. Ja se on muutenkin inhottavaa että joudumme välttelemään toisiamme sillä olemmehan me perhettä. Ymmärrät kai mitä tarkoitan?” selitin nopeasti sanoen kaikki yhteen pötköön. Olin niin hermostunut.

  Jasper nauroi hiljaa niin että sänky heilui vähäsen. Hän tuli istumaan hajareisin päälleni ja otti kasvoni käsiensä väliin ja tuijotti minua syvälle silmiini lempeällä katseellaan. ”Sen vain aika näyttää, Bella.”
Sitten hän yhtäkkiä suuteli minua. Yllätyin täysin enkä pystynyt liikkumaan.

  Hänen huulensa suutelivat omiani lempeästi, kokeillen vastaisinko siihen. Hänen jumalainen tuoksunsa tulvi huoneessa ja minä hengitin sitä kuin huumetta. Vastasin hänen suudelmaansa. Hänen kätensä oli minun selälläni ja se liukui sitä pitkin alemmas.

  Jasper nosti minut syliinsä nopeasti, vahingoittamatta minua. Suutelimme kiihkeästi ja sydämeni alkoi käydä jo ylikierroksilla. Tämä oli niin paljon jännempää, kun sitä teki väärän ihmisen, tai tässä tapauksessa vampyyrin, kanssa ja kiinnijäämisen pelko oli olemassa melko vahvana ympärillä.

  Tämä tuntui hieman erilaiselta kuin Edwardin kanssa. Jasperin kyvyn avulla hän tunsi ilmapiiristä mikä tuntui minusta hyvälle ja mikä ei. Hän painoi minut sänkyyn selälleni ja jäi itse käsiensä varaan muutaman sentin päästä minusta. Hän katsoi minua taas silmiin kun huohotin kiivaasti.

  ”Tiedän että en saisi tehdä tätä”, Jasper sanoi ja otti paitansa pois. Hänen yläkroppansa oli upeassa kunnossa. Pörröisine hiuksineen hän näytti nyt enemmän saalistavalta leijonalta kuin koskaan ennen. Hän painautui minua vasten ja suuteli minua kaipaavasti. Tunsin ilmapiirin olevan kiihkeä. Ja se teki minut entistä himokkaammaksi.

  Hän silitti hiuksiani lempeästi suudellessaan. Toinen käsi alkoi laskeutua alemmaksi. Hän hiveli reittäni ylös ja alas. Voi luoja miten hyvältä se tuntuikaan. Sitten hän irtaantui. ”Älä lopeta”, kuiskasin hänelle kiihkeästi.
  ”Tiedät kai että tämä on erittäin väärin mitä nyt teen?” Jasper kysyi ja veti kätensä hiustensa läpi.
”Tiedän”, vastasin ja nousin käsieni varaan. ”Mutta jos Edward saa tietää tästä, minä otan syyn niskoilleni. Sinä et ole pulassa.”   
  Jasper naurahti. ”Aina samanlainen jääräpää.”
 
  Hänen huulensa löysivät taas omani ja vivahde oli tällä kertaa hieman innokas, molemmilta suunnilta. Jasper painoi minut taas selälleni ja alkoi suudella kaulaani. Nyt jännityin selvästi, sillä pienikin virhe voisi johtaa puremaan. Hänkin tunsi sen selvästi. ”Ei mitään hätää”, hän kuiskasi, ”ei mitään hätää. Minä hallitsen tämän.”
 
  Niinpä hän jatkoi suutelemista. Kaulasta rintakehälle ja sieltä vatsan seudulle. Mietin mitä Edward sanoisi jos tietäisi. Samassa ylleni tulvahti syyllisyyden aalto ja Jasper liikahti poispäin minusta. Huohotin edelleen miettien tulevaa reaktiota rakkaani suunnalta.
 
  ”Mitä nyt?” Jasper kysyi hämmästellen. ”Etkö haluakaan tätä?” Hän palasi takaisin asemaansa josta oli lähtenyt ja jatkoi suuteluaan. ”Etkö halunnut että tutustuimme toisiimme paremmin?”
  ”En tällä tavalla”, sanoin ja työnsin hänen päätään pois.
  ”Miksi ei?” hän kysyi taas, nyt vähän ärsyyntyneenä.
  ”En halua loukata Edwardia. Hän on minulle kaikkeni”, selitin ja yritin työntää häntä kovemmin mutta hän ei suostunut liikkumaan.

  ”Jasper, ole kiltti”, pyysin nyt jo melkein hysteerisenä.
  ”Liian myöhäistä”, hän mutisi ja piti minua aloillaan.
  ”Ole kiltti, ole kiltti”, minä anoin ja tunsin kyyneleen valuvan silmästäni. ”Päästä irti.”

  Hän ei kuunnellut. ”Päästä irti Jasper, päästä irti!” minä sanoin kovempaa ja aloin kiemurrella hänen kylmässä ja himoitsevassa sylissään. Hän kietoi minut kuin halaukseen, piteli päätäni ja suukotti otsaani. Suljin silmäni, koska en halunnut nähdä.
  ”EI EI EIIIII!!!” kiljuin kovimmalla äänellä mitä suustani pääsi ulos.

  Avasin silmäni ja hengitin kiivaasti. Joku piteli minusta kiinni. ”Ei mitään hätää, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin”, kuului ääni läheltäni. Tunnistin sen heti. 

  ”Edward!” minä kiljaisin hiljaa ja painauduin kovemmin häntä vasten. Hän piti minusta tiukasti kiinni ja hymähti. Hengitykseni alkoi pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Vetäydyin hänestä ja tarkastelin häntä aamuauringon valossa.
”Sinä tulit takaisin!” sanoin ja hymyilin. Edward naurahti.
  ”Tietenkin tulin, hupsu. Mitä oikein kuvittelet? Että jättäisin sinut tänne kokonaan?” hän vastasi yhä nauraen.
Hän tuijotti minua huolestunein katsein.

  ”Mitä?” minä kysyin ja epäilys alkoi häilyä ylläni. Tiesikö hän minusta ja Jasperista? Ehtikö hän tulla väliin?
  ”Näit aika pahaa painajaista”, hän sanoi hiljaa. Minä vain tuijotin häntä.
  ”Unta?” kysyin epäuskoisena mutta kuitenkin selvästi helpottuneena. ”Oliko se vain unta?”
  ”Oli. Ei sinulla ole mitään hätää rakas. Olen nyt täällä”, Edward sanoi ja painoi minut takaisin syliinsä.

 Nojasin päätäni häneen huokaisten. ”Luojan kiitos se oli vain unta”, mumisin vielä. Ehkä pitäisi lopettaa asioiden tarkka pohtiminen ennen nukkumaanmenoa. Kehtaankohan edes katsoa Jasperia enää silmiin uneni jälkeen? Eihän hän siitä tietenkään tiennyt, mutta silti...

  ”Olit oikeassa”, Edward sanoi minuutin kuluttua. Nostin päätäni katsoakseen häneen.
  ”Missä asiassa?”
  ”Siinä että olemme paljon onnellisimpia toisistamme kun olen ollut kauemmin poissa. Paitsi että en ollut poissa kauempaa kuin normaalistikaan.”
  Katsoin häneen kysyvästi, vaatien selitystä.

  ”En halunnut mennä pidemmälle kuin oli tarpeen. Emmett jatkoi matkaansa muiden kanssa kun minä jäin lähistölle metsästämään”, Edward selitti.
  ”Se oli hyvä päätös”, sanoin painoin huuleni hänen huulilleen antaen hänelle kiihkeän suudelman. Hän vastasi siihen varovasti. ”Erittäin hyvä päätös”, mumisin hänen huuliaan vasten ja suutelimme kuin vastarakastuneet.





::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::THE END:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::



 
A/N: Tässä se nyt sitten oli. Hieman ehkä lyhyt mut eihän sitä aina tarvii pitkäksi tehdä

[Clair De Lune]

täähän oli kiva! must oli hyvä et se bella / jasper paritus oli vaan unta ku oon niin kiintyny näihin vakiopareihin.
ja sit kuvailusta jtn et  TOSI hyvin olit kuvaillu! sun kirjottamis tapa on hieno. mutta kiitos tästä ficistä.

[cynthia]

Joo, oli tämä ihan hyvä ja vasta ensimmäiseksi ficiksi (vai oliko?) 

[SabSab]

Awww, tää oli ihana<3
On se Jasper häijy paha poika   
Hihii, kiitos täst

[UntenLaiva]

A/N: Joo siis kyseessä on mun eka ficci 

Yleensä kirjotan kaiken kuvaillen paljon. Mun piti jonkun ajan kyl miettii et teenkö siitä vaan unta vai oikeesti todellista. Ja päädyin tohon Jasperin loppuratkaisuun ihan yhtäkkii ja se tuntuu must vähän oudolta et se tekee tommottiin ku ite oon niin rakastunu tohon hahmoon.. 

[Kotitonttu]

vähä hyvä!!  jatka Emmett Bella / Jasper paritusta !! ( meinasin aluks kirjottaa emmett :'D )
jatka kirjotusta ! 

[UntenLaiva]

Kotitonttu: Haluatko että jatkaisin tosta samasta vai haluutko jonkun ihan uuden kivan suhteen Jasperin ja Bellan välille? 

[Naxone]

Voisit kirjoittaa siitä, kun Bella tapaa Jasperin sitten eka kerran ton unen jälkeen, (hahhahah) se ois viihdyttävvää! JOOHAN??? 

[Rassermus]

Whoa! Se olikin vaan unta.
Mut se olis kyl kiva, jos oikeestikki olis tapahtu :3
Mut joo. Tykkäsin hirmuisesti ja tää teksti oli kivaa luettavaa, eli ei ollu mitenkään tönkköö tai mitää

[Kotitonttu]

ohops. en oo vastannu tohon yhteen

Kotitonttu: Haluatko että jatkaisin tosta samasta vai haluutko jonkun ihan uuden kivan suhteen Jasperin ja Bellan välille? 

voisit kirjottaa ihan erillisen : D 

[Mutanttiorava]

awwws <3 olin jo aivan et whii Bee pettää 8DD ennen tota Ed-kohtaust 8DDD

<3 Ihana <3

[Liinalotta]

Yhyy, tekisit Emmett/ joku parituksella. :'D
Emmett on parash.
Mutta joo, ihan kivahan tämä oli. Katoin silleen ihmeissäni että Bella/Jasper.. Mutta onneksi se oli unta.
Kiitos. :-)

[sarqq]

aika kamala oli mutta toisaalta taas tosi kiva.  en osais kuvitellakaa bella/jasper paritusta - enkä kyllä halua kuvitellakkaa. en vaa osaa ajatella jasperia kenenkää muun ku alicen kans.  mutta kiitos tästä.

[UntenLaiva]

Anteeks kauheesti etten oo tsekannu tätä ficcii ollenkaan. Oon keskittyny kirjottamaan tota mun (hyvinkin suosittua) ficciä ulkoavaruuden puolella.
Haluaks te oikeesti et tekisin tähän viel jonkun loppukohtauksen niinku Naxone ehdotti?

Ja sitten kun saan ton yhen ficin valmiiks ni aattelin kyllä kirjottaa Bellaa sekä Emmettin että Jasperin kanssa, mut siihen voi mennä jonkun aikaa