alaotsikko: fluffy, angst, drama, Remus/Peter, S
Title: Kolme asiaa, jotka Remuksesta jäävät mieleen
Author: mii, Susihukka
Beta: Lilyena Zoë
Genre: fluffy, angst, drama
Pairing: Remus/Peter
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: ”Tai siis, kun - minä - ihan vain ystävämielessä - siis...”
Disclaimer: Mitkään tämän ficin henkilöistä tai paikoista eivät kuulu minulle, ne ovat mahtavan Rowlingin käsialaa. Vain itse juoni on minun.
A/N: Ensimmäiset kaksi ovat ihan fluffya ja sitten loppu angstia. Osallistuu haasteisiin FanFic100 087. Elämä, "Kolme, kertaa kun..." sekä Aakkoshaasteeseen K. Ja mahtavasta oikeinkirjoituksesta voi kiittää... Lilyenaa! *taputapu* Ja tämä on nyt tällä osastolla, kun tässä on angstia sekä fluffya. Ne kuuluu paremmi sitten dramaosastolle, kuin yksistään angstiin tai fluffyyn.
Kolme asiaa, jotka Remuksesta jäävät mieleen
Ääni
”Minä rakastan sinua”, Peter sanoi varovasti saaden Remuksen avaaman suunsa hämmästyneenä.
”Tai siis, kun - minä - ihan vain ystävämielessä - siis...”, Peter sönkötti ja oli puolestaan hänen vuoronsa laittaa hämmästysvaihe päälle. Remus nauroi ja laski lukemansa opuksen pöydälle, kehottaen Peteriä istumaan syliinsä.
Peter istahti puoliksi käsinojan ja puoliksi ystävänsä päälle. Peterin ihastukseksi ja hämmästykseksi Remus suuteli häntä. Ilman mitään järisyttäviä, sekstisiä aikeita mielessään.
Suudelma pysyi lempeänä ja hentona, kunnes se lopulta särkyi. Kuin viattoman perhosen siivenisku.
”Tiedätkös, Peter...”, Remus aloitti rauhallisena ja silitti hellästi pojan poskea painaen siihen suudelman.
”Minäkin rakastan sinua.”
Kaksikko antautui suudelman, tunnustautumisen ja vain yleisen suloisen hetken pauloihin.
Silmät
Peter suuteli hellästi ystävänsä huulia ja näki pojan silmistä, että hän tykkäsi siitä. Remus suuteli vuorostaan ystäväänsä ja tipautti heidät molemmat tuolilta alas.
Pojat nauroivat ja jäivät lattialle makaamaan takkatulen loimun ääreen.
”Missäköhän me olemme koulun loputtua?” Remus kysyi ja Peter liikahti vaivaantuneesti.
”Me olemme varmaan syömässä jäätelöä”, Peter sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua.
”Hupsu”, Remus kuiskasi ja suuteli Peteriä suulle. Suudelmassa oli aiempiin verrattuna hiukkasen enemmän voimaa ja himoa. Peter tuijotti lumoavasti noita himon ja omistuksenhaluisia silmiä. Remuksen silmät olivat vain niin elävöittävät. Niistä olisi voinut kirjoittaa tarinan, joka ei koskaan tulisi pysähtymään.
Taianomaisen hetken sai päätökseen takassa hiipuva tuli.
Sielu
”Peter, miten sinä saatoit! Hän oli meidän ystävämme!” Remus karjui ja mies, joka oli ennen ollut syrjäänvetääntyvä sekä ujo, karjui hänelle samalla mitalla takaisin.
”Mitä itse olisit siinä tilanteessa tehnyt, saastainen...”
”Päivän profeetassa kerrottiin, että sinä kuolit. Siriuksen murhaamana”, Remus sanoi vaimentaen ääntään.
”Hän oli ansaitsi sen”, Peter sanoi kylmästi ja vetäisi taikasauvan esiin. Remus tuijotti sitä hievahtamatta. Hän ei kävisi ystävänsä kimppuun. Ikinä.
”Mutta... Muistatko meidät? Olimme takkatulen lämmössä ja suutelimme...”, Remus aloitti, mutta pian hän kaatui maahan unhoitusloitsun takia.
”Valitan, Remus Lupin.”
***
”Muistatteko tapahtuneesta mitään?”
”E -en. Paitsi, että Piskuilan olisi elossa...”
”Tule nyt. Tarvitset lepoa.”
”Mutta - hyvä on."