Nimi: Minä tykkään Harrysta
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Luna
Genre: Fluffy, one-shot
Kirjoittaja: Codename
Summary: Olen ihastunut Harry Potteriin, myönnän sen.
Disclaimer: Maailma ja hahmot kuuluvat J.K Rowlingille, en saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Eka Fluffy-ficcini
Minun piti olla ficcitauolla, mutta sitten tuli tälläinen ihme innostus kirjoittaa ja tuloksena on tälläinen. Osallistuu Osastohaasteeseen ja FF100-haasteeseen sanalla 098 - Minä.
Minä tykkään Harrysta
1. syyskuuta 1992Hei, rakas päiväkirjani! Sinulle puhuu nyt, minä, Luna Lovekiva, sinun omistajasi. Tänään oli ensimmäinen päiväni Tylypahkassa ja kaikki oli todella jännittävää! Tylypahka oli upeampi kuin olisin koskaan voinut kuvitella ja varsinkin Suuri Sali oli upea. Minut lajiteltiin Korpinkynteen ja se on hyvä juttu, koska perheessämme kaikki ovat olleet Korpinkynnessä. Ruoka oli myös hyvää, varsinkin jälkiruoka. Muutenkin päivä meni hyvin ja minulla on joitain kavereita, ei ketään todella hyviä vielä. Sinä, päiväkirja, olet vielä paras ystäväni. Toivottavasti tämä kirjoittaminen ei satu sinuun liikaa.
2. syyskuuta 1992Heippa taas! Tulin taas puhumaan sinulle, toivottavasti olet siitä iloinen. Minä nimittäin ainakin olen. Tänäänkin oli todella jännittävä päivä täällä Tylypahkassa. Aloitimme jo ensimmäisiä oppitunteja ja jotkut opettajat ovat kivoja, ainakin meidän tupamme johtaja on hauska. Hän on sellainen pikkuinen mies nimeltään Lipetit. Hän oli aika hassu. Ainoa mälsä juttu oli se, että muut tytöt nauroivat minulle, kun kerroin heille narskuista ja vakuutin niiden olevan oikeita. He eivät olleet ihan samaa mieltä.
4. syyskuuta 1992Tänään tapahtui jännittäviä asioita! Ensinnäkin, meillä oli ensimmäinen tunti Kalkaroksen kanssa. Minulle oli kerrottu, että hän on aika ikävä ja pelottava ja niin hän kyllä olikin, en pitänyt hänestä. Mutta toisaalta, tykkään taikajuomista ja pääsimme tänään tekemään niitä! Hurraa! Ja arvaa mitä päiväkirjaseni! Etkö todellakaan arvaa? No okei, voin kertoa. Minä näin tänään itse Harry Potterin, sen ”valitun”. Monet sanovat, että hän on vähän ruma, mutta minusta hän oli aika söpö itse asiassa…älä sitten kerro tätä kenellekään, lupaathan!
7. syyskuuta 1992Anteeksi, etten ole kirjoittanut sinuun tarpeeksi viime aikoina, mutta on ollut niin kiirettä. On ollut kaikenlaisia oppitunteja ja sitten kaikenlaisia muita kiireitä, kuten Harrysta unelmointi. Niin, totta se on. Olen ihastunut Harry Potteriin, myönnän sen.
9. syyskuuta 1992Huhhuijaa, nyt voin vihdoin kirjoittaa taas sinuun, kun on aikaa! Nyt on tilanne tasaantunut täällä Tylypahkassa ja alkaa olla rauhallisempaa. Valitettavasti en ole saanut oikein parempia kavereita. Tuntuu, että monet vähän pitävät minua outona. No, onneksi minulla on sinut, päiväkirja rakas ja Harry unelmissani.
Tänään meillä oli taas Lipetitin tunti. Hän oli hassu kuten aina ja opin hyödyllisen taian. Se on se siipirdium lentiusa.
11. syyskuuta 1992Tänään ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa paitsi, että kenkäni katosivat. Aika outoa se. No, onneksi äitini on opettanut minulle, että kadotetut asiat tuuppaavat aina tulemaan takaisin.
12. syyskuuta 1992Hih, näin Harryn taas tänään, kun kävelin käytävällä. Hän on niin söpö ja minun tekisi mieli sanoa hänelle, että tykkään hänestä, mutta jotenkin uskon, etten kuitenkaan saisi vastakaikua. Voisin piirtää tähän alle kuvan Harrysta, jos ei haittaa. Harryn ihanine vihreine silmineen. Ja hänellä on niin ihana hymykin! Kaikki hänessä on itse asiassa ihanaa, en keksi hänestä mitään pahaa sanottavaa. Sano sitten, jos sattuu liikaa, sanothan?
14. syyskuuta 1992Minusta tuntuu, että joku on käynyt lukemassa sinua, rakas päiväkirjani. Tänään luokkani tytöt nauroivat minulle ja lauloivat jotain hölmöä laulua, jossa minä ja Harry menisimme pussauskoppiin! He siis tietävät ihastukseni Harrya kohtaan ja se on niin noloa. Minusta tuntuu, että voisin lähteä täältä vähäksi ajaksi, jotta he vain unohtaisivat koko asian ja antaisivat sen olla! Nyt minun täytyy alkaa pitämään sinut paremmassa tallessa, etteivät he enää lue sinua.
16. syyskuuta 1992Tänään oli jo paljon parempi päivä. Tytöt ovat unohtaneet jo koko Harry-asian ja nyt voin itse keskittyä häneen paremmin. Olen alkanut kerätä rohkeutta, jotta uskaltaisin sanoa hänelle jotain! Ajattele sitä, rakas päiväkirjani, jos uskaltaisin sanoa Harrylle jotain! Se olisikin jotain hienoa. Yksi asia minua kyllä harmittaa. Kaikki tuntuvat kohtelevan minua kuin ilmaa. Olen kai liian omituinen kaikkien mielestä. Onneksi sinä et tuomitse minua eikä sinua näytä haittaavan edes se, että kirjoitan sinuun. Minua ainakin sattuisi, jos minuun kirjoitettaisiin jotain.
19. syyskuuta 1992Oi, anteeksi, etten ole taas kirjoitellut vähään aikaan. Voitko antaa anteeksi? No, toivottavasti voit. Tänään oli taas Kalkaroksen tunti. Hän suuttui osalle meistä, mutta olin aika iloinen, kun hän sanoi taikajuomaani kohtuulliseksi! Se on aikamoinen saavutus, kun puhutaan professori Kalkaroksesta. Sitten, olen askeleen lähempänä sitä, että uskallan puhua Harrylle. Olen jo kerännyt voimia tarpeeksi ja uskon, että ylihuomenna on SE päivä. Ja ai niin, tänään minulta katosi pieni peilini. Harmillista, mutta onneksi minulla on vielä toinenkin peili.
20. syyskuuta 1992Lähetin tänään isälle kirjeen täältä Tylypahkasta ja kerroin, miten menee. Hän on varmaan siitä iloinen ja myös sen ulkoasusta ja kirjoitustavasta. Mielestäni osaan aika hyvin kirjoittaa ja osaan ikäisekseni hyvin kielioppisäännöt, enkö vain? Mutta iik, huomenna on SE päivä. Saankohan nukuttua yöllä?
21. syyskuuta 1992Minä jänistin. Tästä päivästä ei tullutkaan SITÄ päivää. En ole nyt kirjoitustuulella, minua harmittaa niin paljon.
22. syyskuuta 1992Ajattelen lykätä sitä Harrylle puhumista vähän kauemmaksi. Tänään oli parempi päivä kuin eilen. Meillä oli kivoja oppitunteja ja olen varma, että näin pihalla narskun! Ihan oikeasti näin, olen todella varma siitä! Sitten kävin juttelemassa myös meidän tuvan kummitukselle, Harmaalle Leidille. Hän oli aika mielenkiintoinen henkilö, mutta sellaisia kummitukset ovat yleensä. Niin yleensä, poikkeus on se meidän historianopettajamme. Hän on hieman kuivakka.
25. syyskuuta 1992ARVAA MITÄ!!! Minä tein sen! Puhuin Harrylle! Se oli ehkä pelottavin kokemus, mitä olen ikinä tehnyt, mutta se niin kannatti. En ollut edes suunnitellut sitä, mutta minä vain tein sen, kun hän sattui tulemaan tyhjällä käytävällä vastaan. Silloin vilkutin hänelle varovaisesti ja sanoin ”Moi!” Ja arvaa mitä: hän tervehti minua takaisin ja vilkutti SEKÄ katsoi minuun hänen ihanilla vihreillä silmillään.
Nyt olen varma, että Harrykin tykkää minusta. Itse asiassa luulen, että hän rakastaa minua!
