Title: Kaipaan sua niin
Writer: Minä, crazyleptic
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Genre: Romance & drama
Paritukset: Ron Weasley/Lavender Brown + Lavender Brown/anonyymi
Ikäraja: K -11
Word count: 688
A/N: Pitkästä aikaa ficci. Tosi pitkästä aikaa. Menee yhtye-haasteeseen, artistina
Gimmel, albumina
Pisaroita ja kyyneleitä ja kappaleena
Kaipaan sua niin. Biisin lyriikat löytää
täältä. Crosspostattu
tänne. Ja tähän ei ollut betaa, virheistä saa ilmoittaa ja parannusehdotuksia heittää.
Kaipaan sua niinEilen taas sua mä kelailin
Kun valokuviisi selailin”Hei, Lavender, täällä on joitain kuvia kouluajoilta, mitä näille tehdään?” Parvati kysyi tutkien sylissään olevaa laatikkoa. ”Heitetäänkö suoraan pois vai käydäänkö läpi?”
”Näytä”, Lavender sanoi ja istui ystävänsä viereen. ”Käydään läpi, siellä voi olla jotain säästämisen arvoista.” Parvati otti valokuvanipun laatikosta ja levitti ne Lavenderin sängylle tämän avustuksella. Muutamiin kuviin oli raapustettu päivämäärä taakse, mikä helpotti tapahtumien hahmottamista, mutta suurimmasta osasta päiväys puuttui.
”Tuo on ensimmäiseltä vuodelta, varmaan silloin kun oltiin lähdössä kotiin lomaksi, vai mitä luulet?” Lavender kysyi tökkäisten yhtä kuvaa, jossa he molemmat nauroivat lumisessa maisemassa Tylyahon asemalla. Taustalla muutama vanhempi puuskupuhilainen poika leikki lumisotaa. ”Ja tuo on neljänneltä vuodelta, tuossa näkyy järvellä olleet katsomot…”
”Ja tuo on joko neljänneltä tai viidenneltä vuodelta, tuo missä kaikki nauravat Nevillelle, jolta lähtee höyheniä. Vieläköhän kaksoset myyvät noita?”
”Tai pinnauspurtavia. Silloin, kun se Pimennon akka oli opettajana, viisi luokkaa jäi jälki-istuntoon yhtäaikaisesta nenäverenvuodosta. Heillähän on se kauppansa, pitäisi käydä siellä kun mennään seuraavan kerran Viistokujalle.”
Parvati nyökkäsi Lavenderille ja veti kuvakasasta uuden kuvan. Hän vetäisi äkisti henkeä ja alkoi kikattaa.
”Mitä nyt, mitä siinä kuvassa on? Näytä!” Lavender nappasi kuvan näppärästi toisen sormista ja huomasi katsovansa kuusitoistavuotiasta itseään, joka istui Ronin sylissä, kädet toisen kaulan ympärillä ja suu liimattuna pojan huulille. Hän punastui tahtomattaan, mutta yhtyi nopeasti Parvatin kikatukseen. ”Eikä, tämä on kamala kuva, näytän aivan joltain Iskunkiertokujan halvalta huoralta!”
”Aika hiton halvalta huoralta!” Parvati lisäsi naurun lomasta. ”Tuo säilytetään ehdottomasti, uskallakin heittää pois!”
*~*~*~*~*~*
Mitäköhän teet
Ethän vain ole pettynyt
Vaikken mukaasi lähtenyt
Nyt kenen kanssa meet”Mitä Ron tekee nykyään?” Lavender kysyi yhtäkkiä Parvatilta heidän pakatessaan kirjoja pahvilaatikkoihin.
”Minun tietääkseni hän valmistui auroriksi ja meni naimisiin Hermionen kanssa pari vuotta myöhemmin, yllätys yllätys.” Parvati kohautti olkiaan samalla kun sinetöi laatikon sauvan heilautuksella. Hän kääntyi Lavenderiin päin. ”Miksi niin?”
”Ei miksikään, tuli vain mieleen. Hänellä siis menee hyvin.”
*~*~*~*~*~*
Lavender kietaisi hiuksensa taakse ponihännälle estääkseen niitä valumasta silmille. He olivat Parvatin kanssa saaneet kolmessa päivässä käytyä läpi hänen kaikki tavaransa, heittäneet tarpeettomat pois, sulkeneet muistot pahvilaatikkoihin ja viikanneet hänen vaatteensa kolmeen matka-arkkuun, joista viimeinen odotti eteisessä puolityhjän pahvilaatikon kanssa. Seamus tulisi tunnin päästä auttamaan heitä huonekalujen kanssa ja Parvati oli lähtenyt poikkeamaan kotiinsa ottamaan suihkun ja vaihtamaan vaatteet.
Lavender käveli tyhjän asunnon läpi keittiöön ja kaatoi itselleen kahvia kannusta. Hän antoi katseensa kiertää pienessä keittiössä ja tarkisti mielessään, että kaikki kaapit oli tyhjennetty. Hän oli muuttanut tähän asuntoon puoli vuotta Tylypahkan taistelun jälkeen ja asunut siellä nyt viitisen vuotta. Se oli hänen ensimmäinen asuntonsa ja jäisi toivottavasti viimeiseksi omaksi asunnoksi. He olivat puhuneet yhteen muuttamisesta puolisen vuotta ja vihdoin he olivat tehneet päätöksen.
Kanssasi pystyin rentoutuu
Silti en voinut sitoutuu
Sä jatkoit eteenpäin
Tarvitsit jotain suurempaa
Ansaitsit vielä parempaa
Ja meille kävi näinLavenderin ajatukset ajautuivat hiljaa Roniin, pohtien mahdollisuuksia, jos heidän suhteensa ei olisi katkennut. He kai asuisivat onnellisesti yhdessä jossain päin Englantia ja molemmilla olisi hieman kiirettä työnsä kanssa, Ronilla aurorivirastossa ja hänellä Pyhässä Mungossa. Mutta toisaalta, ei hän ollut sisimmässään uskonut sen suhteen kestävän kuin korkeintaan pari vuotta, se ei ollut tarpeeksi aito tai jotain, mitä Ronin ja Hermionen ystävyys oli aina ollut. Ei hän ollut katkera, hän oli saanut elämänsä loistavaan järjestykseen koulun jälkeen. Ei se uudelleen käyty seitsemäs luokka ollut täysin ruusuilla tanssimista ollut, mutta ilman sitä hän ei olisi saanut nykyistä työtään.
Olit vain laina
Mutta muistan sut ainaLavender otti uuden kulauksen kahvistaan, ajatukset edelleen Ronin ympärillä pyörien. Oikeastaan, hän oli ollut välillä todella kamala Ronille. Hän ei ollut ajatellut läheskään aina Ronia, suurimmilta osin vain itseään ja mitä hän itse halusi. Ei ollut sinänsä ihme, että heillä oli mennyt poikki ja Ron oli valinnut Hermionen hänen sijastaan. Kai Ron oli vain ollut hänellä lainassa Hermionelta, jotta he ymmärtäisivät tunteensa tai jotain sinne päin, Lavender ajatteli hymy huulillaan.
”Mikä sinua niin hymyilyttää?” Lavender säpsähti pienesti kuullessaan tutun äänen korvansa juuresta. Hän käänsi kasvonsa toista kohti ja antoi hymynsä levitä.
”Vain se, että minäkin tein paremman valinnan”, hän kuiskasi ennen kuin painoi huulensa rakkaansa huulille vetäen toisen intohimoiseen suudelmaan. Ennen kuin hän sulki silmänsä upottautuen suudelmaan, hän näki rakkaansa silmissä kysyvän ilmeen, mutta päätti olla välittämättä siitä.
Oo vapaa ja lennä
Näin sen piti mennäA/N2: Iiiiso kiitos lukemisesta.
