Title: Sinun hymysi
Author: VVind
Genre: Fluffy, romance, slash, lievä humor
Pairing: Harry Potter/Draco Malfoy
Rating: S
Summary: Harry on jo salaa katsellut Malfoyn poikaa sillä silmällä, mutta saako hän tunteilleen vastakaikua?
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini täällä, joten kliseitä on.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kävelin taas pitkin sitä samaa, kapeaa käytävää, jonka seinänvierustat olivat kauniisti ruusun terälehdillä koristellut. Punaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia. En taaskaan tiennyt, mitä varten kävelin tuota valaistua käytävää pitkin, minä vain halusin. Tunsin sisimmissäni, että käytävän päässä olisi jotain. Tunne pakotti minut vain kävelemään, vaikka mielummin olisin ihmetellyt, mikä tämä paikka oli. Hengitin syvään ja äkillisesti mustan oven ilmestyessä eteeni. Nielaisin kuuluvasti, sillä tuo yllätys oli säikäyttänyt minut. Sydämeni pamppaili säikähdyksestä ja jännityksestä. Ovea ei voinut kiertää, ja olisi ollut tyhmää kääntyä takaisin. Niinpä minä tartuin kahvaan, johon oli kaiverrettu ruusunnuppu. Se sai pääni yhä entiseltään pyörälle. Oven aukaistuani kävelin sisään. Sisään pieneen valkoiseen huoneeseen, jonka päässä oli tuttu varjo. Se oli hän. Poika jota rakastin enemmän kuin ketään kenenkään tietämättä. Hän kääntyi hitaasti ja katsoi minua niillä ihanilla, harmailla silmillään. Kalpeat kasvot hymyilivät minulle, ja minä hymyilin takaisin. Kävelin Dracon luokse, hän otti hellästi poskestani kiinni ja sanoi:
" Herätys, senkin laiskamato! "
Pomppasin sängystäni ylös pöllämystyneenä. Se olikin ollut vain unta. Murahdin itsekseni ja painuin takaisin peiton alle, jonka olin yöllä potkinut sängyn päätyyn. Sama käsky toistui ja hieraisin silmiäni nyrpeänä. Eihän tässä enää nukkua voinut. Aamupala odotti jo Suuressa salissa. Samaten uusi koulupäivä. Juuri viikon inhottavin päivä tuplaliemituntineen. Ja niin odotti Dracokin. Herättäjäni heilutti kättään silmieni edessä herättääkseni minut vielä kunnolla.
" Ron, lopeta. ", murahdin hänelle tympääntyneenä. Otin lasini yöpöydältä ja puin päälleni pikaisesti. Kättäni särki. Olin ilmeisesti nukkunut sen päällä koko yön. Ravistaessani sitä saadakseni verenkierron palautumaan, huitaisin punatukkaista ystävääni nenään.
" Oho, anteeksi. "
Ronin pisamainen nenä alkoi pulputa verta, joten lausuin pikaisen taian, ja kipaisin portaat alas oleskeluhuoneeseen niin nopeasti, että meinasin kompastua pariinkin kertaan. Minun oli pakko nähdä Draco. Jos hän vielä oli syömässä. Kuulin takaani tömiseviä askelia Ronin lönkyttäessä perässäni. Olin kuitenkin nopeampi, ja Lihavan Leidin muotokuva-aukko sulkeutui jo ennen kuin Ron pääsi ulos.
Koska muistin liikkuvien portaiden epämääräiset liikkumisjärjestykset, pääsin alas nopeammin kuin huonomuistisempi ystäväni. Rynnin suoraan Suureen saliin ja katsoin Luihuisen pöytään. Edes pieni vilkaisu rakastettuani kohtaan, olisi sekin piristystä tähän ankeaan, pilviseen aamuun, jonka huomasin salin katon läpi. Mutta ei; Draco oli jo ilmeisesti syönyt.
Pettyneenä laahustin omalle paikalleni Rohkelikon pöytään ja huokaisin. Hermione, aamuvirkku, loi minuun heti sen ärsyttävän, kysyvän katseen. En viitsinyt edes vastata pettymykseltäni. Kikkarapää tuhahti ja heilautti valtavaa takkupesäänsä niskansa taakse pois kasvoilta. Hän oli taas lukemassa. Eikö häntä ikinä kyllästyttänyt? Opiskeleminen oli ilmeisesti tytölle kaikki kaikessa. Sen huomaisi jo sokeakin.
Syötyäni melko hintsun aamupalan, menin yleiseen kylpyhuoneeseen. Siellä oli pari muutakin poikaa, Justin, Colin, Lee, Seamus, pari luihuista, joita en tunnistanut ja...
" Draco.. ", kuiskasin hiljaa itsekseni, mutta punastuin heti pelästyessäni, että joku oli kuullut sen. Draco, siinä hän seisoi niin lähellä pyyhe olkapäillään. Puna kasvoillani yltyi vain voimakkaammaksi. Huomasin platinatukan katsahtavan minuun, mutta sitten hän käänsi päänsä pois. Yritin mennä kylmän rauhallisesti hänen ohitsensa vaatetelineelle, mutta hämmentyneenä liukastuin, ja lensin komeasti nenälleni. Kasvojen punoitus yltyi vain, ja pian muistutin punastunutta Ronia kera punaisten korvienkin. Nousin äkkiä ylös ja laitoin vaatteeni vaatetelineeseen. Sitten hipsin vaivihkaa ammeeseen yrittämättä katsoa tuota komeaa luihuista. Silti, välillä vihreät silmäni katsoivat häntä salaa.
Hetken päästä Seamus ja muut olivat lähteneet, ja huoneeseen jäivät vain minä ja Draco. Tilanne muuttui vaivaantuneisemmaksi, ja jouduin nieleskelemään ja katsomaan muualle, etten taas punastuisi ja vielä Dracon vieressä. Tosiaan, tuo kalpea luihuispoika oli erikoisen lähellä minua. Hän oli rentona, silmät kiinni, vaalea tukka hapsottaen minne sattui. Nyt hän näytti puolustuskyvyttömältä, suloiselta hilleriltä, ei siltä "pahikselta", miltä hän tavallisesti näytti. Hivuttauduin salaa hänen vierelleen. Ihan lähelle. Katsoin hänen kasvojaan, kaunispiirteisiä kasvojaan. Sydämeni pamppaili. Olisi tehnyt mieli suudella häntä juuri sillä hetkellä. Mutta hän ehti ensin.
Tuijotin silmä auki Dracoa, joka juuri oli painanut kylmät huulensa vasten omiani. Puna levisi uudelleen kasvoilleni. Draco irrottautui ja hymyili viekkaasti.
" Aavistin aikeesi. ", hän sanoi yllättävän ystävällisellä äänensävyllä. Minä kykenin vain nielaisemaan kuuluvasti. Suudelman tunne kipinöi huulillani yhä. Hän otti- kuten unessani- poskestani kiinni ja suuteli uudelleen. Tällä kertaa minä vastasin siihen.
Oli hetki, jolloin oli vain me kaksi, muu maailma oli poissa. Vain me... Siellä kylpyhuoneessa juuri sinä uskomattomana hetkenä. Sitä hetkeä en olisi vaihtanut koskaan, mihinkään.
Lähdimme kylpyhuoneesta yhtäaikaa vaihtaen pikaiset suudelmat ovella. Draco hymyili. Taas. Hymyili sitä ihanaa, suloista, mitä kauan olin odottanut. Nyt sain kokea sen
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
A/N: Imelää vai? Kommenttejakin saa laittaa ^_________^
