Author: maisamiisa
Title: Wrap myself around you
Genre: angst kai
Rating: PG (K-11)
Pairing: tulkinnanvarainen Tomppa/”se”
Disclaimer: hahmot on mun ikiomia kliseisiä emopoikiani ja biisi kuuluu Kill Hannahille ja on siis nimeltään Wrap myself around you.
A/N: osallistuu siihe yhtyeen tuotanto-haasteeseen. randomia emostelua. JEEEEEEE
I took you up against the wall
On the rooftop we climbed through broken windows
It's how alive you make me feel
Katolla on ihan pirun kylmä. Mä en edes ymmärrä, miksi se halusi tänne kiivetä, mutta se halusi, joten mä seurasin sen mukana. Katolla on kiviä, siellä tuulee ja on muutenkin ihan pirun epämukavaa. Mä en sano kuitenkaan mitään, mä vain katson, miten se levittää kätensä kun kävelee musta poispäin.
”Mitä helvettiä sä teet”, mä huikkaan pojan perään, mutta se ei joko kuule tai halua kuulla. Edelleen kädet levällään kuin nuorallakävelijä se astelee eteenpäin, mä näen, että se tuijottaa suoraan eteensä ja kävellessään asettaa jalkaa toisen eteen, ihan kuin oikeasti leikkisi nuorallakävelijää, jolla oli silloin ainoan kerran, kun mä kävin sirkuksessa, olemattoman pieni paljetein koristeltu puku.
”Haloo! Mitä sä teet siellä?” Nyt se kuulee ja käännähtää. Tuuli puskee sen hiuksia eteenpäin, mustat suortuvat liputtavat eteenpäin molemmin puolin päätä. Kädet on levällään, kämmenet alaspäin, ja mä näen, miten se hymyilee leveästi. Se käännähtää taas, nopeuttaa askeliaan, astelee kohti reunaa, vääjäämättä.
”Hei!” Mä en voi sille mitään, että mä ryntään juoksuun, kun se edelleen lähestyy reunaa. ”Mitä sä hullu teet”, mä kiljaisen, kun mä kierrän käteni sen luisevan vartalon ympärille.
”Päästä irti musta”, se sanoo ja alkaa pyristellä irti. ”Päästä irti!”
I wanna wrap myself around you
So you can never get away
“Mitä sä yrität?”
“En mä yritä yhtään mitään. Päästä irti musta.”
Mitä tuohon pitäisi sanoa? Mä en aio päästää susta irti, mä haluan pitää susta kiinni, mä haluan pitää susta kiinni vain sen takia, että mä voisin olla rauhallisin mielin? Mä en aio päästää susta irti, koska mä pelkään jotain?
”Päästä nyt vaan irti”, se sanoo ja karistaa mun otteen helposti. ”Kiitos”, se hymisee ja jatkaa taas matkaansa, edelleen yhtä huolellisesti astellen.
Mä seuraan pari askelta sen jäljessä, mä vahdin sitä. Se potkii soraa jaloissaan ja kiipeää helposti yli matalan aidan, jonka ainoa tarkoitus on pitää pikkulapset pois reunalta. Kiinteä kivetys alkaa aidan toiselta puolelta ja jatkuu puoli metriä aina reunalle asti.
”Hei, pysähdy nyt!” mä karjaisen. ”Pysähdy!”
Ihme ja kumma, se pysähtyy. Se kääntyy katsomaan mua, ja mä näen, miten se hymyilee ontosti. Mä ojennan käteni sitä kohti, ja se ojentaa omansa.
”Mitä sä meinaat?” mä kysyn, kun meidän sormet kohtaa ja sen sormet solahtavat mun omien väliin.
”En mä meinaa mitään”, se sanoo, ja hymyilee taas muovisesti. Barbie-nukke, mulle tulee mieleen. Muovinen hymy, pitkät sääret ja siniset silmät.
”Mitä sä teet?”
”En mä mitään.” Mä en ehdi sanomaan mitään, kun se on jo kääntynyt ja astunut reunalle, sen tennarien valkoiset kärjet, ne on ihan uudet kengät, sen äiti osti ne sille kun se sai kympin englanninkokeesta, ovat yli reunan.
”Mä haluan lentää, Tomppa.” Mitä helvettiä? Se vilkaisee mua olkansa yli, ja nyt se ei hymyile muovisestikaan. Voiko kukaan sanoa pokerina haluavansa lentää? Ilmeisesti voi.
”Mä tahdon lentää”, se sanoo, ja levittää kätensä.
And I don't want to let you go
“Hei, nyt sä tuut sieltä pois.” Mä en tiedä, miten mä päädyin siihen, mutta mä seison kädet pojan ympärillä. ”Sä et nyt puhu noin, ja sä tulet pois.” Se ei laske käsiään vieläkään, ja näyttää oikeasti siltä, että räpyttää käsiään pari kertaa ja lähtee lentoon.
”Mä haluan lentää.”
”No tiedätkö mitä? Mä en anna sun lentää! Sä et ole lentämässä nyt yhtään mihinkään, koska mä en päästä sua lentämään!”
Tanks and atoms bombs explode, but I can only hear your voice
Sen ääni on yllättävän hiljainen, kun se puhuu, mutta silti mä kuulen sen, vaikka alhaalta kadulta kuuluu ihmisten arkinen hyörinä tänne asti. Roskiksia tyhjennetään, kaksi pikkupoikaa paiskoo kiviä peltiseinään ja aiheuttaa mahtavan räminän, mutta se mikään ei kuulu niin hyvin tänne, että mä sen kuulisin yli mun käsieni välissä olevan pojan.
”Mä tahdon lentää, ja usko mua, mä en kysy sulta siihen lupaa.”
I wanna wrap myself around you
So you can never get away
“Älä kysy sitten, mutta mä en päästä sua lentämään. Sä et ole mikään lintu etkä enkeli, sä et lennä mihinkään.” Mä tiukennan huomaamattanikin otettani pojan ympärillä, se ähkäisee ihan pienesti.
”Mua ei kiinnosta.”
”Mutta tiiätkö mitä? Mua kiinnostaa. Arvaa mitä. Mä pidän susta kiinni just tässä vaikka koko loppuelämäni, jos mä sillä varmistan, että sä et edes yritä –” mä värähdän, kun mä sanon sen sanan taas, ”lentää. Mä en aio antaa sun lentää.” Miten monta kertaa mä olen sanonut tonkin jo?
Se ei sano mitään, mä tunnen, miten sen sydän lyö rauhassa sen rinnassa, ja munkin sydämeni syke tuntuu tasaantuvan taas. Poika nojaa päätään taaksepäin, mä vilkaisen sitä.
”Ymmärsitkö? Mä en anna sun lentää, mä en anna sun lentää yhtään mihinkään. Mä aion pitää susta kiinni, ja usko mua, sä et lennä mihinkään.”