Päätin sittenkin kirjoittaa nanoa Lasikyyneleen muodossa, joten tässä teille siis uusi luku ja ilmoitus, että Lasikyynel palaa tauolta
Toivottavasti siellä on vielä lukija tai muutama jotka seuraavat ficciäni
Mutta pidemmittä puheitta, tässä teille kuudes luku
Luku 6. Velvollisuuksia & tunnustuksia
Seuraavan aamun Taikuuden historian tunnilla sekä Kelmit, että tytöt saivat vaivoin pidettyä itsensä hereillä. Tai kaikki muut paitsi Sirius, joka oli nukahtanut jo tunnin alkupuolella. Heidän opettajansa professorin Binns ei edes huomannut seitsemäsluokkalaisten rohkelikkojen nuokkumista, vaan kertoi heille yksitoikkoisella äänellä 1700-luvun noitavainoista. Professorin tarinoinnin keskeytti kuitenkin napakka koputus luokan oveen.
"Anteeksi häiriö, mutta saisinko lainata neiti Evansia ja herra Potteria hetkeksi?" kuului McGarmiwan ääni luokan perältä oven suusta. Koko luokka käännähti Rohkelikkojen tuvanjohtavan äänen suuntaan.
Vastausta odottamatta Lily ja James nousivat tuoleiltaan ja menivät professorin luokse.
"Tässä teille lista kaikista koulun valvojaoppilaista", professori aloitti ja ojensi pergamenttikäärön Lilylle, "Ja koska vain muutama ihminen ilmoittautui suunnittelemaan tanssiaisia, otin täydet valtuudet päättää, että te kaksi järjestätte ja suunnittelette syystanssiaiset kaksin. Toki saatte käyttää valvojaoppilaita apuna."
"Ja James, tässä on lista huispauskarsintoihin osallistujista", opettaja sanoi vielä ja ojensi toisen pitelemänsä pergamenttikäärön pojalle. Kellot soivat juuri sopivasti, kun kaksikko pääsi takaisin luokkaan, missä Peter yritti epätoivoisesti saada Siriusta hereille.
"Mitä McGarmiwalla oli teille asiaa?" Alice kysyi kiinnostuneena.
"Hän vain antoi meille listan valvojaoppilaista ja kertoi, että me Jamesin kanssa järjestämme syystanssiaiset kaksin, koska vain muutama ihminen oli ilmoittautunut järjestelyihin", Lily selitti ystävälleen.
"Hitsi, me unohdimme ilmoittautua McGarmiwalle", Brianna sanoi, vaikkei näyttänytkään välittävän asiasta. Häntä ei todellakaan haitannut, ettei päässyt järjestämään tanssiaisia.
***
"Meidän suunnitelmamme etenee ihan itsestään", Remus naurahti iltapäivällä kirjastossa vastapäätä istuvalle Emmalle.
"Jep", Emma naurahti, "Lily ja James joutuvat viettämään enemmän aikaa keskenään." Ja hän sai kaiken lisäksi viettää enemmän aikaa Remuksen kanssa ilman, että muut Kelmit tai hänen ystävänsä olisivat tiellä.
"Kirjasto suljetaan", matami Prilli tuli hetken kuluttua sanomaan heille.
"Oho, kello onkin jo kahdeksan", Remus ihmetteli, "Menipä aika nopeasti."
"Hyvässä seurassa", Emma vielä täydensi hymyillen pojalle. He pakkasivat koululaukkunsa matami Prillin valvovan silmän alla ja lähtivät yhtä matkaa kohti Rohkelikkotornia.
"Saavuittehan te", oli ensimmäinen asia, mitä Sirius päästi suustaan, kun näki kaksikon kiipeävän muotokuva-aukosta vieretysten.
"Saimmepahan läksymme tehtyä", Remus vastasi haastavasti takaisin ja katsoi Siriuksen avaamatonta koululaukkua merkitseväsi.
"Ja sinäkö kuvittelet, että tekisin läksyt?"
"Ei, vaan toivoin sitä", Remus huokaisi. Tuo poika ei ikinä tulisi läpäisemään S.U.P.E.R:eitaan, ellei hän alkaisi ottaa koulunkäyntiään vakavasti.
"Minä menen makuusaliin", Emma keskeytti hymyillen ystävysten kinailun. Tyttö hipaisi vielä huomaamattomasti Remuksen kättä ja lähti sitten hyppelemään kohti portaita, jotka veivät seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin
"Hei", Emma toivotti ystävilleen saapuessaan tummanpunaisella ja vähäisellä kullan värillä koristeltuun makuusaliin.
Lily istui pedatulla sängyllään lukemassa jästikirjaa. Alice puolestaan makasi mahallaan peittojen sisässä kirjoittamassa päiväkirjaansa.
"Missä Brie on?" Emma kysyi tajutessaan ystävänsä sotkuisen ja petaamattoman sängyn olevan tyhjä.
"En tiedä, mutta toivottavasti emme Jamesin kanssa yllätä häntä luutakomerosta", Lily naurahti.
"Oletko sinä menossa Jamesin kanssa luutakomeroon?" Emma kysyi ystävältään ihmetellen. Mistä kaikesta hän olikaan jäänyt paitsi, kun oli viettänyt muutaman tunnin Remuksen kanssa kirjastossa.
"Meillä on partiointi, hölmö. Minä en todellakaan ole menossa Potterin kanssa luutakomeroon", Lily tiuskaisi ystävällisesti. Häntä ärsytti suunnattomasti jos joku epäili, että hänellä ja Jamesilla oli jotain menossa vaikka asia oli juuri toiste päin.
"Älä vielä sano", Emma mutisi itsekseen, Lily kuitenkin kuuli ystävänsä sanat.
"Silloin, kun minä alan seurustella Potterin kanssa lupaan laulaa koko koulun edessä!" hän uhkasi, mutta katui heti sanojaa. Lily rakasti laulamista, mutta kammoksui ihmisten edessä esiintymistä.
"Se on sitten sovittu", Emma virnisti omahyväisenä ja todella epä-emmamaisena. Jos he onnistuisivat Remuksen kanssa suunnitelmassaan, Lily todellakin joutuisi laulamaan koko koulun edessä.
"Ei sitä joka tapauksessa tule tapahtumaan, turhaan unelmoit", Lily sanoi välinpitämättömästi heilauttaen kättään. Emma vain hymähti jotakin epämääräistä ja alkoi etsiä pyyhettään, jotta pääsisi suihkuun.
Kello kiiruhti nopeasti kohti yhdeksää, jolloin Lilyn ja Jamesin partiointi alkaisi. Kun oli enää viisi minuuttia jäljellä, Lily päätti mennä oleskeluhuoneeseen odottamaan poikaa.
Tytön yllätykseksi James olikin jo odottamassa häntä. Lily oli ollut jo melkein varma, että tuo sekavatukkainen poika olisi ollut myöhässä.
"Hei", James hymyili tytölle ystävällisesti ja tönäisi muotokuvan sivuun, jotta he pääsivät aloittamaan partioinnin.
"Hei", Lily vastasi pojalle.
Päästyään kylmälle käytävälle James kysyi: "Missä kaikkialla meidän pitäisi partioida?"
"Suuri sali, tähtitorni, salakäytävät, luokkahuoneet, luutakomerot, kaikki tavalliset kaulailupaikat", Lily luetteli ulkomuistista.
"Selvä. Lähdetäänkö vaikka liikkeelle tähtitornista ja edetään sieltä alaspäin?" James ehdotti asiallisesti. Punapää nyökkäsi vastaukseksi ja he lähtivät yhdessä kiipeämään rappusia ylös.
"No niin, irti toisistanne ja lähtekääpäs makuusaleihinne. Erillisiin sellaisiin", Lily sanoi napakasti, kun he olivat löytäneet Amos Diggoryn ja Marie Clearwaterin yhdessä tähtitornista. Pariskunta nousi kylmältä lattialta ja he lähtivät punaisina hipsimään kohti Puuskupuhin oleskeluhuonetta.
Viimeisenä Lily ja James tarkistivat vielä suuren salin. He eivät onnistuneet yllättämään ketään muita, kuin Amoksen ja Marien. Tosin he kyllä neuvoivat tietä eksyneelle korpinkynnelle.
"Kukaan ei jaksa kaulailla vielä tähän aikaan kouluvuodesta", James sanoi pettyneenä.
"Hei, sinulla on kokonainen vuosi aikaa yllättää toisia kaulailemasta liian myöhään luutakomerosta", Lily naurahti pojalle. Heillä oli ollut todella mukavaa partioidessa. James oli vitsaillut ja Lily oli saanut nauraa vatsansa kipeäksi. Ja mikä parasta, James ei ollut esittänyt yhtäkään treffipyyntöä, joten Lilyn ei tarvinnut huutaa ja raivota pojalle.
"Hyvää yötä", Lily toivotti tyttöjen makuusaliin johtavien portaiden alapäässä.
"Yötä", James toivotti leveästi hymyillen toiselle. Tällä kertaa hymy ei ollut se ainainen kelmivirnistys millä Kelmit kaatoivat naisia, vaan aito ja lämmin hymy. James lähti iloisena pomppimaan kohti omaa makuusaliaan.
"Hei, Sarvihaara! Miten sitä nyt noin iloisia ollaan?" Sirius kysyi parhaalta ystävältään, kun tämä saapui makuusaliin typerästi virnistellen.
"Sarvihaara oli Lilyn kanssa partioimassa. Mitä muuta odotit?" Remus ehdotti järkevästi ja naurahti perään. James oli hauskaa katseltavaa aina, kun Lily oli onnistunut lumoamaan tämän.
"Kuinka monta kertaa pyysit Lilya ulos?" Peter kysyi sängyltään.
"En kertaakaan..."
"Vau, olet edistynyt", Remus onnitteli ystäväänsä. He olivat Emman kanssa sopineet, että hän puhuisi Jamesin kanssa ja auttaisi tätä iskemään Lilyn paremmin. Ainakin se näytti toimineen.
James virnisti omahyväisesti, hän oli päättänyt noudattaa Remuksen ohjeita, vaikka ei tajunnutkaan, miten Lily huomaisi hänet jos hän ei pyytäisi tätä ulos.
***
"Hei James!" Lily huudahti pojalle saapuessaan aamiaiselle.
"Meidän täytyy pitää tänään kokous valvojaoppilaiden kanssa", punapää muistutti, "Kävin McGarmiwan luona kysymässä kokouspaikkaa ja hän antoi meille muodonmuutosluokan käyttöön joka perjantaiksi."
”Selvä. Minä voin käydä laittamassa ilmoituksen tupien ilmoitustauluille", James sanoi asiallisesti saaden Siriukselta oudoksuvan katseen. Hän ei ollut tottunut näkemään parasta ystäväänsä niin asiallisena.
"Jos vain viitsit", Lily sanoi pojalle ystävällisesti ja voiteli paahtoleipäänsä.
"Minä taidan mennä käymään kirjastossa", Emma sanoi lopulta, kun oli saanut aamiaisensa loppuun.
"Minäkin tulen samaa matkaa", Remus sanoi ja ponnahti ylös penkistään. Yhdessä he lähtivät kirjastoon, jo toisen kerran parin päivän sisällä.
"Koulua ei ole käyty kuin muutama päivä ja he menevät taas yhdessä kirjastoon", Alice ihmetteli ääneen kun kaksikon hahmot olivat kadonneet suuresta salista.
"Heillä on varmasi jotain meneillään", Lily jatkoi.
"Miten te olette siitä noin varmoja?" Peter kysyi ihmeissään.
"Jos olisit nähnyt eilen Emman ilmeen, kun hän tuli Remuksen kanssa eilen kirjastosta, niin tietäisit mitä tarkoitamme", Brianna selitti avuliaasti. Tosin hän ei itse ollut nähnyt ilmettä, mutta Alice oli sen hänelle ystävällisesti kuvaillut.
"Sitä paitsi me olemme tyttöjä, osaamme automaattisesti tulkita nämä asiat paremmin kuin te", Lily virnisti lopuille Kelmeille.
"Ihan miten vain", Sirius sanoi mukamas loukkaantuneena, "mutta meillä alkaa tunti tasan viiden minuutin kuluttua."
"Mennään vain, en halua McGarmiwan vihoja niskoilleni heti kouluvuoden alussa", Alice tokaisi noustessaan seisomaan. Muut seurasivat tytön esimerkkiä ja nousivat pöydästä, nappasivat koululaukkunsa lattialta ja lähtivät muodonmuutostunnille.
Lily ja James odottivat kuuden aikaan muodonmuutosluokassa valvojaoppilaita. Hitaasti jokaisen tuvan valvojaoppilaat alkoivat saapua luokkaan.
"Nyt, kun kaikki ovat täällä, kerron teille uusille valvojaoppilaille kokouksista", Lily sanoi nousten seisomaan, "Eli, ensin käymme läpi kuluneen viikon partioinnit ja keskustelemme seuraavan viikon partioinneista. Sitten on aikaa muille ilmoitusasioille ja kysymyksille. Kertaan nyt vielä tähän alkuun kuitenkin kaikkien tehtävät."
"Eli te uudet viidesluokkalaiset valvojaoppilaat partioitte kuudesta yhdeksän ja me Jamesin kanssa yhdeksästä kymmeneen joka päivä. Kuudesluokkalaiset neljästä kuuteen ja seitsemännen luokan oppilaiden ei tarvitse partioida kuin satunnaisesti viikonloppuisin", Lily selitti.
"Nyt, kun Lily sai tuon kerrottua, aloittaisiko vaikkapa Puuskupuh kertomalla tämän viikon partioinnista", James pyysi asiallisesti ja sai Lilyltä ihailevan katseen. Poika oli tosiaan aikuistunut kesän aikana.
Kokous eteni verkkaisesti jokaisen tuvan kertoessa partioinnista.
"Ja nyt ilmoitusasiat", Lily ilmoitti, "Järjestämme siis tänäkin vuonna perinteiset joulutanssiaiset. Koska ei ollut kuin muutama ilmoittautunut auttamaan järjestelyissä, päätimme Jamesin kanssa suunnitella itse tanssiaiset ja te autatte meitä salin koristelussa."
Valvojaoppilaat nyökkäilivät tyytyväisesti.
"Jos kenelläkään ei ole enää mitään kysyttävää, niin kokous on päättynyt", James ilmoitti lyöden kätensä yhteen. Koska kukaan ei avannut suutaan, James päätti nousta tuoliltansa ja huomasi muiden seuraavan hänen esimerkkiään.
"Eli ensiviikolla kokous samassa paikassa samaan aikaan. Nyt voitte mennä partioimaan." Kaikki nousivat ja lähtivät omille teilleen.
Päästyään oleskeluhuoneeseen Jamesin kanssa Lily lysähti lähimpään tummanpunaiseen ja upottavaan nojatuoliin.
"Pitäisi varmaankin tehdä läksyt", Lily tuumi istuttuaan hetken.
"Ehkäpä", James mietti, "mutta minä en aio tehdä tänä vuonna läksyjä."
"Ja läpäistä S.U.P.E.R:it?" Lily ihmetteli.
James nyökkäsi omahyväisenä.
"Ihan miten vain", Lily sanoi heilauttaen kättään, "Minä ainakin menen tekemään läksyt."
"Hei Lily", Alice tervehti parasta ystäväänsä.
"Hei", punapää vastasi takaisin etsien samalla muodonmuutosten kirjaansa, jotta saisi tehtyä esseensä animaageista valmiiksi.
"Mikä sinulla kesti näin kauan?", Alice ihmetteli, kun Emma saapui huoneeseen.
"Olin kirjastossa", Emma vastasi välinpitämättömästi.
"Remuksen kanssa", Lily lisäsi kiusoittelevaan sävyyn oppikirjansa takaa. Emma ei vastannut mitään, mutta hänen kasvojensa puna paljasti tytön.
"Eli olit", Alice ynnäsi, "Pidätkö Remuksesta?"
"EN! Ehkä, kyllä, joo. En minä tiedä", Emma vastasi sekavasti. Hän ei todellakaan ollut varma tunteistaan.
"Eli pidät", Briannan ääni sanoi ovensuusta. Emma ei enää sanonut sanaakaan, vaan punastui lisää.
"Hei, sehän on hyvä juttu", Lily hymyili onnellisena ystävälleen.
"Sitä paitsi uskon, että Remus pitää myös sinusta", Alice sanoi tietäväisenä.
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Ei hän muuten olisi lähtenyt kanssasi kirjastoon."
"Entä jos hän teki sen kohteliaisuudesta", Emma epäili.
"Kuka teki mitä kohteliaisuudesta?" kuului Siriuksen ääni ovensuusta.
"Miten ihmeessä te pääsitte tänne?" Lily kysyi kauhistuneena. Eihän poikien pitänyt päästä tyttöjen makuusaliin.
"Lennätimme toisemme tänne", James virkkoi, kuin asia olisi ollut päivän selvä.
"Voi ei", Alice kauhisteli. Nyt heidän yksityisyytensä olisi täysin mennyttä. Hän oli aivan varma, että tämä ei jäisi poikien ainoaksi vierailuksi. Kuinka hän uskaltaisi pukeutua, kun sai koko ajan pelätä Kelmien ilmestymistä oviaukkoon.
"Niin, kuka teki jotain kohteliaisuudesta?", Sirius kysyi uteliaana. Emma lehahti uudestaan punaiseksi ja sai Kelmien katseet itseensä.
"Emma?" James kysyi kiinnostuneena.
"Ei se teille kuulu!" Lily tiuskaisi ärtyneenä.
"Lily-kulta, me miehet olemme vain uteliaita", James sanoi virnistäen kuuluisaa kelmivirnistystään.
"Minä en ole mikään kulta, Potter!"
Jamesin ilme venähti. Hän tajusi menneensä liian pitkälle ja suututtaneensa Lilyn. Juuri, kun heistä oli tullut ystäviä, hänen piti mennä sotkemaan kaikki.
"Minä menen makuusaliin...", James sano ja vältteli muiden katseita. Pojan surullinen ilme sai Lilyn heti katumapäälle. Miksi ihmeessä hän oli mennyt karjumaan Jamesille entiseen tapaan?
"James..." Lily yritti, mutta James oli jo kerinnyt katoamaan tyttöjen makuusalin ovelta.
"Älä välitä Lily, kyllä James toipuu", Brianna sanoi tietäväisenä. Lily oli kuitenkin eri mieltä. He olivat juuri ystävystyneet pojan kanssa ja hän alkoi taas huutaa Jamesille.
"Miksi ihmeessä en voi huutaa Jamesille enää hyvällä omalla tunnolla?" Lily sanoi surkeasti.
"Ehkä siksi, että olet ihastunut häneen?" Alice kysyi tietävästi.
"En todellakaan ole!", Lily vastasi päättäväisesti, "Olen vihannut Jamesia kuusi vuotta, en voi olla ihastunut häneen!"
"Kyllä voit", Emma ja Remus sanoivat yhteen ääneen. Lily katsoi heitä surkeana. Oliko hän tosissaan ihastunut James Potteriin, kuuluisaan Kelmiin ja naistennaurattajaan? Ei voinut olla.
"Me taidamme tästä lähteä", Sirius sanoi nopeasti, kun huomasi mihin keskustelu oli menossa. Häntä ei todellakaan haluttanut jäädä kuuntelemaan tyttöjen valittamista.
Loput Kelmit lähtivät ulos makuusalista ja tytöt saivat kaivatun rauhansa.
"Lily, ihan miten vain", Brianna sanoi tietäväisesti. Kaikki kolme tyttöä tiesivät, että Lily oli ihastunut Jamesiin, vaikka punapää ei sitä suostunut myöntämään. He olivat tunteneet toisensa tarpeeksi kauan huomatakseen, jos joku valehteli tai salaili jotain.
Sen illan partiointi sujui vaivautuneesti. Lily ei onnistunut pyytämään pojalta anteeksi, vaikka olisi toisaalta halunnut. Toisaalta, Lily ajatteli, James kutsui minua kullaksi. On ihan hänen oma vikansa ettemme puhu toisillemme.
Matkalla takaisin Rohkelikkotorniin hiljaisuus alkoi todella vaivata Lilyä.
"James", punapää aloitti. Hän oli päättänyt edes yrittää selvittää välinsä takaisin Jamesin kanssa.
"Olen pahoillani, että huusin sinulle. Oikeasti."
"Minä olen jo tottunut siihen", James sanoi väsyneesti, mutta Lily alkoi väittää vastaan: "Mutta sinun ei olisi pitänyt tottua siihen! En minä saa huutaa sinulle kuin olisit jokin arvoton myyrä."
"Hirvi", James oikaisi virnistäen.
"Sanoinkin myyrä sen takia, että se on arvottomampi kuin hirvi", Lily sanoi silmät hiukan sädehtien.
"No, jos tulet kanssani Tylyahoon, niin unohdan koko asian", James ehdotti naurahtaen, mutta huomattuaan Lilyn varoittavan katseen, "Ystävinä."
"En oikein tiedä", Lily epäröi.
"Ei se sinua tapa."
"En ole niinkään varma. Sitä paitsi Alice ja muut eivät usko, jos sanon että lähden kanssasi sinne vain ystävinä."
"No, sitten menemme treffeille", James sanoi päättäväisesti tarkoittaen joka ikistä sanaa.
"Hyvä on, mutta tämä asia pysyy salassa ainakin toistaiseksi", Lily varoitti ankarasti vaikka pieni hymynkare nousi hänen suupieleensä. Hän oli menossa ulos James Potterin kanssa.
"Kiitos Lily", James riemuitsi ja halasi Lilyä tiukasti. Lily naurahti ja irrottautui kuristavasta halauksesta.
"Rauhoitu nyt, muuten sinulla ei ole ketään kenen kanssa mennä treffeille", Lily sanoi kiusoitellen ja tökkäsi poikaa kylkeen.
"Tosiaan", James sanoi ja päästi irti, "On mukavampaa mennä kanssasi ulos, kun sinussa on vielä eloa."
Lily naurahti iloisena. Oli mukava nähdä James noin iloisena ja aitona. Tämä oli aidoin James, mitä Lily oli pojassa koskaan nähnyt. Hän ei kertonut tyhmiä kaksimielisiä vitsejä tai ollut muulla tavalla idiootti.
Saavuttuaan rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen he toivottivat toisilleen hyvät yöt ja suunnistivat kumpikin omiin makuusaleihinsa. Kumpikin hymyili leveästi nukahtaessaan ja uneksi toisesta rauhallisissa unissaan. Päivä oli ollut kaikin puolin täydellinen, ainakin melkein. Ilman riitaa Lilyn kanssa James ei olisi saanut mahdollisuutta oikeasti pyytää Lilyä ulos vielä niin, että tyttö suostui siihen.
