Alaotsikko: Ron/Hermione, K-11, one-shot
Title: Mandariinirakkautta
Author: Samara
Genre: fluff, het, romance
Pairing: Hermione/Ron
Rating: K-11
Summary: "Tule, mennään aamupalalle..."
Disclaimer: Tarina © Londres, hahmot ja tapahtumapaikat © J.K. Rowling
A/N: Hui, tämä on ensimmäinen ficci jonka pistän ilmoille tänne Finiin. Ei mikään hirveän pitkä. Eikä tässä ole betaakaan! Tämän piti tulla tänne vasta toisena, mutta ehti kuitenkin ensin. Itse olen siis yrittänyt tarkistaa tämän, mutta virheistä saa ja pitääkin kyllä heti sakottaa!
Lisäksi lähdin liikkeelle tuollaisella "helpohkolla" parituksella, kun saman sukupuolen parittaminen on minulle vielä vierasta. Mutta kyllä tämä tästä, jos te autatte eteen päin ja kehittymään! ღ
Mandariinirakkautta
Hermione istui Rohkelikkojen pitkässä pöydässä. Punatukkainen, hieman pisamia poskillaan omaava Ron istui hänen vieressään lukien Päivän Profeettaa. Uteliaisuuttaan Hermione vilkuili Ronin vierestä sanomalehteä samalla, kun otti kulauksia kuumasta, suklaalta tuoksuvasta kaakaomukistaan. Lehdessä ei kuitenkaan, ihme kyllä, ollut juurikaan mitään, mikä olisi Hermionea sillä hetkellä kiinostanut, joten tyttö tyytyi vain pyörittelemään ruskeita hiussuortuviaan sormensa ympärillä.
Hermione oli pistänyt merkille, että Ron ei ollut syönyt vielä mitään mikä ei todellakaan ollut hänen tapaistaan, sillä yleensä poika ahmi tarjolla olevia ruokia muidenkin edestä. Niinpä, kaakaonsa juotuaan Hermione paukautti hellästi kaakaomukinsa pöydälle ja kurottautui Ronin huomaamatta ottamaan yhden oranssin, maukkaan näköisen mandariinin korista ja tunki sen kaapunsa taskuun. Sitten Hermione kääntyi Ronin puoleen ja laski kätensä pojan kädelle pöydän päällä. Käsi oli kylmä.
"Tule, mennään aamupalalle..." Hermione kuiskasi Ronin korvaan, painaen hetkeksi päänsä toisen punaisiin hiuksiin. Ron oli nostanut katseensa lehdestä ja katsoi Hermionea epäilevästi, mutta virnisti hetken kuluttua, vaikkei vieläkään ihan ymmärtänyt mistä oikein oli kysymys. Hermione nousi pöydästä Ronin taitellessa lehden siististi mandariinikorin viereen.
Ron tarttui ruskeatukkaista nuorta neitoaan kädestä Suuren salin ovilla, ja painoi hellän suudelman tämän poskelle. Hermione hymyili ja nyökkäsi kohti ulko-ovia.
Pihamaalla oli hiljaista, vain lintujen vaimeita lauluja kuului jonkin matkan päästä. Vihreä nurmi oli vielä aamukasteen vallassa ja se kimaltelti auringon ensimmäisten säteiden osuessa siihen. Taivas oli kirkkaan sininen, hiukan loitommalla näkyi pieniä, hajanaisia pilvenrääpäleitä.
"Minne me ollaan menossa?" Ron sitten kysyi rikkoen hiljaisuuden ja pysähtyen katselemaan ympärilleen.
"Tule", Hermione sanoi vastaamatta kysymykseen ja vetäen Ronia nyt hellästi perässään kohti Tähtitornia.
Tähtitorni kohosi uljaana pienellä mäennyppylällä. Hermione ja Ron astelivat pientä polkua pitkin hiljaisina kohti tornia. Ronilla oli nälkä, ja poikaa kadutti se, ettei hän ollut ottanut syödäkseen vaan oli sen sijaan uppoutunut johonkin typerään huispausuutiseen, ja nyt tyttöystävä raahasi koko ajan häntä loitommas aamiaispöydästä. Ronin nälkä kasvoi enemmän ja enemmän, kun hän katseli Hermionea ja tytön paksuja hiuksia jotka laskeutuivat pitkinä olkapäille ja selälle. Tyttö oli niin upea. Hän puristi Hermionen kädestä tiukemmin, eikä olisi koskaan halunnut päästää irti.
Näkymä Tähtitornista oli henkeäsalpaava. Vuoret kohosivat jyhkeinä vasten sinistä taivasta ja järvi kimalteli kristallin lailla auringon loisteessa. Vihreää metsää näkyi silmänkantamattomiin. Hermione katseli lumoutuneena maisemaa ja Ron oli kietonut kätensä tytön hennon ja pienehkön vartalon ympärille, ja laskenut leukansa tämän olkapäälle. Ron keinutteli tyttöä hellästi syleilyssään ja tuuli leikitteli molempien hiuksilla. Hetki oli kuin pehmeää hunajaa.
"Minulla on nälkä", Ron mutisi jälleen hiljaisuuteen ja sai Hermionen kääntymään poikaan päin. Tyttö virnisti hellästi ja laski kätensä Ronin kädelle. Toisella kädellään Hermione kaivoi kaapunsa taskusta mandariinin. Ron katsoi hedelmää ällistyneenä ja raapi sitten hiukan päätään ottaen mandariinin käteensä ja pyöritellen sitä.
"Kiitos..." Ron sanoi epävarmasti hetken hiljaisuuden jälkeen ja aikoi jo kuoria mandariinin kuoria.
"Älä, odota", Hermione ilmoitti ja otti mandariinin takaisin itselleen ja alkoi itse kuoria sitä. Ron katsoi tyttöä ihmeissään, mutta rakastava hymy kasvoillaan. Hermione saikin hedelmän kuorittua nopeasti ja tunki kuoret taskuunsa. Sitten hän irroitti yhden, kauniin oranssin palan ja asetti sen kielelleen sulkien suunsa sitten.
Ronin hymy oli hyytynyt hiukan. Aikoiko Hermione syödä mandariinin hänen, nälkäisen pojan edessä yksikseen? Mutta ennen kuin Ron ehti ajatella ja pyöritellä kysymyksiä päässään enempää, Hermione oli kietonut kätensä pojan niskan taa. Vaistomaisesti Ron laski kätensä tytön lantiolle ja hymyili kun Hermionekin hymyili. Heidän kasvonsa olivat enää muutaman tuuman päässä toisistaan, kunnes Ron tunsi Hermionen lämpimät huulet omillaan. Ne olivat pehmeät, Ron rakasti suudella niitä. Hermione puri hellästi Ronin alahuulta ja irrottautui sitten muutamaksi sekunniksi katsoakseen Ronia suoraan silmiin. Sitten hän painoi jälleen huulensa toisen huulille, pienen pieni hymy kasvoillaan. Hetken jälkeen Ron nosti kätensä hellästi Hermionen poskelle.
Hermionella ei ollut aikomustakaan syödä, edes pureskella mandariinin palasta joka edelleen keinui hänen kielen päällään. Sen sijaan hän houkutteli Ronin avaamaan suutaan ja antoi pian kielensä koskea nopeasti, mutta varmasti toisen kielen pääätä. Samoin Ron leikitteli hellästi Hermionen kielellä, leikittely muuttui koko ajan rohkeammaksi ja kiihkeämmäksi.
Ron oli jo ehtinyt unohtaa koko mandariinin, mutta pian se palautui hänen mieleensä kun poika tunsi jonkin kirpeän ja pehmeän Hermionen kielen päällä. Ronin olisi tehnyt mieli nauraa ja suudella Hermionea loputtomiin. Hän nosti tytön ilmaan halaten tätä lujaa ja päästi sitten irti, mandariinin palanen pureskeltavana poskessaan. Ron virnisti veikeästi.
"Sinä olet kyllä niin ihana", Ron sanoi hiljaa, välillä nipistäen itseään jottei vain olisi unessa, sillä siltä tämä tuntui, niin ihanalta. Hermione hymyili ja kietoi sitten kätensä Ronin ympärille. Ron halasi tyttöä lujaa, hän ei olisi koskaan halunnut päästää irti.
"Eikä minulla enää ole nälkä..." Ron vielä kuiskutti Hermionen korvaan ja sai tytön naurahtamaan pienesti.
Ron nosti päänsä tytön pehmeistä hiuksista kohti Tähtitornin ikkunaa. Nouseva aurinko oli kuin vastapoimittu, tuore mandariini.
A/N2: I need comments, please?
