Nimi: Open your eyes
Kirjoittaja: Adiqhi
Genre: Angst, death, romance
Ikäraja: K-11
A/N: SP:n Open your eyes biisi, syntyi mielikuva, syntyi teksti. (Ja mielikuvituksen puutteesta myös otsikko)
Open your eyes
Raahaudun pimeän, tyhjän huoneen eteen tietäen, ettei se ole tyhjä, mutta haluan ajatella niin. Painan käteni massiivisen oven rivalle ja työnnän oven auki pelon kasvaessa hetki hetkeltä sisälläni. Lasken katseeni lattiaan ja nostan sen hitaasti vasta oven ollessa kokonaan auki. Hitaasti saan jäseneni liikkeelle ovensuusta ja lähden kävelemään syvemmälle huoneeseen.
Kylmän ja kolkon huoneen keskellä makaa hahmo puoliksi kyljellään. Askeleeni hidastuvat kuin itsestään ja jään tuijottamaan hahmoa, kuin olisin yllättynyt sen näkemisestä. Kuin en olisi tiennyt mitä odottaa. Outo tunne valtaa sisimpäni ja epäusko täyttää mieleni. Kävelen hitaasti hahmon luokse ja kumarrun lähemmäksi, kuin odottaen näkeväni siinä jonkun muun, vaikka tiedän hyvin sen olevan sinä.
Käännän sinut kokonaan selälleen ja pyyhkäisen hiukset pois silmiltäsi. Veriset sormeni tärisevät kylmyydestä. Pyyhin verta pois poskeltasi, mutta poskellesi tulee vain vana omaani. Säikähdän hiukan ja vetäisen käteni pois kasvoiltasi. Hitaasti siirrän käteni kädellesi. Otan kylmästä kädestäsi kiinni ja istahdan viereesi.
Syvä viha ja raivo velloo sisälläni, kun katson haavoittunutta kehoasi. En tunne enää kipua, en noita lukuisia haavoja ja viiltoja kehossani. Katson vain apaattisena kylmää ja kalpeaa ihoasi. Voi kuinka tahdonkaan, että aukaisisit silmäsi, koska kaipaan katsettasi. Antaisit minulle voimaa ja rohkeutta, kuten aina ennen. Pelkkä vilkaisu riittäisi ja olisin taas vahvempi.
Nostan pääsi hellästi polvelleni ja silitän päälakeasi. Tunnen oloni niin vanhaksi ja väsyneeksi. Aukaisisit silmäsi. Ojentaisin sinulle käteni ja auttaisin sinut ulos tästä huoneesta sen viimeisen kerran.
Kuulen kolinaa ja pauketta jostain kaukaa, mutta en välitä. Painan pienen suudelman otsallesi ja maistan veren huulillani. En anna heidän saada sinua. Olet minun, et heidän valehtelijoiden. He eivät koskaan saa sieluasi, vaikka tekisivät mitä. En voi kuluttaa minuuttiakaan ilman sinua. En poistu viereltäsi.
Kuulen askelia ja pauketta jo lähempää, mutta työnnän sen syrjään. Aukaisisit nyt vain silmäsi. Mieleni tekee vain raottaa silmäluomiasi ja sanoa kuin pöhkö olet, kun esität nukkuvaa, mutta tiedän, ettei sillä ole mitään merkitystä.
Huomaan sinun makaavan keskellä porrastasannetta. Yritän siirtää vartalosi kokonaan ylemmälle tasanteelle, mutta voimani eivät riitä. Tunnen itseni niin heikoksi. Rakas, katso minuun. Kalina voimistuu ja tiedän sen tulevan jo viereisestä käytävästä. Painan nopean suukon huulillesi.
Tästä lähtien voimme tehdä mitä ikinä haluamme, missä vain ikinä haluamme. Yhdessä.
Vain me kaksi.
