Kiitos kommenteista
Nyt tulee hieman pitempi luku, hope u like it
7.lukuEPOV.“Alice, minulla on sinulle asiaa”, sanoin juuri kun Alice oli astumassa autoonsa. Hän oli taas menossa tapaamaan Bellaa.
“Edward, minä tiedän jo mitä aiot sanoa. Kysyn Bellalta asiaa, jos hän on valmis siihen”, Alice sanoi minulle ajatuksissaan. Nyökkäsin kiitollisena ja Alice hymyili minulle ystävällisesti.
“Kyllä kaikki vielä palaa ennalleen”, hän yritti lohduttaa minua. Hän valehteli, hän on nähnyt mitä tulee tapahtumaan. Olin huonolla tuulella jo valmiiksi ja Alicen sanat lisäsivät vain lisää vettä myllyyn.
“Sinä olet nähnyt meidät erossa. Sinä olet nähnyt kuinka Bellan elämä tulee katoamaan, eli hän menee Jacobin kanssa lopulta yhteen, eikö niin? Olet yrittänyt salata sen minulta”, sanoin hiljaa. Alicen ilme venähti.
“Olen pahoillani”, hän sanoi ääneen suruissaan. Sitten hän meni autoonsa ja ajoi pihalta pois. Katsoin vielä hetken hänen peräänsä, mutta sitten kun en enää kuullut auton moottoria, lähdin astelemaan talolle päin.
Kuuntelin huoneessani Carlislen tuomaa levyä. Kappaleet olivat alussa todella surullisia, mutta levyn loppua kohden kappaleet muuttuivat iloisemmiksi. Yritin olla ajattelematta Bellaa, mutta se ei onnistunut. Joka kerta kun suljin silmäni, näin hänen pelokkaat kasvonsa. Näin kuinka hän ojensi kättään ja löi minua, kuinka hän itki helpotuksesta kun Alice ja Carlisle tulivat. Yritin katsoa Alicen ajatuksista aina kun hän tuli Swaneilta, miten Bella voi, mutta huomasin Alicen muuntelevan totuutta. Ensinnäkään, laulaminen ei ole ikinä ollut yksi Bellan suosikkiharrastuksista. Toiseksi, Bellan tuntien hän ei varmastikaan ole poistunut huoneestaan shoppailemaan Alicen kanssa. Kävin siis joka yö katsomassa Bellaa, varmistaen hänen olevan kunnossa, mutta Bella vain tärisi peittonsa alla sillä tiesi minun olevan paikalla.
Kun levy alkoi alusta neljännen kerran, päätin mennä odottamaan Alicea keittiöön. Keittiöön siksi, että kukaan ei usein käynyt siellä. Sain siis olla aivan rauhassa ajatusteni kanssa. Istuin tuolille, painoin silmäni kiinni ja painoin pääni pöytää vasten. Yksi niistä asioista, mitä kaipasin ihmiselämästä, oli nukkuminen. Varsinkin sen jälkeen kun tapasin Bellan, olin todella kateellinen ihmisille, jotka pysyivät näkemään unia rakkaistaan.
“Edward?” Esme oli ilmestynyt taakseni huolestuneen näköisenä.
“Jasper ja Emmett osuivat tuoreelle jäljelle siitä vampyyrista. Jasper tahtoo meidän tulevan sinne ennen kuin Emmett villiintyy liikaa”, Esme näytti huolestuneelta. Hän oli huolissaan Emmetistä, joka luulee aina pärjäävänsä yksin. Nyökkäsin, ja Esme otti kädestäni kiinni ja hymyili hieman apeana.
“Älä murehdi Bellaa, hän on turvassa Alicen kanssa. Carlisle soitti Alicelle, joka sanoi pysyvänsä Bellan luona.” “Kiitos Esme. Anteeksi että olen ollut niin poissaoleva viimeisen viikon”, sanoin. Olin aiheuttanut liikaa huolta Esmelle, mikä kadutti minua.
“Älä huolehdi, me ymmärrämme kyllä”, Esme sanoi ja hymyili.
ALICEPOV.”A-alice, tahdon tavata Edwardin”, Bella nyyhkytti paitaani vasten. Samassa puhelimeni pirahti soimaan. Otin kännykkäni laukustani nopeasti ja vastasin.
”Alice, pysy Bellan luona. Emmett ja Jasper osuivat jäljelle, lähdemme auttamaan”, Carlisle sanoi rauhallisesti, ”olisi suotavaa että pysyisitte nyt siellä.”
”Selvä. Se muuten huomasi Emmetin, ja vaihtoi suuntaansa pohjoiseen päin”, selostin näkyni mukaisesti, ”oletteko varmoja että minua ei tarvita?” Bella näytti vieressäni hieman sekavan hätääntyneeltä. Hymyilin hänelle tyynnyttelevästi.
”Soitan jos tarvitsemme lisäapua, mutta uskon että pärjäämme näin”, Carlisle sanoi ja sammutti puhelimen.
”Mi-mitä on tapahtunut”, Bella kysyi itku kurkussa.
”Jasper ja Emmett osuivat sen vampyyrin jäljille ja muut lähtivät mukaan auttamaan”, keskeytin kun näin Bellan hämmentyneen ilmeen.
”Se.. se siis oli niin?”, Bella sanoi hämmentyneenä, ”sinä et yrittänyt suojella Edwardia? Sinä puhuit koko ajan totta.. että se minun pahoinpitelijäni olikin joku muu?”
”Sinä tiesit sen alusta alkaenkin, sinä vain tarvitsit todisteita”, sanoin fiksusti. Bella hymyili vaisusti.
”Niin, niin minä tiesin. Varmaan. Mutta minä silti pelkäsin Edwardia.”
”Sinä pelkäsit Edwardia siksi, että hän on samannäköinen. Meidän täytyy keksiä, miksi se vampyyri on samannäköinen kuin Edward.. Ja hänellä oli sama voimakin”, pohdin ääneen. Bella hätkähti paikallaan, ja olin näkevinäni lampun syttyvän hänen päänsä päällä.
”Alice! Hän sanoi minulle silloin aukiolla.. Kun näin hänen punaiset silmänsä! Hän oli unohtanut että teillä on kullanruskeat silmät, ja muutti silmänsä kullanruskeiksi”, Bella pulisi kovaa vauhtia, ”Alice, onkohan hänen lahjansa muuttaa muotoaan, täysivaltaisesti, että saa toisen voimat ja kaikki aistit?”
”Bella, tuo on sinun pisin lauseesi pitkään aikaan”, sanoin iloisesti ja halasin häntä. Bella tönäisi minut pois.
”Mutta jos se on niin, hänhän voi esittää ketä vaan! Meidän pitää varoittaa toisia”, Bella jatkoi säikähtäneenä ja nousi sängyltä. Hän alkoi hapuilemaan yöpukunsa päälle villatakkia ja etsi kenkiään. Kun hän oli rynnistämässä ovesta ulos, pysäytin hänet.
”Pysytään nyt täällä, sinä et edes löytäisi sinne. Minä soitan Edwardille. Toivottavasti hänellä on puhelin mukana.”
Bella näytti ensin hiukan vihaiselta, mutta sitten hän heitti kenkänsä huoneen nurkkaan ja meni makaamaan sängylle masentuneena. Otin puhelimen esiin ja yritin näyttää rauhalliselta Bellan takia, mutta olin huolissani muista. Edward vastasi vasta toisella tuuttauksella.
”Onko Bella kunnossa”, hän kysyi huolestuneena.
”Totta kai on. Bella muisti äsken yhden asian..”, selostin kaiken mitä Bella minulle sanoi.
”Bella on luultavasti oikeassa, kerron muille. Pidä Bella siellä, ja tuota..”, Edward kuulosti hieman empivältä, ”kerro hänelle että minä rakastan häntä, enemmän kuin mitään. Ja että olen todella pahoillani.” Sitten luuri tuuttasi tyhjää.
“Noniin”, sanoin mahdollisimman pirteällä äänellä, “Edward lupasi varoitta muita, kaikki on nyt hyvin.” Bella mulkaisi minua kärttyisästi. Pompahtelin hänen luokseen ja suikkasin taas suukon hänen poskelleen.
“Bella, haluatko kuulla mitä Edward sanoi äsken?”
Bellan silmät pyöristyivät kun sanoin Edwardin nimen. Sittenhän punastui. Naurahdin hiukan. Ehkä näkyni ei toteutuisikaan, vaan Bella ja Edward palaisivatkin yhteen. Mielestäni Jacob ja Bella eivät alun alkaenkaan sopineet yhteen. Sillä koiralla ei ole kovinkaan paljon tyylitajua, eikä häntä näytä edes kiinnostavan muoti. Ei tosin Bellaakaan, mutta kyllä hän siitä paranee.
“Mitä hän sanoi”, Bella kysyi jännittyneenä. Hän ei tainnut edes muistaa viime viikon tapahtumia.
“Hän sanoi olevansa pahoillaan ja rakastavansa sinua”, sanoin iloisena. Odotin Bellan reaktiota, joka vaihteli punastuneesta iloiseen, hämmästyneestä yllättyneeseen. Lopulta hän päätyi punastelemaan hymyillen.
“Minäkin rakastan häntä”, hän sanoi. Sitten hän muuttui kiukkuisen näköiseksi. “Hänellä ei ole mitään syytä olla pahoillaan, hän ei ole tehnyt mitään! Minunhan kuuluisi olla pahoillani, minä se Edwardia löin ja välttelin!”
“Bella, rauhoitu. Mitä jos kuule kokeilisit hiukan nukkua? Tekisi hyvää noille silmäpusseille”, sanoin ja katsoin merkittävästi hänen silmiensä alapuolelle.
“Luuletko että pystyn nukkumaan? Kun he kaikki ovat siellä?”
“Heitä on siellä kuusi yhtä vastaan, kumman luulet pärjäävän jos tulee edes yhteenottoa, meidän vai hänen? Kokeile nyt nukkua, jos tapahtuu jotain niin herätän sinut”, sanoin kyllästyneenä. Bella heitti minuun vielä yhden vihaisen katseen ja vetäytyi peiton alle. Minä jäin katselemaan ulos ikkunasta, ja näin metsässä juoksevan punaruskean suden.
//Huomasin aika paljon virheitä tässä luvussa, mutta en ehdi nyt korjailla niitö, korjaan ne myöhemmin.
