Title: In the shine of the moon
Author: saku
Rating: K-11
Pairing: Remus Lupin x Harry Potter
Genre: angst, slash, romance/fluff
Beta: Lafin Monika
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot enkä tee tällä rahaa.
Summary: Se tunne saisi muuttaa säännöt ja periaatteet, jotka vanhempi oli itselleen rakentanut.
A/N: Luinpa tuossa jokin aika sitten todella ihanan Remus x Harry-ficin. Se sitten johti tämän kirjoittamiseen (vaikka Remus kuuluukin yhä Siriukselle…)
IN THE SHINE OF THE MOON
Puolikuu loisti vaaleille tapeteille. Sen säteet leikkivät pojan jaloilla. Pian ne kuitenkin kirmasivat ruskealle viltille, joka peitti kehoa. Kaakao höyrysi ja lisäsi mintun tuoksuun ripauksen pehmeää suklaata. Huonetta ei valaissut mikään muu kuin ohuiden verhojen välistä tunkeutuva valo.
Remus katseli sohvalla istuvaa nuorukaista. Hän ei tajunnut, mitä Harry näki siinä vankeudessa, jossa he joutuivat elämään. Vaikka asiat olivat muuttuneet paljon parempaan suuntaan puoliverisiä kohtaan, eivät he silti nauttineet täydestä vapaudesta. Sen takia suurin osa ihmissusista eristyi yhä omanlaistensa pariin. Remus olisi varmasti elänyt juuri niin ilman poikaystävänsä päättäväisyyttä.
Sohvalla istuva nuorukainen raotti silmiään, hymyili hieman rakastetulleen.
“Tule tänne, Remus.”
Vanhempi ei tajunnut, mikä häneen meni, kun hän jo oli astellut toisen viereen. Hän katseli ihmistä, joka toi hänen parhaat ystävänsä kovin elävästi mieleen. Harryn silmissä oli äitinsä huolestunut katse.
Kosketus oli pehmeä poskella. Harry ei ollut muuttunut, vaikka oli joutunut näkemään kuolemaa jo lapsena. Harry oli yhä samanlainen kuin silloin heidän tavatessaan junassa vasta viisi vuotta sitten. Maailma ei ollut pystynyt muokkaamaan hänestä kylmää miestä, jolle muiden hyvinvointi olisi samantekevää.
“Mikä sinulla on hätänä?” hiljainen ääni kysyi, käsi ei lähtenyt vanhemman poskelta. Remukseen se sattui. Harry oli sekoitus kaikkea, joka oli hänelle rakasta - Jamesia, Lilyä, Siriusta… Remus oli monta kertaa miettinyt, oliko hän Harryn kanssa juuri sen takia, että tuo oli kuin ilmetty kopio hänen ystävistään. Tuolloin Remus istahti keittiöön kynttilän ääreen. Hän mietti ja kaarteli asiaa puolelta toiselle. Lopulta hän tiesi, että hän oli Harryn kanssa tietyn lämpimän tunteen takia. Remus halusi suojella Harrya. Hän halusi olla se, jolla oli oikeus olla kaikkein lähimpänä Harrya. Hän ei aikoisi luovuttaa toista edes taikaministerille.
“Unohda”, Remus hymähti, suukotti toisen otsaa, jota yhä koristi salaman muotoinen arpi. Hän veti nuoremman syliinsä, nuuhki tummia hiuksia. Jossain syvällä sisimmässään hän tunsi sutensa ynisevän tyytyväisenä. Harry oli hänen, vain hänen.
“Rakastan sinua.”
Se tunne saisi muuttaa periaatteet ja säännöt, jotka vanhempi oli itselleen rakentanut. Jos Remus oli pimeän saalistaja, oli Harry valo, jonka turvin Remus uskaltaisi nukahtaa.
