Nimi: Kuka vie ketäkin?
Kirjoittaja: Juulia
Beta: Socker Smulan, kiiiiiitos
Genre: het, romance
Pituus: oneshot vain
Paritukset: Hermione/Draco (Hermione/Harry)
Ikäraja: Taitaa juuri ja juuri olla K-11 puitteissa
A/N: Aloitin tämän ficin yhdellä junamatkalla, enkä malttanut lopettaa. Kirjoitin tämän kahden päivän aikana kokonaan. Koneellekirjoittamiseen meni tosin kauemmin.. Olen itse melkoisen ihastunut tähän, joten tykkään teistä hirmuisesti, jos haluatte minua ilahduttaa kommenteilla<3
Tämä siis menee lukuisiin haasteisiin mukaan: Maukasta kliseekeittoa kliseellä Joku hahmo valmistaa lemmenjuomaa saadakseen jonkun rakastumaan itseensä, mutta juoma päätyykin väärälle tyypille, Kolme ikärajaa, Osasto, Genreen Snogilla ja tietenkiin sataseen sanalla 60. Juoma
Ja antakaa anteeksi otsikko, mielikuvitus ei piisaa sinne asti!
Kuka vie ketäkin?
Hermione oli odottanut. Merlin, mitään muuta hän ei ollut tehnytkään viime kuukausina kuin odottanut. Turhaan. Hermione oli niin toivonut, että Harry heräisi viimeinkin haavemaailmastaan, lakkaisi unelmoimasta Ginnysta, ja siirtäisi mielenkiintonsa ennemmin häneen. Harryn yksipuolinen rakkaus Ginnyn suhteen oli muutenkin tuhoon tuomittu, sillä Ginny oli ikionnellinen Dean Thomasin kanssa. Senhän jo todisti heidän kihlauksensakin.
Harry vain ei kyennyt näkemään asiaa oikeassa valossa. Hän elätteli edelleen toiveita Ginnystä, eikä itse asiassa tiennyt koko kihlauksesta. Harryn ihastuminen ei ollut nimittäin hirveän... huomaamatonta, joten kukaan, etenkään Dean, ei halunnut paljastaa Harrylle, miten pahasti tämä oli hakoteillä.
Ei Hermionekaan asiaa aikonut Harrylle kertoa... vielä. Ensin hänen täytyi saada Harry vakuuttuneeksi, että rakkauden kohteeksi sopi paremmin hän kuin Ginny. Ja koska Harry ei itse tuntunut ymmärtävän tunteidensa tasoa, Hermione oli päättänyt ojentaa auttavan kätensä. Kätensä, jossa hänellä sievässä kupissa oli kurpitsamehuun siroteltua lemmenjuomaa. Hermione tiesi toimivansa typerästi, mutta hänen tunteensa olivat olleet liian kauan ilman vastakaikua, ja hän halusi siihen muutoksen.
Huispauskentällä Rohkelikko oli juuri hävinnyt Luihuiselle, ja Hermione tiesi luihuisten jäävän kentälle ylpeilemään voitostaan. Rohkelikot vaihtaisivat pikaisesti vaatteet ja pakenisivat mahdollisimman nopeasti torniinsa. Siksi Hermione olikin pukuhuoneiden ovilla. Laskettuaan maahan kupin, jonka kyljessä luki: "Etsijälle, H", hänen ei tarvinnut muuta kuin siirtyä hiukan syrjemmäs ja odottaa, että Harry tulisi ja joisi juoman. Hermione tiesi pojan juovan sen, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän hävityn ottelun jälkeen oli jättänyt Harrylle kurpitsamehua. Harry ei halunnut nähdä ketään huonosti menneen pelin jälkeen, mutta juoma piristi hänen mieltään. Kun Harry saisi juoman juotua, Hermione saapuisi paikalle, ja Harry todistaisi hänelle suuren rakkautensa. Kyllä Hermione tiesi, että juoman vaikutus olisi lyhytaikainen, mutta hän luotti siihen, että Harry halusi kaikin tavoin välttää suuria kohuja. Harry ei haluaisi nostattaa kohua ensin kuhertelemalla Hermionen kanssa, ja sen jälkeen jättämällä tämän. Kerrassaan loistavan kiero suunnitelma, Hermione hymyili itsekseen.
Hermione kuuli askelia, ja pujahti piiloon asetettuaan kupin näkyvälle paikalle. Joukosta kuului iloista naureskelua. Miksi he olivat niin iloisia hävittyään ottelun? Ettei vain...
”Hei Malfoy, joku ihailijoistasi on muistanut sinua!” Puhuja oli Luihuisen kapteeni, se, jonka nimeä Hermione ei koskaan edes yrittänyt muistaa. Miksi Luihuiset poistuivat jo nyt juhlahumusta? Ja miksi Rohkelikot olivat yhä kentällä? Paniikin vallatessa Hermionen mielen kupillinen kurpitsamehua oli päätynyt Draco Malfoyn käteen. Ymmärtäen, että poika aikoi todella juoda juoman, Hermione ponkaisi piilopaikastaan lähtien juoksemaan kohti hölmistyneitä Luihuisia.
”Et juo sitä!” Hermione huusi, mutta vahinko oli ehtinyt jo tapahtua. Draco oli ehtinyt juoda juoman likipitäen kokonaan. Hämmästyen Hermionen huutoa Draco pudotti kädestään kupin, mutta eihän se enää tilannetta miksikään muuttanut. Hermione tiesi, mitä tulemaan piti. Tiesi jo ennen kuin Dracon silmät osuivat häneen ja lämmin hymy levisi pojan huulille.
”Rakkaani.” Draco lähti kulkemaan kohti Hermionea, hänen äänensä kuulosti miltei kehräykseltä.
Muut luihuiset, joista osa oli ehtinyt jo pukuhuoneeseen asti, kääntyivät hämmästyneinä tuijottamaan etsijäänsä.
”Draco, mikä helvetti sinua vaivaa?” joku luihuisista kysyi järkyttyneenä. Draco kääntyi katsomaan joukkuetovereitaan.
”Tervehdin rakastettuani. Voisitte poistua, ettei minun tarvitse tehdä sitä teidän nähden.” Järkyttyneet luihuiset eivät osanneet sanoa mitään, joten hiljaisuuden vallitessa muu joukkue meni pukuhuoneeseen jättäen Dracon Hermionen seuraan.
”Malfoy, ei!” Hermione huudahti järkyttyneenä Dracon jatkaessa lähestymistään, ”älä tule yhtään lähemmäksi!”
”Rakkaani, älä ole hölmö”, Draco naurahti kaapaten Hermionen syleilyynsä. Ja tietenkin juuri sen hetken Rohkelikot valitsivat palatakseen kentältä, Harry etunenässä.
”Hermione!” hän huudahti kauhistuneena jähmettyen paikoilleen.
Hermione riistäytyi nopeasti Dracon syleilystä.
”Harry, tämä ei ole sitä, mitä sinä luulet!” Hermione huudahti. Draco naurahti ja tarttui Hermionea vyötäisiltä. Eikä Hermione pystynyt tekemään asialle mitään.
”Mitähän muuta se voisi olla, kun vapaaehtoisesti kosketat Malfoyta?” Harry sihahti, katse porautuneena Hermionen lanteilla lepäävään Dracon käteen. He olivat kolmestaan pukuhuoneiden ovilla, muut pelaajat olivat hienovaraisesti kadonneet pukuhuoneeseen.
”En minä häntä kosketa, hän tässä on se, joka koskettaa minua!” Hermione huudahti avuttomasti.
”Älä puhu höpsöjä, muruseni”, Draco mutisi pehmeästi sipaisten Hermionen poskea nenällään.
”Malfoyn toiminta selventää minulle kaiken, kiitos vain”, Harry totesi tylysti.
”Harry! Odota, älä mene! Malfoy on loitsun alaisena!” Hermione huudahti paniikissa, ennen kuin ehti estää itseään. Harryn matka kohti pukuhuoneita pysähtyi kuin veitsellä leikaten.
”Loitsun?” hän toisti kysyvästi.
”Tai oikeastaan liemen. Hän joi lemmenjuomaa”, Hermione selitti häpeillen, mutta tiesi, ettei voinut tehdä muuta.
”Ja on rakastunut sinuun?”
Hermione nyökkäsi hitaasti.
”Sehän tarkoittaa.. Sinäkö teit liemen?” Hermione yritti jättää vastaamatta, mutta viimein hän nyökäytti päätään aivan minimaalisen vähän. Pieni ele ei jäänyt Harrylta huomaamatta:
”Miksi?” Hermione kohautti olkiaan. Hän ei voisi missään tapauksessa kertoa Harrylle totuutta!
”Oletko sinä todella niin ihastunut häneen, että sinun täytyy saada hänet omaksesi, vaikka sitten vain lyhyeksi hetkeksi? Alistut käyttämään lemmenjuomaa?”
”En!” Hermione kiljaisi järkyttyneenä, ”En todellakaan! Juoma ei missään tapauksessa ollut tarkoitettu Malfoylle!”
”Kelle sitten?” Harry kysyi ivallisesti. Hermione punastui hiusjuurtaan myöten.
”Se... Se ei kuulu sinulle!” hän äyskähti lopulta.
”Rakas, menemmekö jo?” Dracon pehmeä kuiskaus esti Harrya vastaamasta. Hermione oli jo unohtanut, että poika oli paikalla, vaikka tämän käsi lepäsi hänen vyötäisillään...
”Menkää toki”, Harry puuskahti, ja antamatta Hermionelle aikaa vastata harppoi pukuhuoneeseen.
”Malfoy, päästä irti minusta!” Hermione sähähti, kun tiiviin tuijottamisenkaan jälkeen Harry ei palannut.
”Miksi, Hermione?” Draco kysyi pää kallellaan suoden Hermionelle sellaisen hymyn, että Hermione todella oli unohtaa, miksi Dracon pitikään irrottaa otteensa hänestä.
”K-kuulit kyllä, mitä sanoin Harrylle”, Hermione vastasi viimein, ”olet lemmenjuoman alaisena.”
”Ai, siksi siis huulesi näyttävät noin lumoavilta, niinkö?”
Hermione oli pudota polvilleen. Hän ei ollut koskaan, ei kuuna päivänä, ollut edes kuvitellut kuulevansa tuollaista lausetta, viimeiseksi Malfoyn suusta! Malfoyn, jolta hän ei sitä paitsi edes tahtonut kuulla mitään tuollaista.
”Malfoy, sinun täytyy mennä vaihtamaan vaatteet”, Hermione yritti toisella keinolla saada Dracon irti itsestään.
”Niin tietenkin. Odotathan minua täällä?” Draco kohdisti häneen katseen, joka sai Hermionen ihon kihelmöimään tavalla, mitä Hermione ei ollut koskaan ennen kokenut. Hermione oli pakotettu nyökkäämään. Kun Draco katoaisi pukuhuoneeseen, Hermione kaikkoaisi. Hän halusi Dracon luota mahdollisimman kauas ja mahdollisimman nopeasti ennen kuin... Voi paskat.
Hermione koki juuri sen, mitä oli pelännyt. Dracon huulet olivat hänen huulillaan, lämpiminä ja vaativina. Tahtomattaan Hermione vastasi suudelmaan. Kuinka hän olisi voinut olla vastaamatta? Sen lisäksi, että Hermione kaipasi kipeästi läheisyyttä, Draco ei ollut mikään huono suutelija. Itse asiassa päinvastoin… Mitä helvettiä minä oikein ajattelen? Ja mikä pahempaa: MITÄ MINÄ OIKEIN TEEN? Hermione ymmärsi suutelevansa edelleen Dracoa. Vihaisena, enimmäkseen itselleen, hän riuhtaisi itsensä irti. Draco hymyili hänelle pehmeästi. Miksi minulle tuli yhtäkkiä näin kuuma?
Hermionen kasvoilla oli tiukka ilme, kun taas Dracon huulet olivat kaartuneet flirttailevaan hymyyn. He tuijottivat toisiaan hetken hiljaisuuden vallitessa. Kun Draco aukaisi suunsa, Hermione kääntyi ja pakeni raukkamaisesti paikalta. Hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea, sillä hän kuuli Dracon jokaisen sanan.
”Hermione, tiedätkö että olisin ihastunut sinuun, vaikka et olisi käyttänytkään liemeä.”
Draco on lemmenjuoman alaisena, ei tarkoita sanomisiaan. Minä en saa vatvoa niitä mielessäni! Hermione paasasi itselleen koko matkan Rohkelikkotorniin, jossa Ron jo odottelikin häntä mielessään muutamia kysymyksiä.
”Miksi sinä nuokuit Malfoyn kanssa? Oletko seonnut?” Ron vaahtosi ennen kuin Hermione ehti edes henkäistä.
”Kaikki on puhdasta erehdystä, ihan oikeasti”, Hermione mutisi voipuneesti.
”Ai joo. Mennään syömään, minulla on kiljuva nälkä”, Ron sanoi vaihtaen aihetta nähdessään Hermionen ilmeen.
”Entä Harry?” Hermione kysyi katsellen ympärilleen.
”Hän meni Ginnyn ja Deanin kanssa, ei pystynyt kuulemma odottamaan, kun oli niin nälkäinen”, Ron selitti, kuulostaen hiukan liian pahoittelevalta. Hermione mulkaisi poikaa varoittavasti yrittäen parhaansa mukaan pitää pettymyksen tunteen sisällään. Mitä sinä muka sitten odotit tempauksesi jälkeen?
”No, mennään sitten”, Hermione mutisi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Kovin pitkälle Hermione ei Ronin kanssa päässyt, kun Draco ilmaantui heidän luokseen.
”Hei”, Draco naurahti kietoen kätensä Hermionen ympärille, ”syötkö kanssani?”
”Malfoy, irti. Minä en aio syödä kanssasi Luihuisten pöydässä”, Hermione ärähti eikä ollut huomaavinaan Ronin järkyttyneitä ilmeitä.
”Minä tulen sitten Rohkelikkojen pöytään”, Draco vastasi sulavasti ja irvistäen vain pienesti.
”Ei. Meidän ei tarvitse syödä yhdessä, voimme aivan hyvin syödä omien ystäviemme kanssa.”
”Sinä et odottanut minua”, Draco totesi muuttaen puheenaihetta.
”En, olen pahoillani. Minun täytyi… hmm… auttaa Ginnyä hänen kotitehtävissään.” Ron katsoi Hermionea kummastuneena, mutta Draco nielaisi kömpelön valheen ilman epäilyjä.
”Näemmekö ruokailun jälkeen, vaikka kirjastossa?” Draco hymyili sipaisten Hermionen nenänpäätä.
”Joo, nähdään siellä, heippa!” Hermione lähti nopeasti kulkemaan kohti Rohkelikkojen pöytää Ron vanavedessään.
”Mitä tuo oli olevinaan?” Ron kysyi tiukasti, kun Draco oli poissa kuuloetäisyydeltä.
”Ei mitään.”
”Ei tosiaan. Tekö seurustelette Malfoyn kanssa?”
”Emme todellakaan! Hän kulkee perässäni, koska on lemmenjuoman alaisena”, Hermione selitti, kun ei nähnyt muuta vaihtoehtoa. Hän vilkaisi Luihuisten pöytää, jossa Draco istui tuijottaen häntä unelmoivasti.
”Oletko sinä niin ihastunut hänen?” Ron kysyi epäuskoisena.
”En! Juoma ei ollut tarkoitettu Malfoylle”, Hermione ärähti.
”Kenelle sitten?” Hermione punastui, eikä vastannut mitään. Hetken hiljaisuuden jälkeen Ron jatkoi:
”Tai anna kun arvaan: eräs tietty etsijä, joka pelasi tänään ja joka ei ole tämänhetkinen ihailijasi?” Hermionen punastus syveni, ja hän katseli lattian kuvioita suurella hartaudella. Ron tarttui häntä pehmeästi leuasta saaden Hermionen katsomaan itseään.
”Miksi et kerro Harrylle tunteistasi?” hän kysyi.
”En minä voi!” Hermione ulvahti, ” ja nyt minä olen pilannut k-k-kaiken!”
”Ei hätää, Hermione”, Ron sanoi vetäen tytön tiukkaan halaukseen, ”ei hätää.”
Viimein Hermione sai itsensä koottua ja irrottautui Ronista.
”Kiitos”, hän mutisi, ”vaikka en kyllä ole ansainnut lainkaan sympatiaa.”
”Älä ole hölmö”, vastasi Ron sipaisten kiharan Hermionen kasvoilta, ”sinä olet paras ystäväni, tietenkin minä olen sinun olkapäänäsi, kun sitä tarvitset.” Jokin Ronin äänensävyssä sai Hermionen varuilleen. Ei kai vain... Ron katsoi häneen lämpimästi, ja Hermionen pelko syveni. Hänellä oli aivan tarpeeksi draaman aineksia elämässä ilman Roniakin. Tästä tilanteesta hänen piti päästä pois, ja heti.
”Minä... öh... Ei minun oikeastaan olekaan nälkä. Taidan mennä kirjastoon... Nähdään!” Hermione selitti ja kääntyi kannoillaan, ennen kuin Ron ehti edes täysin sisäistää hänen sanansa.
”Täällähän sinä olet”, pehmeä ääni keskeytti Hermionen lukemisen ennen kuin hän oli edes kunnolla ehtinyt aloittaa. Miten noin ilkeällä ihmisellä voi olla noin kaunis ääni? Hermione mietti kääntyen Dracon puoleen.
”Malfoy, meidän täytyy puhua.”
”Mistä?” Draco kysyi istuen viereiselle tuolille, siirtäen sitä lähemmäs Hermionea.
”Meistä.” Ymmärtäen, että Draco voisi ajatella hänen sanansa toisin, Hermione kiirehti lisäämään: ”Siis tästä tilanteesta. Me emme oikeasti ole mitään toisillemme. Kaikki syy tälle on lemmenjuoma. Eli siis, sinun ei tarvitse olla minun lähellänikään, eikä meidän tarvitse leperrellä tai edes puhua julkisilla paikoilla”, Hermione selitti vauhdikkaasti haluten nopeasti pois Dracon läheisyydestä.
”Nythän me olemme kahdestaan”, Draco hymyili. Hermionen sydän jätti yhden lyönnin väliin ja sen jälkeen pyrähti hurjaan laukkaan, joka sai myös punan kohoamaan Hermionen kasvoille.
Lemmenjuoma, Hermione muistutti tiukasti itselleen. Sinun täytyy pysyä vahvana, vaikka Draco sanoisi tai tekisi mitä.
”Ei, ei, ei. Me emme ole pari tai mitään, eli emme tee mitään kahdestaankaan. Itse asiassa me inhoamme toisiamme, muistatko?” Inhosimme. Nyt sinä rakastat, ja minä en tiedä. Huomenna sinä inhoat kahta kauheammin, ja minä ehkä välitän syvemmin kuin olisi hyväksi.
”Minä en tunne sinua kohtaan inhoa tällä hetkellä”, Draco miltei kehräsi siirtäen samalla tuolinsa niin lähelle Hermionea, että heidän reitensä hipaisivat toisiaan.
”Et niin, koska liemi vaikuttaa sinuun edelleen. Usko minua, kadut tätä kaikkea huomenna, ellet jo tänä iltana. Olen tosissani”, Hermione selitti hätääntyneenä. Hän ei halunnut Dracoa lähelleen.
”Minä en usko sinua. Jos inhoaisin sinua, tuntisin inhoa liemestä huolimatta”, Draco sanoi napaten Hermionen ranteesta kiinni, ”tules tänne.”
”Ei, ei vihaaminen vaikuta mitään juoman vaikutukseen”, Hermione aloitti, mutta keskeytti järkyttyneenä, kun ymmärsi istuvansa hajareisin Dracon sylissä.
”Draco, tämä ei ole hyvä juttu...”
”Vähemmän sanoja ja enemmän toimintaa”, Draco naurahti suudellen Hermionea. Kuin itsestään Hermionen kädet kiertyivät Dracon niskaan, Dracon käsien lähtiessä vaeltelemaan hänen lanteilleen. Tytön kädet nousivat sekoittamaan platinanvaaleita hiuksia, ja Draco hyväili hänen kaulaansa. Kauhukseen Hermione huomasi suorastaan inisevänsä nautinnosta. Hermione halusi viheltää pelin poikki, mutta ei kuitenkaan kyennyt tekemään muuta kuin vastaamaan Dracon suudelmaan kiemurrellen Dracon sylissä, haluten yhä lähemmäks. Yhtäkkiä hän jähmettyi.
”Tunnetko, mitä sinä teet minulle?” Draco kuiskasi huomatessaan Hermionen liikkeiden pysähtyneen.
Hermione ei kyennyt kuin haukkomaan henkeään. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, miksi kaikki vouhottivat sylissä istumisen ihanuudesta. Ei ennen kuin nyt. Dracon erektio painautuneena Hermionen alavatsaan sai hänen sisimpänsä sykkimään lähes kipeää tekevän ihanasti. Hermione kumartui suutelemaan Dracoa, antaen hänen kielensä pujahtaa suuhunsa. Hermione ei koskaan ollut kokenut niin… intohimoista suudelmaa ja vaistomaisesti hän tiesi, ettei koskaan tulisi sellaista enää kokemaankaan. Harryn suudelmat olisivat kaukana Dracon polttavasta intohimoisuudesta…
Hermionen ajatusten kiertäessä kehää, hän unohti kaikkein oleellisimman: Draco ei olisi enää kauaa juoman alaisena. Vasta tuntiessaan Dracon alkavan epäröidä, Hermionelle tuli kiire. Hän ei kyennyt olemaan Dracon läheisyydessä juoman vaikutuksen lakatessa. Hermione riistäytyi irti Dracon syleilystä. Poika älähti yllättyneenä, mutta Hermionella ei ollut aikaa, eikä halua jäädä selittelemään.
”Anna anteeksi, Draco”, Hermione huudahti kirjaston ovelta, yrittäen parhaansa mukaan pitää kyyneleet sisällään. Vasta Murjottavan Myrtin vessassa hän heittäytyi lattialle antaen kyyneleiden valua valtoimenaan. Hienoa Hermione, nyt sinä vasta itsellesi sopan keitit, Hermione ajatteli ivallisesti.
Myöhemmin
”Vieläkö sinä murehdit Harryn vihoittelua?” Ron kysyi, kun lemmenjuomaepisodista oli kulunut muutama päivä. Hermione hätkähti.
”E-en, en. Kuinka niin?”
”Olet ollut siitä lähtien niin surullisen oloinen ja hiljaisempi kuin tavallisesti. Eikä Harry ole puhunut sinulle sanaakaan tapahtuman jälkeen”, Ron selitti.
”En minä Harrya sure, ymmärsin viimein, etten tule koskaan saamaan häntä.” Ja samalla löysin itselleni uuden epätoivoisen ja tuhoon tuomitun rakkauden. Hienoa.
Hermione oli viettänyt nämä muutamat päivät miettien, miten hän oli ihastunut Dracoon. Kuinka hän oli voinut vaihtaa tunteidensa kohdetta niin nopeasti? Lopulta hänen oli tultava siihen lopputulokseen, ettei ollut koskaan ollut edes kunnolla rakastunut Harryyn. Ilmeisesti hän oli vain tarvinnut jonkun, johon ihastua, ja valinnut alitajuisesti ihmisen, jota ei voisi koskaan saada, koska ei ollut valmis seurusteluun. Draco ei ollut sen parempi vaihtoehto, mutta Hermione tiesi, että nyt hän oli todella ihastunut. Pelkkä Draco vaikutti häneen syvemmin kuin mikään Harryyn liittyvä.
”Minusta Harryn suuttuminen osoittaa, että hänellä on tunteita sinua kohtaan”, Ron sanoi keskeyttäen Hermionen ajatusten karkailun. Ilmeisesti poika kuvitteli auttavansa Hermionea, mutta vaikutus oli täysin päinvastainen.
”Ron, älä”, Hermione keskeytti, ennen kuin poika ehtisi jatkaa.
”Älä mitä? Enhän minä ole tehnyt mitään” Ron kysyi yllättyneenä.
”Älä yritä lohduttaa minua, sillä minä olen sotkenut kaiken perusteellisesti”, Hermione selitti hiljaa ja lähti kohti kirjastoa jättäen Ronin yksin keskelle oleskeluhuonetta. Hän ei kuullut pojan mutinaa naisten kummallisuudesta, eikä välittänytkään kuulla. Hän halusi olla yksin, surkutella hetken itseään ja omaa säälittävyyttään. Hänen aikeensa ei kuitenkaan onnistunut.
”Kas, Granger.”
Hermionen ei ollut mikään ongelma tunnistaa Dracon ääntä, vaikka tällä kertaa se oli taas purevan ivallinen.
”Dra… Malfoy?” Hermione korjasi nopeasti lipsahduksensa. Draco kohotti kulmaansa, muttei puhunut mitään.
”Mitä sinä edes teet täällä?” Hermione yritti pakoilla ahdistavaa hiljaisuutta, ”viimeksi sinä tulit tänne...” Hermione hiljeni punastuen, muistaen heidän viimeisen kohtaamisensa.
”Viimeksi kun tulin tänne?” Draco toisti purevasti.
”Äh, anna olla”, Hermione mutisi. Hänen yllätyksekseen Draco ei tarttunut aiheeseen.
”Sinä teit minulle aika paskamaisen tempun”, Draco aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen. Puna Hermionen kasvoilla syveni.
”Se ei ollut tarkoitettu sinulle!” hän kivahti.
”Se oli silti sinun tekemääsi”, Draco sanoi olkapäitään kohauttaen, ”ja siinä luki että etsijälle. Vaihtoehtoja on siis kaksi: minä tai Potter.”
Hermione lamaantui täysin Dracon sanojen myötä. Hän ei osannut sanoa sanaakaan.
”Sinä sanot, ettei juoma ollut minulle. Hyvä on, sen oli siis pakko olla Potterille. Hah, tämäkin minun oli siis nähtävä. Potterin tavoittelu on niin tärkeää, että jopa hänen muka parhaan ystävänsä täytyy käyttää lemmenjuomaa”, Draco naureskeli. Dracon sanat olivat Hermionelle liikaa. Kiukkuisena hän ponnahti tuolilta ylös sännäten kohti Dracoa.
”Sinä senkin…” Pidemmälle Hermione ei ehtinyt jatkaa, sillä Draco käänsi hänet ympäri, jolloin tyttö jäi Dracon ja seinän väliin.
”Minä mitä?” poika kysyi vaarallisen rauhallisesti.
”Olet itsekäs ja omahyväinen”, Hermione sähähti. Ja lisäksi uskomattoman lumoava, ja olen vaarassa rakastua sinuun, tyttö lisäsi mielessään.
Draco hymyili ivallisesti:
”Miten nuo ominaisuudet liittyvät tähän keskusteluun?”
”Jos aiot kertoa Harrylle…” Hermionen ääni oli pettää. Jos Harry saisi tietää hänen olemattomista tunteistaan ja suuntaisi oman mielenkiintonsa häneen…
”Kertoa Harrylle?” Draco naurahti, ”mielenkiintoinen ajatus, mutta minulla on muita suunnitelmia sinun suhteesi.”
Hermione tunsi helpotuksen leviävän sisimpäänsä. Draco ei aikoisi kertoa Harrylle. Mutta mitä hän sitten halusi, jos noin oiva loukkaus ei houkuttanut? Hermionen mieli rakensi kuvitteellisia tuulentupia ja hän toppuutteli itseään. Ei Draco voinut oikeasti suunnitella mitään, mistä Hermione nauttisi.
”Muita suunnitelmia?” Hermione toisti kysyvästi, nuolaisten huuliaan. Dracon katse viivähti hänen huulillaan sadasosasekunnin ajan, mutta jo tuo pienikin hetki sai Hermionen ihon kihelmöimään.
”Sinä olet tuottanut minulle niin suurta häpeää, etten tiedä, pystyykö sitä korvaamaan millään. Ymmärrätkö?” Draco kysyi painaen Hermionen tiukemmin seinää vasten. Tilanne oli uhkaava, ja kaiken järjen mukaan Hermionen olisi pitänyt olla kauhuissaan. Mutta ainut tunne, mitä Hermione pystyi sillä hetkellä tuntemaan, oli nautinto Dracon läheisyydestä.
”Olen pahoillani, minun ei todellakaan ollut tarkoitus…” Hermione aloitti, muttei osannutkaan lopettaa lausettaan. Draco oli niin lähellä… Hermione, jos et pidä varaasi, suutelet Dracoa ja tiedäthän, ettei siitä seuraa mitään hyvää? Hermione paasasi itselleen.
”Ei tietenkään ollut tarkoitus”, Draco vastasi ivallisesti, ”kaikki tapahtuu aina vahingossa. Nyt vain on niin, että minä olen menettänyt maineeni, kun olen yksipuolisesti osoittanut tunteita, ja vielä sinulle.” Yksipuolisesta tunteiden osoituksesta? Hermione ajatteli saaden sydämensä villiin laukkaan.
”Joten?” Hermione henkäisi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Minä haluan korvauksen tästä häpeästä. Minä valmistan lemmenjuoman, ja sinä juot sen.” Hermione huokaisi. Helpompaa kuin hän oli uskaltanut toivoakaan.
”Hyvä on.”
Draco kohotti kulmiaan.
”Noin helppoa? Sitä paitsi, en päässyt vielä loppuun saakka.”
”Miksi sen pitäisi olla vaikeaa? Mitä sitten vielä?”
”Koska joutuisit juoksemaan ylimielisen paskiaisen perässä”, Draco muistutti ivallisesti.
Hermione kohautti olkiaan. ”Jos sen jälkeen olemme sujut, kestän sen kyllä.”
”Lisäksi”, Draco jatkoi, kuin välittämättä Hermionen sanoista, ”joudut kertomaan kaikille, että olin lemmenjuoman uhri.”
”Eivätköhän kaikki ymmärtäneet asian muutenkin”, Hermione mutisi.
”Mitä, etkö ole valmis siihen?” Draco kysyi.
”Voinhan minä sen kaikille kertoa. Sanonko vielä, että sinä käskit?” Hermione ei voinut olla pilkkaamatta.
”Ei tarvitse”, Draco vastasi ärhäkästi. Hiljaisuus syveni, eikä kumpikaan liikahtanut. Hermione ei kestänyt kauaa hiljaisuutta ja sen mukanaan tuomia tuntemuksia, vaan puuskahti: ”Milloin?”
”Ohhoh, kylläpäs sitä ollaan kiihkeää”, Draco hymähti, Hermione ei voinut punastukselleen mitään.
”Milloin sinä haluat esittää palavasti rakastunutta?” Hermione hätkähti esittää-sanan kohdalla ja oli melkoisen varma, että myös Draco oli huomannut asian.
”Minulle ei ole väliä. Vaikka heti huomenna, saisipahan tämän ainakin alta pois.”
”En minä saa lemmenjuomaa huomiseksi, aikaisintaan muutaman viikon päästä.”
”Eiköhän tämä kohu ole silloin jo täysin laantunut. Mikä järki silloin on enää tehdä mitään?”
”Totta, olet oikeassa. Sinun täytyy siis esittää, ilman lemmenjuomaa, huomenna. Luuletko pystyväsi siihen?”
Hermione nosti katseensa lattiasta kohdaten Dracon harmaiden silmien katseen.
”Pystyn kyllä, luultavasti paremmin kuin osaat kuvitellakaan.”
Dracon silmät välähtivät, mutta hän ei kuitenkaan sanonut enää sanaakaan, pitkään aikaan.
