A/N: No, heii vaan taas kaikille! I'm back!
Taukoni kestikin vähän pitempään mitä luulin, mutta se oli vain ilkeän tietokoneeni vika.
En varmaan kirjoittele tätä niin nopeaan tahtiin, mutta kyllä vielä kirjoittelen tätä. Vannon sen. Nyt pääsette lukemaan lumisotaa, enjoy!
6.luku Suudelmia ja lumipallojaVaikka meillä onkin enemmän voimaa ja taitoa, kuin tytöillä, luulen kuitenkin, että tytöt eivät aio pelata tätä lumisotaa voiman kanssa. Tunnen sen luissani.Bella PoVOlimme Alicen ja Rosen kanssa juuri lähteneet Culleneilta ja nyt kävelimme metsässä – hienot mekot päällä – yrittäen jäljittää poikia.
Rosalie oli jo innostunut poikien hurmaamisesta, ja oli aika varma, että voittaisi Emmettin. Minun ajatukseni meni taas päinvastoin; minä en ikinä voisi voittaa Edwardia.
”Alice, oletko nyt aivan varma tästä koko hurmaamis – jutusta? Emmekö voisi vain mennä talolle takaisin ja antaa poikien voittaa?” minä kysyin.
”Älä höpsi, Bella. Me saisimme kuulla siitä ikuisuuden, että luovutimme voiton pojille”, Alice sanoi ja otti kädestäni kiinni, jotta kävelisin nopeammin. Olin juuri sanomaisillaan jotain, mutta Rose ehti keskeyttää minut.
”Shh. Minä kuulen ääniä, se on joku pojista”, Rosalie sanoi nopeasti.
Ihoni meni kananlihalle ajatuksesta, että se olisi Edward. Joutuisin kohtaamaan hänet jo näin pian.
”Ne ovat todella raskaita askelia. Hän metsästää. Tiedätkö kuka se on, Rose?” Alice kysyi.
”Emmett”, Rose sanoi. ”Se on ihan selvästi Emmett.”
”Loistavaa! Pääsemme aloittamaan sodan”, Alice hihkaisi.
”Mutta miksi hän metsästää, ja vielä niin pientä eläintä?” Rosalie ihmetteli ääneen.
”No, jos hänellä on jano”, Alice sanoi nopeasti. ”Mutta mene nyt”, Alice sanoi ja hätisti Rosalieta Emmettin suuntaan.
”Tsemppiä, Rose”, minä sanoin ja näytin hänelle peukkua. Rosalie kääntyi katsomaan meitä kohti pieni epäröivä hymy huulillaan.
Alice otti käsivarrestani kiinni ja lähti raahaamaan minua sivummalle.
”Minne sinä minua viet?” tiuskaisin Alicelta.
”Mennään sivummalle, haluan nähdä tämän. Voi luoja, Emmett ei pysy varmaan jaloillaan”, Alice sanoi ja aloitti kikattamaan.
Seisoimme Alicen kanssa sivummalla odottaen, että Rosalie löytäisi Emmettin. Olimme todella hyvällä paikalla, me näimme ja kuulimme kaiken mainiosti.
Alice vetäisi minua vielä hiukan lähemmäksi, missä näimme Emmettin. Hänen vieressään makasi kuollut jänis. Katsoimme Alicen kanssa toisiamme, kunnes Alice kuiskasi: ”Emmettillä taisi olla vähän jano.” Minä nyökkäsin ihmeissäni. Luulin, että Emmettin lempi eläin oli harmaakarhu, eikä pikkuinen jänis. No jaa, kai hänellä oli vain pieni jano.
Käänsimme Alicen kanssa päämme Rosalieta kohti, kuka tuli juuri puiden suojista.
”Hei, Emmett”, hän sanoi viettelevällä äänellä. Näin miten Emmett kohotti katsettaan ja nielaisi. Hänen katseensa vaelteli Rosalien vartalolla. Luulen, että Alicen valitsemat puvut tehoavat.
”Hei”, Emmett sanoi hiljaisella äänellä.
Rosalie lähti kulkemaan Emmettiä kohti. Hitaasti, hitaammin kuin ihminen.
”Tiesitkö, Emmett. Sinä olet tänään todella komea”, Rosalie sanoi ja hymyili sievästi. ”Voisimme pitää nyt vähän hauskaa.”
Sillä hetkellä Emmett otti Rosaliesta kiinni ja rupesi suutelemaan häntä rajusti. Luulenpa, että Emmett unohti lumisodan aivan kokonaan.
Rose ja Emmett kaatuivat lumihankeen. Heidän suudelmat jatkuivat vielä pitkään. Emmettin käsi oli Rosen hiuksissa ja toinen hänen vyötäröllään. Rosen toinen käsi oli Emmmettin hiuksissa ja toinen käsi teki lumipalloa. Emmett ei huomannut mitään Rosalien aikeista.
Katsahdin Aliceen. Alice pidätti hengitystään ja hänen kätensä olivat jännityksestä ristissä.
”Jota kuta taitaa vähän jännittää Rosen puolesta”, minä kuiskasin Alicelle kiusoittelevasti. Alice katsahti minuun ja rypisti otsaansa.
”HEI!” Joku huusi ja minä ja Alice sävähdimme. Huutaja oli ollut Emmett, jonka naamaan oli isketty lumipallo. ”Mitä hemmettiä?” Emmett huusi karjuen.
”Emmett, me pelaamme lumisotaa”, Rosalie sanoi ja irvisti. Emmettin ilme oli korvaamaton.
”Jes! Tytöt johtavat 1-0”, Alice kiljahti ja hyppäsi pois meidän piilopaikasta.
Emmett kääntyi katsomaan Alicea suu auki.
”Tuohan on epäreilua”, Emmett huudahti.
”Eikä ole. Me pelasimme niin kuin säännöissä ollaan sanottu, sinä vaan et ollut niin fiksu”, Alice sanoi ja näytti kieltään.
Emmett meni sanomattomaksi ja katsoi meitä kaikki ymmällään.
”Nyt Rosalie ja Emmett, menkää taikaisin talolle ja olkaa siellä niin kauan ennen kuin kaikki ovat tulleet”, Alice käski.
”Ei! Minä haluan nähdä miten sinä ja Bella pärjäätte”, Rosalie pyysi.
”Selvä, mutta vahdi ettei Emmett pääse sanomaan Jasperille ja Edwardille mitään”, Alice sanoi Roselle.
”Kyllä, Alice.”
