Author: usvapupu
Raiting: K11
Genre: songfic, romance, one-shot
Pairing: Tatu/Elisa
Disclaimer: Kappale Uniklubin, teksti hahmoineen minun.
Summary: Yhden yön juttu.
A/N : Songfic Uniklubin ihanasta kappaleesta Huomenna On muhinut mielessä jo hyvän aikaa, ja
Scripted Destinyn haaste oli hyvä veruke toteuttaa se. Keskellä yötä tehty juttu, ja laatu on sen mukaista. Ikärajasta ja genrestä en ole lainkaan varma. Kommentit ovat enemmän kuin kivoja
HuomennaTyönsin tieni ihmisjoukon läpi. Tönin aina vain uuden ihmisen pois tieltäni. Väkijoukun harventuessa tihensin tahtia. Lopulta juoksin kylki edellä juna-asemalla. En välittänyt ihmisten pilkallisista kommenteista, en jäänyt pyytämään anteeksi. Menin vain eteenpäin. Takkini hiha jäi kiinni pylvääseen. Sen irti ottamiseen ei ollut aikaa, joten ravistin takin yltäni ja jatkoin matkaa T-paita päälläni. Hetken kuluttua juna ilmestyi näkyviin. Se oli juuri lähtemässä. Ajatukseni katkesivat, kun törmäsin johonkin ja kaaduin maahan. Otin käsilläni tukea maasta ja vilkaisin ylöspäin. Näin ylläni järkyttyneen, nuoren naisen. Hän laskeutui polvilleen ja alkoi kerätä laukustaan tiputtamiaan esineitä mutisten samalla anteeksipyyntöjä.
Pyysin itsekkin hieman vaivaantuneena anteeksi. Muistin lähtevän junan liian myöhään ja noustessani katsomaan se oli jo lähtenyt pois asemalta. Huokaisin syvään ja vaivuin maahan.
"Mikä hätänä?" nainen kysyi tarkastellen minua pihkanvärisillä silmillään. Avasin suuni vastatakseni, mutta sanoja ei tullut. Kuului vain hiljaista, epämääräistä muminaa. Vilkuilin hätääntyneenä ympärilleni, kun tajusin tuijottavani naista. Tuhannet ihmiset kävelivät, juoksivat, puhuivat ja huusivat etsiessään tietä oikealle laiturille. Ajatukseni palasivat lähteneeseen junaan, ja laahustin muovisille penkeille laiturien viereen hyvästelemätä tapaamaani naista.
Nainen juoksi perässäni ja istuutui kostealle penkille viereeni. Ujosti hän katsoi minuun ja kysyi nimeäni.
"Olen Tatu. Entä sinä?" vastasin tylsistyneen oloisena. Nainen, joka esitteli itsensä Elisaksi, vaikutti sen sijaan innostuneelta saadessaan aikaan keskustelua. Vaivaantuneena vastasin hänen kysymyksiinsä kertomalla junasta, josta myöhästyin. Vilkaisin kuin sattumalta Elisan silmiä ja katseeni alkoi tutkia Elisaa tarkemmin. Hänellä oli ruskeat, poninhännälle sidotut hiukset ja ujo, suloinen hymy. Tuijotin huulia turhankin pitkään saaden Elisan köhäisemään. Änkytin jotain anteeksipyynnön tapaista. Koitin olla katsomatta naiseen päin, mutta se oli miltei mahdotonta, kun tunsin hänen pihkanväristen silmien katseen niskassani.
Käänsin hitaasti pääni kohti naista. Välillemme syntyi katsekontakti, ja kasvoilleni levisi onnellinen virne. Juna oli poistunut mielestäni kokonaan. Hivutin pääni Elisaa kohti ja tajusin hänen tekevän samoin. Pian saatoin tuntea hänen hermostuneen hengityksen huulillani. Jokin tuossa äänessä sai minut sykkimään, ja huuliltani karkasi pieni huokaisu. En pystynyt enää pidättelemään itseäni, vaan painoin huuleni vasten Elisan huulia. Elisa ei vetäytynyt pois, vaan vastasi syvään suudelmaan. Hänen huulensa maistuivat mansikalta. Kiedoin käteni Elisan ympärille ja päästin kieleni tutkimusmatkalle naisen suuhun.
Suudelman loputtua nostin naisen syliini hymyillen tälle. Elisa katsoi minua hymyillen ja sanoi hiljaisella äänellä:
"Onko tämä varmasti oikein? Mehän tapasimme juuri ja.." Keskeytin naisen lauseen rutistamalla häntä ja aloittamalla uuden suudelman. Elisa tuntui ymmärtäneen vastauksen , ja laski kätensä T-paitani alle tunnustelemaan selän lihaksia.
"Täällä on ihmisiä", kuiskasin Elisan korvaan. "Mennään muualle." Elisa nyökkäsi ja nousi vastentahtoisesti sylistäni. Lähdin taluttamaan naista lähellä sijaitsevalle asunnolleni päin. Halasin naista vielä nopeasti ennen kuin lähdimme kävelemään.
*****
Työnsin avaimen lukkoon ja päästin Elisan sisään yksiööni. Hän katseli edessä avautuvaa olohuonetta, jota somisti samettinen, ruusunpunainen sohva. Vedin Elisan mukanani sohvalle ja painoin huuleni rajusti naisen huulille. Hyväilin naisen selkää kuljettaen käteni hitaasti eteen rintojen kohdalla yhä paidan etupuolella. Elisa painautui houkuttelevasti ruumistani vasten, mutta vetäydyin kauemmas ja katosin keittiöön.
Halasin maahan katsovaa Elisaa takaapäin ja laskin kaksi viinilasia puiselle pöydälle. Loikkasin sohvalle ja otin toisen laseista käteeni Elisan noudattaessa esimerkkiä.
"Kauneimmalle tapaamalleni naiselle", julistin, ennen kuin kumosin juoman kurkustani alas ja laskin sitten takaisin pöydälle. Elisan päästyä eroon omastaan vedin hänet itseäni vasten ja suutelin naista intohimoisesti. Elisa laskeutui selälleen sohvaa vasten, minä hänen päälleen. Laskin Elisan siroa päätä pitelevät kädet alemmas leualta kaulalle. Tunnnustelin kaulan kuoppia hetken aikaa, ennen kuin hivutin käteni naisen paidan sisään ja puristin kevyesti toista rintaa saaden Elisan vinkaisemaan. Avasin hitaasti paidan napit ja hivutin asusteen pois naisen yltä.
Kun olimme hetken kuherrelleet, Elisa nousi istumaan ja ilmoitti kellon olevan jo paljon. Tajusin hänen tarkoittavan lähtöä. Istuimme molemmat hetken aikaa synkät ilmeet kasvoillamme. Tartuin toisen käsiin ja painauduin vielä viimeisen kerran naisen huulia vasten. Suudelma kesti odotettua pidempään, ja sen loputtua Elisa puki nopeasti paidan ylleen, otti laukkunsa ja katosi ovesta ulos. Elisa oli jättänyt takkinsa sohvalle, mutten viitsinyt lähteä kertomaan asiasta. Parempi näin.
*****
Aukaisin silmäni. Mietin hetken eilisen päivän tapahtumia, nousin ylös ja kävelin sohvalle. Istuuduttuani otin oranssin takin käteeni ja nuuhkaisin sitä kevyesti. Kyynel vierähti poskelleni ja pian maistoin suolaisen maun huulillani. Pyyhin kyyneleet takkiin päättäen unohtaa koko jutun. Heitin takin roskakoriin ja menin vihellellen tekemään itselleni aamiaista. Unohtaminen oli kuitenkin vaikeampaa kuin kuvittelin. Mielessäni pyörivät vain tuhannet kuvat Elisasta, Elisan kasvoista ja silmistä. Minusta ja Elisasta. Mutta ehkä, ehkä meitä ei vain oltu tarkoitettu yhtään. Eilen vielä kuvittelin, että meistä saattaisi tulla jotain; voisimme olla onnellisia ja luoda jotain suurta. Mutta eihän näin lyhyestä suhteesta voi syntyä mitään. En pystynyt vastustamaan kyynelten valumista silmäkulmistani. Unohdin aamiaisen tekemisen ja rojahdin sohvalle. Tunnustelin kohtia, joissa olimme Elisan kanssa istuneet. Kävin makuulle sohvalle. Suru painoi mieltäni ja päätin ainoan vaihtoehdon olevan nukahtaminen. Niinpä koitin vielä kerran unohtaa Elisan etsimällä unimaailmasta jotain, mistä iloita.
Uniklubi - Huomenna
Niin he löytävät toisensa
Tuhansien tähtien joukosta,
Loistavat niin kirkkaina.
Toisiinsa ovat sidottuina
Kaikki se, mitä me joskus vaalittiin.
Vaikka meille annettaisiin koko avaruus,
Vain hetki, kun sen saisin katoamaan.
Vaikka maailma eteeni polvistuisi,
Sen vain saisin palamaan.
Ja huomenna,
Taas huomenna olen surullinen.
Varjo meitä kantaa,
Kun loppuun palaa
Kaikki se, mitä me joskus vaalittiin.
Vaikka meille annettaisiin koko avaruus,
Vain hetki, kun sen saisin katoamaan.
Vaikka maailma eteeni polvistuisi,
Sen vain saisin palamaan.
Ja huomenna,
Taas huomenna olen surullinen.
Vaikka meille annettaisiin koko avaruus,
Vain hetki, kun sen saisin katoamaan.
Vaikka maailma eteeni polvistuisi,
Sen vain saisin palamaan.
Ja huomenna,
Taas huomenna olen surullinen. ~usvapupu
