// Alaotsikko: Moonlight aiheinen lyhyt ficci, Josefin tunteista. S
Kirjoittaja: Nagare-
Beta:
Fandom: Moonlight
Genre: Romance?....
Rating: S
Päähenkilö: Josef.
Summary:
Pieni tunnetila Josefin näkökulmasta kuvattu. Toivon että kelpaa : D
A/N: Tuli kemian tunnilla kirjoitettua, kun ei oikein ollut mitään muutakaan tekemistä, kun uusi ope on niiiiiiiin...syvältä 8DDD kommenteja olisi kiva saada : D
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista.
Elämä ei ole ikinä reilua. Ei ainakaan usein. Jos rakastut elämäsi naiseen tai mieheen, ennen
pitkään hänet riistetään sinulta. Joskus taas eroatte aikaisemmin, harvoin vampyyrin syystä. Katsokaas
vampyyrit ovat itse luonnonlahjakkuuksia. Me osaamme lumota katseellamme, mutta se siitä sitten. Useimmat
vampyyrit suojelevat heille tärkeitä ihmisiä hinnalla millä hyvänsä. Usein rakkaamme eivät saa ravita meitä,
sillä pelkäämme heidän turvallisuutensa ja henkensä vuoksi. Olemassa olomme on pidettävä salassa.
Sillä mitä luulisit tapahtuvan, jos ihmiset saisivat tietää meistä? Jotkut hyväksyisivät ja jumaloisisvat meitä?
Niin varmaan.
Toiset taas tahtoisisivat tappaa meidät. Tuohon uskon itsekkin paremmin. Kukaan ei silti ymmärrä ikinä vampyyreitä,
hyväkun ymmärrämme itse toisiamme. Joskus se on erittäin vaikeaa, mutta se on pelkästään hyvä asia. Eihän
elämään saa tylsistyä. Toivon että ymmärrätte meitä. Elämämme ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka useimmat
varmaankin luulevat. Olisiko teistä hienoa imeä veri, rakastamastanne ihmisestä? Tai kenestäkään? Tai käyttää
yliherkkää kuuloaistia? Onhan niissä etunsa, mutta muutaman vuosisadan jälkeen se alkaa tympimään, niinkuin
minun hyvälle ystävälleni, joka on kuin veljeni on tapahtunut. Luojan kiitos hän löysi kuitenkin Bethinsä. Niin..
elämä ei ole ruusuilla tanssimista.
