Title: Vuosien paino
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Pairing: Minerva McGarmiwa/Pomona Verso
Beta: Bluji
Genre: haikea fluffy/hempeä angst, drama??
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Vuodet vierivät ja tilanteet muuttuvat, mutta yksi asia säilyy ennallaan.
A/N: Rupesin eilen viimein (kunnolla!) miettimään lahjaa Nevskille, koska aikaisemmin en vain saanut hänen toiveistaan mitään otetta. Sitten mulle tuli jostain syystä kauhea fiksaatio Minervaan ja femmeen, joten sitten lähdin tällä ajatuksella vääntämään jotain. Lopputulos olikin sitten jopa itselleni pieni yllätys, koska en ajatellut yhtään paritusta tai genrejä sen enempää, annoin vaan mennä.
Toivottavasti tästä kuitenkin saa edes jotain irti, ja oikein hyvää synttäriä Nevski! <3
Vuosien paino
Minerva katsoo pienten ensiluokkalaisten saapumista ja kaipaa jotain, mitä hän ei voi koskaan saada. Se juna on kulkenut hänen ohitseen jo ajat sitten poimimatta häntä kyytiinsä. Vaikka hän tuntisikin sisällään toisin, olisi nyt liian myöhäistä edes yrittää mitään.
Minerva tuntee vuosien painon harteillaan, vaikka eräs kuinka sanoisi mitä hänen sisäisestä nuoruudestaan. Kenties tämä on jotain sellaista, jota ulkopuoliset eivät huomaa, vaikka olisivat kuinka lähellä. Kenties tämän huomaa itsekin vasta, kun vuosia on vierinyt tarpeeksi paljon. Vasta, kun on valmis hyväksymään sen, että on tulossa vanhaksi.
Minerva pudistaa päätään kuin ravistaakseen ajatuksensa toisaalle ja kääntyy sitten johdattamaan ensiluokkalaiset suureen saliin lajiteltaviksi.
*
Naiset juovat teetä Minervan yksityistiloissa vanhoista ja kuluneista teekupeista. Takassa palavan tulen räiskyntä ja astioiden kilinä ovat ainoita ääniä huoneessa. Kun toinen naisista nousee lähteäkseen, nostaa Minerva kätensä koskemaan tämän hameen helmaa.
”Etkö jäisi vielä hetkeksi, Pomona?” pysäyttää naisen kesken liikkeen, kunnes hän istuu takaisin alas.
Enempää sanoja ei tarvita, vaan tuttujen sormien tuntu iholla riittää kertomaan kaiken tarpeellisen. Kun Pomonan sormet risteilevät Minervan vatsalla, on helppo unohtaa, miksi hän on kaivannut jotain muuta. Miksi kaivata mitään tai ketään muuta, kun hänen vierellään on nainen, jota rakastaa?
Hetkeksi Minerva unohtaa taas kaipauksensa, kunnes hän herää aamulla tyhjästä ja kylmästä vuoteesta.
*
Pomona selittää innoissaan uudesta yrttitietonerostaan, ja Minerva kuuntelee puolella korvalla. Nainen on niin intoutunut nuoresta lupauksestaan, että hän unohtaa puhua ymmärrettävästi. Vasta, kun hän mainitsee nimen, herää Minervankin orastava kiinnostus.
”Sanoitko tosiaan Longbottom?”
Pomona nyökkää ja jatkaa selitystään, mutta tällä kertaa Minerva kuuntelee. Onhan nuori Longbottom sentään hänen tuvassaan. Hän on ylpeä nuoresta Nevillestä, joka on selvästi löytänyt sen yhden aineen, jossa hänkin voi loistaa.
Illalla Minerva kaatuu vuoteeseen tyytyväisenä uusiin ensiluokkalaisiinsa. Heidän joukossaan piilee selvästi enemmänkin lahjakkuutta kuin miltä on päältä päin näyttänyt. Tänä vuonna he saattavat jopa voittaa Luihuisen huispauksessa, mikä voisi pyyhkiä Severuksen omahyväisen ilmeen edes hetkeksi.
*
Pomonan lyhyet ja karheat hiukset kutittavat Minervaa, mutta tuntuvat niin kovin tutuilta, kun noidat lepäävät vieretysten toisen vuoteella. Hengityksen tasaantuessa on hyvin aikaa miettiä, kuinka he ovat tullee tähän.
Minerva muistaa vieläkin sen päivän, kun nuori Pomona käveli hermostuneena saliin ja istui jakkaralle. Tyttö oli rentoutunut vasta, kun hattu oli huutanut hänen tuvakseen puuskupuhin. Niistä ajoista oli kulunut jo paljon, paljon aikaa ja hermostuneesta tytöstä oli kasvanut rohkea ja vahva nainen.
Oli Minerva itsekin kasvanut, mutta sama vanha haave piti edelleen pintansa. Jopa siinä hänen makoillessaan rakastamansa naisen kyljessä kiinni. Vasta Pomonan sormien kietoutuessa hänen omiensa lomaan saa Minerva rauhan.