Nimi: Menetetty
Kirjoittaja: NeitiMusta
Paritukset: Ei ole
Ikäraja: Sallittu
Summary: James ja Lily on juuri kuollut eikä Siriusta ole vielä vangittu.
A/N: Tässä ei oo käytetty betaa, ja tää on muutenkin mun eka fic täällä, vaikka oonkin ollu liittyneenä aikasten kauan.
***
Mies omisti mustat sotkuiset hiukset ja harmaat silmät. Ennen noissa harmaissa silmissä oli ollut tiettyä tuikintaa, mutta nyt.. kaikki pilke oli väistynyt sameuden tieltä.
Mies istui korkean heinikon keskellä ja kuunteli kesäistä iltaa ympärillään. Hän oli menettänyt parhaan ystävänsä, elämänsä ja kaiken. Entiset ystävät eivät uskoneet hänen syyttömyyteensä, pieni Harry lähetettiin jästien maailmaan ja professori Dumbledore oli ollut pöyristynyt kuultuaan, että hän, Sirius Musta, olisi pettänyt parhaan ystävänsä, ja luovuttanut olinpaikkatiedot lordi Voldemortille. Ja kaiken aikaa, oikea petturi, Peter Piskuilan, juoksenteli Lontoon viemäreissä vapaana kuin taivaan lintu ja yritti etsiä isäntäänsä jälleen.
"En koskaan olisi voinut tehdä sitä", Sirius kuiskasi linnulle, joka lensi hänen päänsä yli. "En Jamesille, en Lilylle, enkä varsinkaan.. Harrylle."
Sirius pyyhki kyyneleen, joka valui hänen poskeaan pitkin, ja sulki silmänsä. Hänen mieleensä muodostui kuva Potterien tuhoutuneesta kartanosta, ja vihreästä Pimeän piirrosta talon yllä. Kuinka pieni Harry oli ollut yläkerrassa.. aivan yksin..
Sirius ei kuitenkaan voinut todistaa, että salaisuudenhaltijaksi oltiin otettu hänen sijastaan Peter, sillä ainoat, jotka tiesivät totuuden olivat kuolleet. Tietysti oli Peter, joka myös tiesi totuuden, mutta tulisiko hän tukemaan Siriusta ministeriön kuulusteluissa ja sanoisi, että hän oli itse syyllinen? Sirius epäili vahvasti.
Mies nousi, pyyhki mullat housuistaan ja katsoi länteen. Koko kartano kylpi laskevan auringon punaisessa loisteessa. Vaikka Sirius oli menettänyt parhaan ystävänsä, maailma jatkoi kulkuaan ja ihmiset elivät elämäänsä tietämättä mitään siitä surusta, jota Sirius kantoi sydämessään.
Mies kääntyi kannoillaan ja lähti kohti itää. Hän kuivasi kyyneleet poskiltaan ja päätti etsiä Peter Piskuilanin ja kostaa Potterien puolesta. Joko tuolloin, tai vaikka vuosien kuluttua.