Ja minähän jo lupailin itselleni, etten lue vähään aikaan S/Regejä / muita Regulusficcejä, koska olen juuri itsekin kirjoittamassa sellaista (melkein samasta tapahtumastakin
), mutta selailin tuota albumihaastetopikkia ja oli ihan pakko avata tämä. Ja se oli sen arvoista!
Ihana ficci, tykkäsin. Kerronta soljui mukavasti ja leppoisasti eteenpäin, yksinkertaisella, mutta runsaalla kuvailulla höystettynä. Siriuksen ajatukset perheestään ja Mustan talosta olivat hyviä. Pidin siitä, että paritus jäi aika tulkinnanvaraiseksi (vaikka se alkuteksteissä lukikin). Teksti jätti lukijallekkin kivaa miettimistä näiden kahden suhteesta, jokainen varmaan näkee sen vähän eri tavalla.
Reguluksenhuonekohtaus oli suloinen :> Ihanaa, että vaikka Sirius ei ikinä ole erityisemmin välittänyt veljestään (vaikka sanookin hänen olevan tärkein asia elämässään), hän käy silti hyvästelemässä ja isovelimäisesti peittoa nostamassa.
Tällaisia peruskielioppijuttuja kuitenkin pisti silmään tätä lukiessani.
Sulkiessaan laukkunsa hän sattui vilkaisemaan ulos, jossa lumihiutaleet tanssivat hiljaa tuulessa.
Jossa-sana pitäisi korvata sanalla missä. Muuten kyllä hieno lause
Alistuskonjunktioiden (että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, ellei, jollei, vaikka, kuin, kuten) eteen tulee poikkeuksetta aina pilkku. Tässä se puuttui aika monesta kohtaa. Ja kun lause alkaa alistuskonjunktiolla, se pilkku tulee sitten vähän myöhemmin, erottamaan sivulausetta päälauseesta. Esim.
Vaikka Sirius oli pukenut takkinsa viimeistä nappia myöten kiinni niin silti talven kylmä puhuri sujahti hänen kauluksestaan sisään ja aiheutti miehessä muutaman väristyksen.
Vaikka Sirius oli pukenut takkinsa viimeistä nappia myöten kiinni
, niin silti talven kylmä puhuri jne...
Näitä kielioppijuttuja huolimatta, tykkäsin kyllä tästä
Sanat mätsäsivät tähän hyvin, hienosti olit osannut niitä käyttäää. Loppu oli ihana.