Miks just mä...? K-11

[Korsetti]

Title: Miks just mä...?
Author: Korsetti
Genre: Angst(jossain mielessä, Draama (?)
Pairing: Emmi/Artturi
Rating: K-11, ihan vain kiroilun vuoksi
Summary: Otin sun kädestäs kii, ja käveltii, just ku kellot soi,  siin lumisatees, sisälle...
Disclaimer: Omistan vain itseni, en ihastustani, harmi. (Ei kai lumesta hyödy rahallisesti? Tai koulun kelloista?)Biisi on Tokio Hotelin Rette Mich, enkä siitäkään rahallisesti hyödy, angstaan sillä vainnn..!
A/N: Ja tää idea lähti, kun angstasin ihastukseni perään ^^ Sorry, musta vaan jotenkin puhekieli sopi paremmin...

Enjoy!


Istuin ulkona, sillä samaisella penkillä, jossa ensimmäisen kerran näin sut. Mua vitutti. Ja päässäni soi kysymys: "Miks just mä...?". Kattelin tyhjää pihaa. Siel ei ollu ketää muita paitsi mä. Sehän mua just vitutti. Ei ollu ees pakkovälkkä. Kaikki oli sisällä, jonkun vammasen lumisateen takii. Mut en mä. Antaa lumen sataa. Mua ei kiinnosta. Ihmiset varmaa kyylää mua ikkunast, ja kattoo et miks toi on tuol kylmäs yksin? Mut mulla ei oo kylmä. Tai, no, mun sydän oli kylmä. Ei mitään muuta. Mun rakkaus oli jäätny. Ja sekin oli vaan sun takii. Miks mä ees ikin rakastuin suhun? Kerro se mulle. Sä oot vaan niin ihana, ja luontees on todella ihana. Joo. Mä oon vaa tälläi surkee paskiainen, joka oottaa et sä tulisit pelastaa sen. Mut ei. Sä tuskin huomaatkaa mua. Se vika on ehkä mun luontees. Tai ulkonäös. Ehkä eniten luontees. Mä oon sellai ääliö, joka ei osaa muuta kun kirjottaa jotai, ja kiroilla. Ja mun luonne? Ei tuu kesää.
Lumi hiutaleet tippui hiljaa mun päälle.
Kuka välitti jos mä olin joskus pois koulust? Ehk joku soitti, ja jotkut ei. Ehk vaa opettajat kysy, et mis olin koko edellisen päivän. Kerroin niille jotain pakskaa vaa. Mut vaikka olisinki ollu kipee, en olis tehny mitää muuta ku maannu vaa sängys. Mut koko eilisen päivän, mä olin ja ajattelin sua. Miten sä hymyilet kavereilles, juokset, olet, hymyilet. Kaikkea tota. Koko päivän, aattelin vaa sua. Sit mä joskus kesken matikan tuntii, tajusin, et hei wow, sähän tuskin ees huomaat mua. Nii, sit mä päätin, et en enää aattelis sua, ja jos kulkisit ohi, olisin vaa et oho, tos menee joku. En mitää muuta. Kukaa muu mun luokalainen tyttö, ei ollu ihastunu, tai miten sen nyt mä sanoisin sua kohtaan rakastunu. Sit ku mä jotai vammasin pelkästää sun ajattelemisen kaa, ne oli "Emmi hei, eks sä vois jo lopettaa sen perään kuolaamisen, se ei oo ees kiinnostunu susta". Vitut mä välitin. Nytki ne jätti mut yksin tänne. Ei niit enää mun vammanen seura kiinnostanu. Olin saanu jo kolmee kaverii sellasen suhteen, et ne ei enää puhunu mulle, tai saatika kirjottanu mulle mitää. Olin mykkäkoulun puheen johtaja. Meiän kaveri suhteet oli katkastu lopullisesti. Kuka jakso käyä partios, ku kukaa ei puhunu sulle? En ainakaa mä. Kuka jakso teiän seuraa, ku vaa kolme puhuu mulle? En ainakaan mä. Taas mun päässä soi se sama lause;
Miks just mä...?
Miks just mä, rakastin sua? Siks, et sä ansaitsit sen, et ees joku rakastaa sua.
Miks just mä, olin ainoo joka näki sus jotain? Siks, et mä oon kai sit jotenki vammanen.
Kukaa ei ees puhunu mulle. Ennen kaikki hymyili mulle, ja tervehti. Mut enää, ei. Miks mut tungettii tähän maan päällisee helvettii?
Miks just mä...?
Ovi jossai kolahti, mut mä en kuullu sitä mun ajatuksista. Mä pidin käsiäni mun laukun pääl, just siin, mihin olin hakaneuloil Tokio Hotelin logon laittanu. Lumi narsku jonkun kenkien alla. En välittäny. Sit joku jäi mun etee, ja kysy "Emmi?". Nostin katseeni. Siin oli joku mun mykkäkoulu alaisistani. Mulkasin sit vihasesti. "Nii?" kysyin kylmästi. "No.. Mä haluisin pyytää anteeks sit mun aikast käyttäytymist. Annathan anteeks?". Mä mietin hetken. Miks mä sille antaisin anteeks? Ku miettii, mitä kaikkee paskaa se on musta sulle sanonu? Ehkä vaan tän, ja viimisen kerran. "Okei. Sä saat anteeks. Mut viimisen kerran. Jos joskus viel puhut musta sille, jotai, josta en tiiä, sä oot kuollu.". Se katto mua, halle lujah, ilmeel. "Ok. No, muut käski et tulisit nyt sisää. Sä oot ainoo, joka enää on tääl lumimyrskys. Tuuksä?" se kysy, ja katto koiranpentu ilmeel. "En. Mä jään tänne. Olin ehkä ainoo, mut mä en tuu. Mä haluun olla yksin. Miettii kaikes rauhas asioit. Mee sä vaa. Ehkä tuun ens tunnille, ehkä en." sanoin, se lähti olkiaan kohauttaen, ja mä jäin taas yksin. Siihen yksinäisyyteen, mitä mä halusin. En mitää tyttö porukkaa mun vieree nauramaa. Mä rakastin kerrankin tätä hiljasuutta. Mä aloin taas miettii sua. Mun silmäst tippu muutama kyynel, siihen laukulle. Kyynel oli musta. Ehkä kajaalin takii. Kuka tietää. Mun mieles soi taas se sama lause
Miks just mä...?
Mä halusin kysyy sit maailmalta. Miks just mä? Miks just mä, rakastun kaikkii joita en ikin voi saada? Koska oon nii typerä. Mun mielialaki vaihtuu, ku viimest päivää. Mutsi kysyy et mikä mul on. Väläytän tekohymyn, ja sanon et ei mikää, et kaikki on oikeesti kunnos. Mut ei oo.
Lunta alko sataa lisää. Se peitti jo mun laukun. Piirsin siihen sormellani sydämmen. Hymyilin sille. Se oli kaunis. Yhtä kaunis ku sä. Mun hiukset oli märkii lumesta. Vitsi mä rakastin sit tunnetta. Se oli vaan niin ihana. Ei voi mitää.
Mun mielessä alko taas soimaa se sama, vanha lause
Miks just mä...?
Mua alko taas vituttaa. Hetken onni se äskenenki. Voi vittu. Katoin takas siihen laukkuun. Se sydän oli jo kadonnu. Huokasin syvään. Että mua harmitti. En ikin enää tahdo rakastuu. Se on sellast yht helvettii. Tätä mä en enää ikin haluis tuntee. Siit olin varma. Mä, oon nyt maailman angstaavimmalla tuulella oleva ihminen, ihan varmasti. Mä halusin kuiskata sen tuuleen, joten mä teinkin niikun halusinki "Miks just mä...?". Se pahimman luokan vitutus iski taas. Mä tällä menol en enää kestäis itteeni. Miks vitus mul on Rette Mich mieles...? Mä en ees haluu, et se tulee, ja vie mut jonnekki hevon kuusee. aattelin. Kummiski, mun oli ihan pakko. Mä lausuin sen ääneen:
"Komm' und rette mich,
ich verbrenne innerlich.
Komm' und rette mich,
ich schaff's nich' ohne dich.
Komm' und rette mich
Rette mich
Rette mich."
Huokasin taas syvään. Miks mä vihaan itteeni just nyt? Ovi kolahti taas. Ehkä se tuli taas muitten kaa pyytää mua sisälle, tai sit se olis joku random ohi kulkia, sitä mä toivoin eniten. Askeleet lähestyi mua, mä en ees viittiny nostaa päätäni. Askeleet pysähty mun kohalle. Näin ne kengät. Ne kengät oli ollu mulla mieles jo kauan. "Emmi...?". Mulla tuli vaan mieleen miten se...?. Nostin pääni. Sä seisoit siinä. Sä, ihminen jota rakastin. Katoin sua pitkää. Mulla ei lähteny ääntä. Katoin vaa. Vittu. Miten se tänne tuli? Kuuliks se mun laulun...? . Sä hymyilit mulle.  Näiks sä mut sittenki?  Tää on unta..  Sain viimeinki  ääntä ja kysyin "Mitä helv..Mitä sä tääl?" . Sä kohautit olkias. "Emmä oikeastaa tiiä. Mä näin sut tääl yksin , menin kavereittes luo ja ne sano, et  sä oot tääl. " Hymyilit taas ja ojensit kätes. Katoin siihen vähän aikaa,  ja tartuin siihen. Nostit mut seisomaan. Katoin sua suoraa silmii. Sä kai näit et olin aatellu sua. Räpäytin silmiäni ja tunsin hellän puristuksen. Sitmä vast tajusin, et sul tais olla kans jotain tunteit mua kohtaa.  Mä halasin sua takas. Tät mä olin oottanu jo kakskuukautta. Sua, ja sun hellää halausta. Kun lopult päästin irti,  sä hymyilit entistä söpömmin mulle. Sua mä olin oottanu. Sua mä olin rakastanu. Nyt sä tulit,  pelastit mut, ottanut mut.  Ja mikä parasta rakastanu mua. Otin sun kädestäs kii, ja käveltii, just ku kellot soi,  siin lumisatees, sisälle...


Risut ja ruusut tännenäin! ^^

[pesticide]

aww idea oli joku söpö ja surullinen jonka varmaan tosi moni on käynyt läpi. jotenki ajatukset tuntu tulevan omasta päästäni 8D tosin loppu ei tosielämässä välttämättä oo noin mukava, mut senpä takia näitä lukeekin XD eli aihe hyvä ja kerronta myöskin etenee melko ajatuksenviivaisesti eli pomppien ja pohdiskellen ^^ *etsii rakentavaa palautetta* eh... ei onnistu x___x

häiritsevä tekijä oli puhekieli, mutta jos kerran se oli itse päätetty niin sitten se on varmaankin lukijan mieltymyksestä kyse ja tietenkin kirjoittaja itse saa tehdä kuten haluaa. Vähän matkaa luettuani se jäi silti taka-alalle ja toinen mikä olisi ollut kiva, että biisin sanoissa olisi suomennos tai englanninnos [size=85](ei taida olla oikea sana -___-)[/size] jotta nekin jotka eivät saksaa ymmärrä tai osaa muiden kielien avulla päätellä ^^

no kuitenkin jos tuosta nyt sai selvää... mutta tykkäsin kuitenkin, pienistä jutuista huolimatta ^___^

[Korsetti]

pesticide: Kiitti. Joo, kiitos paljon. Ja olit eka 8D Joo, mä laitan tohon viestin loppuun suomennoksen ^^ Ja puhekieli, kuulosti omasta mielestäni paremmalta, joten päätin että siten nyt sitten kirjotan. ^^

Ja muutkin saavat kommata >8D





Tule ja pelasta minut
Minä palan sisältäpäin
Tule ja pelasta minut
En selviä ilman sinua
Tule ja pelasta minut
Pelasta minut
Pelasta minut

[nnnil``]

UAAAA KIINNIII JÄÄIIT :'DDDDD

luulitko iha oikeesti, etten löytäis tätä? 8'DDD aahhahhaa, Varoitus: tähän aiheeseen ei ole kirjoitettu ainakaan 120 päivään.
Jos et välttämättä halua vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

ihanaa tätä pikku-emmiä :DD
ja taas kirjoitit angstia
rajoita vähäsen, kirjoita komediaa, kirjoita scifiä

BY LOVE ~~~
A-M <3

[Korsetti]

Ou fuck. Sä sit löysit tän.. Perhana. Ihan sama 8DDD Ei se mua haittaa, et kukaa ei lue tätä ^^

Älä alota tai mä keksin susta jonkun todella upean kirjoituksen.
Mä kirjotan vaa angstia, älä alota.
Mä en voi rajottaa angstia. Ei komediaa, ja scifiin EN TODELLAKAAN kajoa.

No kiitos silti 

[Elvenpath]

Tui, söpöä, jotenkin omalla kummallisella tavallaan..
Tunteet tosiaan aivan tuttuja,valitettavasti noinkin onnelliset loput ovat harvassa

Mutjoo, mun rakentava on lähteny ettii yht tyyppii, joten sitä ei löydy tällä hetkellä, selviitkö?

[Korsetti]

Elvenpath: Kiitos. Valitettavasti tunteet on aina jollekki tuttui. Mutjoo, uskon et selviin, eihä mullakaa koskaa rakentava oo. Kyllä mä selviin. Kiitti kummiskin ^^,

[Forever]

Ihana, niin todellinen että jokainen joskus kokee ton varmasti. Se oli todella selkeästi kirjoitettu ja en löytänyt yhtään kirjoitus virhettä kun luin. Kiitän todella sulonen.

[Korsetti]

Forever: Selkeästi kirjotettu? O.o jotkut kaverit sanoo välil, et ei mun teksteist mitää selvää saa. Mut näköjää saa, kiitos todella paljon 

[Glorisablet]

Ei tarvinnut lukea kuin otsikko ja alkutiedot tietääkseen mitä oli luvassa: basictenuangstia. Teininä sitä suurentelee kaikkia vastoinkäymisiään ja pitää kaikkea itsestään selvyytenä, tiedän kokemuksesta koska olen ollut joskus teini.

Omat kokemukset on enemmän päiväkirjaan kirjoitettavia juttuja kuin hyviä tarinan aiheita. Toteutus korosti erityisesti päiväkirjamaisuuutta. Susta puhekielisyys sopi tekstisi tunnelmaan, mutta mua ärsytti (vitutti) lukea tämmöistä teinien puhekieltä, jossa melkein kaikki oli lyhennetty tyyliin ´et´, ´mut´, ´pakkovälkäl´ etc, etc... Kirjoittamasi kieli kelpaa vaan vuorosanoihin. Puhekielisyys sopii ihan jees yksikön ensimmäisessä persoonassa kirjoitettuihin nuortenkirjoihin. Niiden argumentaatio on jokatapauksessa huolitellumpaa, sillä puhekielisyys käsittää lähinnä mä-muodon ja slangin käytön.

kakskuukautta

kaks kuukautta erikseen

Lumi hiutaleet tippui hiljaa mun päälle.

Tämä virke ei sovi tekstin tyyliin.

Tokio hotellin Rette Michin sanat häiritsevät välissä, ne olisivat sopineet loppuun paljon paremmin. En osaa kääntää ko. biisin sanoja suomeksi, mutta tuli sellainen vaikutelma, että olet vaan halunnut mainostaa lempibändiäsi lätkäisemällä sanat tekstin sekaan?

Miksi äikän tunneilla harjoitellaan kirjoittamista? Aika turhaa touhua kun suurin osa ei osaa edes argumentoida. Tulee sellainen vaikutelma, ettei kirjoittaminen ole ihan hallussa, vaikka osaat kirjoittaa kirjakieltä muiden tekstiesi perusteella.

-Lavinia