Author: forgotten
Rating: S
Genre: draama(?)
Warnings: kirjoitusvirheet
Summary: Kertoo tytöstä(vaikkei sukupuolta mainita), joka juo kahvia ja ja valehtelee itsestään.
A/N: Kirjoitin tylsyydessä, eikä koko tekstissä ole oikeastaan mitään sen suurempaa ideaa. Haluisin palautetta, koska tämä on minun ensimmäinen julkaisema teksti, enkä tiedä tuleeko näitä enempää. (: Lyhyt tämä kyllä on, tiedän..
***
Kuulen kahvinkeittimen hönkäisyn, ja tiedän, että se on valmista. Siis kahvi. Kävelen astiakaapille ja otan sieltä suuren nimikkomukini. Kaadan siihen kuumaa, tummaa juomaa ja otan sitten jääkaapista maidon. Maito valuu kupin reunojen yli ja kiroilen hiljaa ääneen. Kuivaan pöydän rätillä ja heitän sen sitten takaisin tiskipöydälle. Istun keittiön pöydän ääreen ja hörpin kahviani samalla miettien, kuinka onnekas olenkaan kesälomalla. Ei koulua ja yksin kotona.
Nostan mukin huulilleni ja ryystän loput kahvistani tuntien, kuinka höyryävän kupin sisältö valuu kurkustani alas. Isken mukin kahvinkeittimen viereen ja lähden kohti rappusia. Päästyäni ylös käynnistän tietokoneen ja vilkaisen peiliin. ”Vittu”, mutisen itsekseni nähdessäni itseni. Koneen ladatessa itseään kävelen takaisin alakertaan ja kaadan mukiini uudet kahvit. Käyn huoneeni kautta hakemassa paksun neuleen ja laahustaan taas rappuset yläkertaan.
Tietokone on ladannut tarpeeksi, jotta voin käyttää sitä. Tarkistan sähköpostini ja poistan yhden roskapostin. Taas joku helvetin kiertoviesti. Kirjaudun sitten foorumille ja huomaan saaneeni monta kommenttia. Ne ovat kaikki nettitutuilta ja täysin tuntemattomilta – taas kerran. Vastaan jokaiseen ja kirjoitan sen jälkeen pitkän merkinnän eilisistä bileistäni, joissa join itseni kaatokänniin ja saan olla tyytyväinen, että kykenin edes sängystä ylös. Menee muutama minuutti merkinnän lisäämisen jälkeen, kun kommentteja alkaa jo ropista. Mutta onko se ihmekään, koska sillä foorumilla olen kaikkea sitä, mitä todellisuudessa en ole, puhelias, kaunis sekä hauska. Olen edes jossain suosittu, sillä täällä en ole.
Sammutan tietokoneen ja kävellessäni keittiön ohi poikkean laittamaan unohtuneen maidon jääkaappiin. Heittäydyn tunkkaiseen ja petaamattomaan sänkyyni, mutten jaksa välittää. Olen vaan.
