Tykkään lukea ficcejä, jotka ovat kirjeiden muodossa. Niitä vain on harmittavan vähän.
Vaikka kirje ei kuulostanutkaan yhtään Jamesin kirjoittamalta, siinä oli uskomattoman paljon aivan ihania lauseita, joita lainailen ehkä myöhemmin tässä kommentissani. En tiedä miksi en miellä tätä niinkään Jamesin kirjoittamaksi. Jotenkin ajattelen, että tämä oli liian vakava, mutta onhan Jamesillakin vakava ja herkempi puoli. Mutta silti. Kuvittelisin, että jotain kepeämpää sananvaihtoa tuon kahden välillä olisi.
Jos, ja kun kuolen, Sirius, sinä pysyt pystyssä.
Tämä oli mielestäni hassu kohta. Ja mieltäni jäi vaivaamaan, että milloin James tämän kirjeen kirjoitti. Miksi hän oletti, että itse kuolee ennen Siriusta? Kirjoittiko hän tämän ennen kuin sai tietää, että Voldemort jahtaa heitä, jolloin lause ei niinkään kävisi järkeen vai sodan loppumetreillä, jolloin James itse aavisti, että kuolee pian? Hassu kohta kuitenkin, jota jäin miettimään. Mielestäni et kuitenkaan maininnut ollenkaan erikseen, että milloin tämä on kirjoitettu. Sen ajankohdan olisi jotenkin selkeämmin voinut ficissä mainita. Tai sitten se luki jotenkin rivien välissä, etten nyt itse sitä huomannut. Voi olla niinkin. :D
Sinä kuulut niihin jotka nousevat omille siivilleen, tuuli sitten miten kovasti tahansa.
Tämä lause oli kyllä hieno kohta, ja erittäin hyvin sopi tähän ficciin ajatellen kuitenkin, että se on täysin erilaisesta teoksesta. Hyvin sopi tunnelmaa ja kirjeen synkkyyteen ja tunteiden kerrontaan.
Elämä antoi minulle, mutta se otti minulta myös rakkaimpani. Se antoi minulle Harryn, mutta vei minulta sinut.
Aww. Ihanasti sanottu, vaikka äh, omaa korvaani särähtää se, että James nimitti Sirusta
rakkaimmaksi. Että hän ei olisi välittänyt niin paljon Harrysta, kuin Siriuksesta. No joo. Aikalailla saivartelua ja yhteen sanaan takertumista. :D Mutta minä niin rakastan isä-Jamesia ja tykkään lukea hänestä ja Harryn suhteesta. Siis nimenomaan isä-poika -suhteesta! :D Ja itseäni kyrsii, jos James nimittää jotain toista henkilö tärkemmäksi kuin Harrya. Harry on sentään sen poikaaaaa!!111 ... Okei joo. Olen tosiaan muodostanut tästä itselleni jonkin pakkomielteen. :P
Joka ikistä sekuntia kanssasi, joka ikistä hetkeä huulillasi ja vierelläsi. Jokaista sekuntia, jona olen tiennyt olevani elossa.
Voi vitsit, minuun vetoaa juuri tällaiset lauseet.
Joka ikistä hetkeä huulillasi... Kyllä minäkin Siriuksen huulilla voisin olla, vaikka vain sitten sen yhden hetken!
Sinä jos kuka tiedät, että maailma on liikaa joillekin ihmisille.
Tämän lainailen vielä tuosta alusta, sillä mielestäni tämä oli todella oiva ja pysähdyttävä lause. Ikään kuin mentäisiin suoraan asiaan, muttei kuitenkaan. Hieno lause.
Kokonaisuudessaan siis hieno ficceröinen, jossen siis sitä vielä ole sanonut. :D Jamesin ja Siriuksen suhde vaikutti tosiaan tämän kirjeen pohjalta aidolta ja rakkaalta ja tunteita täynnä olevalta, ja tämän jälkeen tuli kyllä surullinen ja haikea olo. Harmi, että he molemmat menivät kuolemaan kirjoissa. Lempihahmoni. Siksi onkin todella mukavaa lukea ficcejä, joissa heidät on paritettu yhteen.
Sujuvaa ja mielestäni virheetöntä tekstiä, jota oli ilo lukea. Kiitoksiä tästä ja sorit vielä sekavasta kommentista! En uskalla kunnolla oikolukea tätä, melko ajatuksenvirtaa tämä kommenttia. Mutta mutta, eli siis kiitos!
