Nimi: Huurteinen Sydän
Genre: fluffy, ehkä hieman angstia
Ikäraja: K-11
Paritus: Luna/George
Summary: Lunan piirtämä sydän jäi kesken
Vapaa sana: FF10 sana 8.Maku. Yksi ensimmäisiä ficcejäni (:
Huurteinen Sydän
Ikkunasyvennyksessä veti. Syystuuli leijutteli lehtiä ikkunan toisella puolella.
”Me olemme tosi korkealla,” Luna huomautti vilkaistessaan alas. Rohkelikkotornin ylimmästä makuusalista oli huikaisevat näkymät Tylypahkan tiluksille ja jopa Tylyahoon saakka. Sellaisia Luna ei ollut koskaan nähnyt, mutta se ei häntä sillä hetkellä oikein kiinnostanutkaan. Hän oli keskittynyt huurustamaan hengityksellään ikkunaa, ja piirtelemään siihen sydämiä.
”Minkälaiset näkymät teidän makuusalistanne on?” George kysyi. Hän nojasi syvennyksen toiseen päähän, toinen jalka syvennyksessä, toinen roikkui makuusalin puolella.
”Ei niin pitkälle,” Luna totesi haaveksivasti. ”Järvelle me kyllä näemme, mutta mielummin minä näkisin Tylyahon.”
Luna istui risti-istunnassa. Oikea käsi hiveli huurustuneen lasin pintaan, pelkäämättä ollenkaan vaikka monen sadan metrin pudotukseen oli vain pari senttiä. Tyttö nojasi vasempaan käteensä, pää hiukan kallellaan.
George hymyili tytölle, vaikkei toinen sitä huomannutkaan. Hän kohotti hapuillen kätensä ja sipaisi pellavaisia, vaaleita hiuksia.
”Sinä olet kaunis,” George kuiskasi. Lunan piirtämä sydän jäi kesken, puolikkaaksi, Lunan käden jähmettyessä hämmästyksestä. Se laskeutui hiljaa ikkunaa pitkin jättäen huuruihin viivan.
Luna käänsi päänsä Georgea kohti ja hymyili. Ilonpilkahdus tytön silmissä toi mieleen auringonsäteen, joka pilkisti valkeiden pilvien välistä. Luna vaihtoi vaivalloisesti asentoa ja hetken George pelkäsi, että tyttö lähtisi.
Luna laski vasemman kätensä Georgen polvelle, kuin tukea ottaen, ja kumartui Georgea kohti. Poika kahmaisi tytön syliinsä ja suukotti tätä hellästi huulille. Hän epäröi hetken, mutta livautti kielensä tytön suuhun. Luna hymyili ja painoi silmänsä kiinni. Tyttö maistui aivan narksuille ja lirppuville loistoveikoille, suloiselle ja niin kirpeälle.
Oikean käden kylmät sormet eksyivät Georgen punaisiin hiuksiin, ja hipaisivat niskaa. Kylmät väreet kiirivät pitkin Georgen selkää, ja se sai pojan tarrautumaan tyttöön entistäkin lujemmin. Luna päästi pienen huokauksen, jolle George tiesi että Fred olisi nauranut.
Mutta hän ei ollut Fred. Fred makasi Angelinan ja Katien kanssa, nauroi suukotellessaan Leannea tarvehuoneessa ja hiveli salaa katseellaan Hermionea. Mutta minä en ole hän, George ajatteli ja avasi varovasti silmiään. Lunan silmät olivat suljetut, mustat silmäripset kaartuivat niin kauniisti. George oli onnellinen, ettei ollut Fred, vaan että oli George, jolla oli Luna.
He irtaantuivat hetken kuluttua, eikä kumpikaan oikein osannut sanoa mitään. He vain tuijottivat toisiaan silmiin. Lunan kapeat huulet hymyilivät, ja siniset silmät räpyttelivät epätasaisin väliajoin, aivan kuin tyttö olisi hämmentyneisyydestään unohtanut kuinka räpytellään. Georgen suusta karkasi naurahdus, kun hän sipaisi Lunan hiuksia.
”Minä haluaisin tehdä tuon uudestaan,” Luna huomautti hymyillen, eikä Georgella ollut muuta mahdollisuutta kuin suudella tyttöä. Hän veti tytön vartalon aivan itseensä kiinni ja hengitti tämän raikasta tuoksua iloisena siitä, että Luna oli hänen.
