Pelastava enkelini S

[demiz]

Nimi: Pelastava enkelini
Kirjoittaja: Demiz
Gendre: Ainaskin angs
Paritukset: Ei sinänsä. Vihjailua.
Ikäraja: S
Warning:  Mainontoja itsemurhan suunnittelusta ja viiltelystä
Omistan oikeudet tähän tarinaan ja kiitos betalleni (enemy) korjauksista!

Tuuli tuiversi, mutta minä en palellut. Ainoa tunne, joka velloi sisälläni oli tuska. Istuin laiturilla miettien mitä minulla oli enään jäljellä. Ystäviä? Ainoa ystäväni kuoli vuosi sitten auto-onnettomuudessa. Perhettä? Olihan minulla: Isäni on juoppo ja äiti työnarkomaani, joten hän ei ole koskaan kanssani.
Koulussakaan en pärjännyt ja sain huonoja numeroita. Kaikki myös kiusasivat minua. Kuka nyt olisi halunnut olla kiusatun Melissan kaveri? Niin, ei kukaan. Olen myös viillellyt ystäväni kuoleman jälkeen. Kukaan ei tietenkään huomannut sitä ennen kuin jouduin sairaalaan. Kun viiltelin koulussa tein vahingossa liian ison haavan, eikä veren tulo loppunutkaan ja pyörryin.  Heräsin sairaalassa ja jouduin hoitoihin. Olin psykiatrisella osastolla kunnes kaikki alkoi näyttää paremmalta ja pääsin pois. Ei kuitenkaan kestänyt kauan ennen kuin masennuin uudelleen. Mietin itsemurhaa joka päivä, mutta en ole vielä kuitenkaan yrittänyt sitä.

Havahduin mietteistäni, kun viereeni istui poika. Hän oli kaunis kuin enkeli. Vaaleat hiukset ja aika vaalea iho. Hän kysyi: "Miksi istut laiturilla?"  Vastasin: "Koska en jaksa enää elää ja haluan pois." "Kyllä kaikki järjestyy",poika sanoi ja halasi minua hellästi. Hän kysyi myös: "Miksi valitsin juuri tämän laiturin?" "Koska  se on yhtä laho ja hauras kuin minä",vastasin.

Poika otti käsistäni kiinni ja nosti minut ylös. Laituri kuitenkin oli liukas ja kaaduin mereen. En halunnut pyristellä vastaan ja odotin hukkumista. Poika kuitenkin hyppäsi perään ja vei minut rantaan. "En kestäisi jos kuolisit", hän sanoi. Otin poikaa käsistä kiinni ja lähdimme. Vietimme ihanan päivän jutellen kaikesta.

Poika antoi minulla sydämen muotoisen medaljongin ja sanoi, että niin kauan kuin pitäisin korua kaulassani, hän olisi luonani. Illalla tottumuksesta otin korun pois kaulastani ja menin nukkumaan. Aamulla lähdin etsimään poikaa ja kun en löytänyt häntä, luulin että olin menettänyt hänet. Juoksin laiturille ja valmistauduin hyppäämään. Juuri kun olin hyppäämässä joku otti minusta kiinni. Käännyin ympäri ja näin hänet. Poika katsoi minua ja sanoi: "Otit korun pois kaulastasi. Sen takia minun on nyt mentävä." Hän halasi minua viimeisen kerran ja lähti. Sydämeeni jäi kuitenkin onnellinen muisto hänestä.

Poika tosiaan oli enkeli. Hän pelasti minut kuolemalta.

[elendir]

Hieno idea tämä ja ihan mukavaa tekstiäkin
Ehkä vähän tönkköä jossain kohdissa, mutta kävin tuossa lunttaamassa millon olet rekisteröitynyt ja päättelin, että tämä taisi olla ensimmäisiä ficcejäsi? Jos oli niin ei todellakaan huono ja kannattaa jatkaa kirjoitusta
Vuorosanat olisi voinut kirjoittaa omille riveilleen. Se tekee heti selvemmän näköiseksi. Vähän ehkä nopeatahtinen minun makuuni, mutta älä latistu Olihan tuossa enemmän hyvää kuin huonoa. Jotenkin siinä vaan tuppaa käymään niin, ettei hyvästä oikeen tule mainittua, kun kommentoi...

[Scarlett]

Heipsansaa, lisäisitkö kiitos ikärajan otsikkoonkin tai kuvaukseen? Ja lisäksi ikäraja K.11 ei ole täysin käypä ikäraja, mutta K-11 on, eli viiva vain siihen väliin.

[latzku_]

tykkäsin kovasti ja mielestäni olit kirjoittanut todella hyvin




latzku_

[Päksy]

Luin toisen ficcisi, Joku läppä tarina LUE, en nyt ihan varma nimestä ole, mutta jotain tuonnepäin kumminkin

Niin, että tämähän oli huimaa edistystä siihen nähden. Siinä oli paljon virheitä, ja se oli lyhyt ja sekava, mutta TÄMÄ on erittäin hyvä, ainakin siihen verrattuna. Kyllähän tämäkin eteni nopeasti ja hieman "hämäriä" kohtiakin oli, mutta niin tuppaa käymään itsellenikin, kun oikein juoneen eläytyy.

Ja ihan vinkkinä sinulle: Finissä (eli täällä) on tapana, että kirjoittajat vastaavat lukijoiden kommentteihin, tai vain kuittaavat ne luetuiksi. Eihän se tietenkään pakollista ole, mutta yleinen tapa ainakin.

~<3:llä PäiQ.

//no hups, ei kyllä oma kommenttinikaan ihan kieliopillisesti oikein ollut, mutta pistettäköön vapun piikkiin (;


// Ancka muistuttelee tähän väliin, että on kyllä ihan kirjoittajan itsensä päätettävissä, haluaako hän vastata lukijoiden kommentteihin.