Boulevard of Broken Dreams |S, tulkinnanvar. Hrm/Sev, angst, oneshot ||

[MMadii]

alaotsake: arvosanoista

Title: Boulevard of Broken Dreams
Author: MMadii
Beta: sAF <3 somBBs
Rating: S
Genre: Angst, oneshot
Pairings: Tulkinnanvarainen Hrm/Sev
Disclaimer: Hahmot yms ovat J. K. Rowlingin + muu tähän tuleva
Summary: Haluaisin, että kertoisit minun osaavan, olevan hyvä, paras.
A/N: Hehhee – tällaista.  Enhän spoilaa kun mainitsen FK:n jutun, joka mainitaan takakannessakin?

~

Minä yritin parhaani – ihan totta yritin. Näin ihan hirveästi vaivaa, minä ihan totta näin vaivaa, yökaudet pakersin työni parissa. Sinä et vain huomannut sitä, ei, sinä et ymmärtänyt. Kyyneleet tulvahtivat silmiini, kihisin kiukusta, tuskasta, inhosta, vihasta. Sanoinkuvaamattomasta pettymyksestä. Sinun huomiosi oli jo siirtynyt seuraavaan oppilaaseen, johonkin, joka olisi tyytyväinen saadessaan Kelvollisen, kävelin täristen paikalleni tuntematta katsettasi selässäni, sinä et katsonut perääni.
  Sillä hetkellä minä vihasin sinua. Sinä olit koko maailmani, sinä tuhosit koko maailmani, eikä minulle jäänyt mitään. Sinä siirryit antamaan lipeviä suullisia palautteita, silpomaan kielelläsi Harryn yöunet, kun hän ei raivoissaan pystyisi nukkumaan mieli tyhjänä vaan selittäisi taas outoja käytäväuniaan, ja minä luon Roniin kärsivän katseen, ja hänen silmänsä syttyvät hänen luullessaan meidän välillämme olevan jotakin suurempaa, ja sydämeni särkyy jo etukäteen, kun joudun tietämään, että särjen hänen sydämensä vielä joku päivä.
   Sinun silmäsi eivät osoita sanojaan minulle, ne katsovat ohitseni aloittaessasi jonkin uuden liemen valmistusohjetta. Et huomioi silmiäni, toivottomuudesta, epätoivosta huutavia silmiäni, virnistät häijysti sanoessasi, että voimme aloittaa keitoksemme ja jatkaa seuraavilla tunneilla, sillä sinä tiedät, että liemi on liian vaikea, haastava jopa minulle. Enkä minä pysty keskittymään, senkin sinä tiedät varsin mainiosti, sinä varmasti tiedät, miten elämäni on katastrofaalista ennen koetulosten saamista. Ja minä mittaan ainekset väärin käsieni täristessä hallitsemattomasti, kapinan nostaessa päätään, minulle, miten minulle voi antaa sellaisen numeron? Haluaisin, että näkisit, miten suhtaudun ilman Upeaa, haluaisin, että tajuaisit, miten satutat minua, haluaisin, että kertoisit minun osaavan, olevan hyvä, paras, haluaisin, että välittäisit, miltä minusta tuntuu.
   Tuskailen liemeni kanssa, tuskailen, koska välttelet minua, ihan selvästi välttelet, tule tänne, typerys, pyyhällä ohitseni hipaisten käsivarttani. Tule ensi liemitunnilla sanomaan, että arvosanassani on virhe, sano, ettet tajua, miten saatoit antaa minulle sellaisen arvosanan, katso juuri niin halveksivasti kuin haluat, mutta tule ja kerro, ettei helvettini päässyt tänään irti, että elämälläni on vielä tarkoitus, että olen edelleen Upea ja erinomainen.
   Ja yritän lopettaa koko asian ajattelemisen, sillä se saa minut voimaan pahoin, suussani maistuu oksennus enkä uskalla kumartua kattilani ääreen kunnolla, jotten anna sinne ylen. Yritän ajatella ihan mitä tahansa muuta mutten onnistu, näen edessäni sinut, joka ilmeettömänä ojennat työni, näen punaisella rustatun kirjaimen, punakynä vahingoittaa opettajien mielenterveyttä, kirjaimen, joka ei riitä, kirjaimen, joka on liian keskiverto, tavallinen, huono minulle. Tunnen kyynelien tulevan taas ja ajattelen loitsukoetta ja sataakahtakymmentä prosenttia, piristyn hiukan, pakottaudun takaisin tähän pimeään tyrmään, joka kaikuu menetettyjä unelmia. Tiputan viimeisiä aineksia seokseen, se vain tapailee urheiluauton punaa, mutta en jaksaisi välittää, kerran surkea, aina surkea, mitä järkeä on enää edes yrittää? Kurkkuani kuristaa, mieleni tekee huutaa, kirkua, lyödä sinua kasvoihin, niin, potkia sinut maahan, hyppiä päälläsi piikkikorkokengillä, jotta kokisit edes osan siitä, miltä minusta tuntuu, sylkeä sinua päin ja jättää sinut nuolemaan haavojasi.
   En edes lähde ovet paukkuen, sillä olen hyvin kasvatettu, sillä se vain veisi tupapisteitä, alentaisi arvosanojani entisestään, sekoitan lientä raivokkaasti, haluan pois, haluan kuolla.
   Odotukset ylittävä – miten alhaalla odotuksesi olivat, jos minä vain ylitin ne?

A/N: Kommentoi! Ehdota, kehu tai hauku! Iskevintä kritiikkiä tai kehua ei palkita!
         /Suosikkia mukaillen...
           Saatan käyttää osaa kommentista ficcieni listauksessa, mutta en usko, että se ketään haittaa. Kommentoivan nickiä en mainitse.

[Kaarne]

Ensinnäkin nimestä. Se on kyllä ihan söpö, mutta ollakseen suora lainaus kappaleen nimestä ja lisäksi englanninkielinen, se ei kyllä iskenyt kovin vahvasti ainakaan minuun. Lisäksi ongelma on myös siinä, että vaikka ficissä särkyneitä unelmia vahvasti käsitelläänkin, siinä ei ole bulevardia eikä oikein mitään kielikuvaa, mikä sitoisi ficin nimeen.

Kokonaisuutena tämä on kuitenkin hyvä. Hermione on hermionemainen, perfektionisti, jolle odotukset ylittävä ei riitä vaikka se kaikille muille riittäisikin. Tuo hänen sisäinen kihinänsä tuntuu uskottavalta ja on vain hyvä, että paritus jätetään tulkinnanvaraiseksi - minä näet näin tämän ennemminkin avuttomana raivon ja kunnioituksensekaisena purkauksena, en niinkään ihastuneen tytön särkyneenä sydämenä. Viitteitä muuhunkin toki on, kuten nyt vaikkapa tuo hipaisemisen toivominen (hieno kohta, muuten) ja Ronin sydämen särkemiseen viittaaminen. Viehättäviä yksityiskohtia joista tykkäsin kovastikin.

Severusta et kuvaillut muuta kuin Hermionen sanojen kautta. Kelpo ratkaisu sekin, tavallaan hahmosta piirtyy vähän yksiulotteinen kuva, mutta se taas tukee ficin rakenneratkaisua, eli päänsisäistä monologia. Todentuntuista, siispä propseja siitä.

Kokonaisuutena tämä oli minusta ihan jees. En löydä kovinkaan paljoa nipotettavaa - ehkä tosin olisit voinut erottaa kappaleet entereillä, nyt lukeminen tuntui aavistuksen raskaalta. Tietokoneen näytöltä on ikävää lukea pitkiä tekstinpätkiä putkeen kun pää tuppaa tulemaan kipeäksi, erilainen jaottelu toisi ilmavuutta ja auttaisi keskittymään kappaleisiin paremmin.

Ei silti, tykkäsin.

[MMadii]

Vehka, kiitos pitkästä kommentista, tykkäsin hirveästi lukea sitä   
Nimi ei minunkaan mielestä ole mitenkään kuvaava, muttakun on pakkomielle että kaikki ficcien nimet on biisien nimiä enkä tähän hätään löytänyt parempaakaan biisiä    Jos joku löytää paremman biisin niin saa vapaasti vinkata...
Tässä oli alunperin paljon enemmän viittauksia ihan puhtaaseen suhteeseenkin Hermionen ja Severuksen välillä, mutta karsin niitä sitten pois. Siitä tuo todella tulkinnanvarainen paritus 
Ja juu, betatkin oli käytelleet ystäväämme enteriä mutta itsepintaisesti halusin tästä tuollaisen kauhean pötkön, mitä en itsekään jaksais lukea.  ...
Hyvä että tykkäsit, positiivinen palaute piristää aina 

[Mortti]

Hah. Hermione oli ihanan pikkumainen ihminen tässä. Minua juuri todella ärsyttää sellaiset ihmiset jotka valittavat saatuaan kokeesta "vain" ysi plussan tms. kun itse olen saanut kahdeksikon.

Pidin tästä kuitenkin kovasti oli hyvin mielenkiintoista lukea tätä. Kuvailu oli kiinnostavaa ja mielenkiinto pysyi - vasten odotuksiani - koko ajan mukana. Enteriä olisit paikoittain voinut tosiaan käyttää, mutta ei tekstin pötkömäisyys minua haitannut.

Tykkäsin siitä, että olit myös jättänyt parituksen tulkinnanvaraiseksi, sillä sekin teki tekstistä mielenkiintoisemman. Yhdessä vaiheessa epäilin jo nähneeni hieman Snarrya, mutta ei ihan kuitenkaan 

Kokonaisuus oli hyvä ja pidin paljon tästä lyhyestä tekstistä. Oli muuten ensimmäinen Snape/Hermione jonka olen lukenut.

- Mortti

[Tyynis]

Ensiksi ajattelin nimen perusteella, että tämä olisi ihan jotain muuta (en huomannut lukea tuota "arvosanoista"), jotain sydäntä riipivää ihmisuhdesoppaa. Mutta tätä oli jotenkin paljon mukavampi lukea.

Itse en juuri saanut tuosta Hermione/Severus parituksesta kiinni, mutta se olikin vain tulkinnan varainen 
Itselleni tulikin mieleen, että Hermione pitää Kalkarosta jonkin laisena isähahmona, tiedän kuulostaa oudolta, mutta se minulle tuli mieleen.

Kokonaisuudessaan teksti oli, miten sen sanoisi niin ettei ymmärrä väärin, tavallaan tavallista, mutta muutamat yksin kertaiset ja kauniit lauseet ja kohdat siellä täällä tekivät siitä paljon elävämmän. Jos koko teksti olisi ollut täynnä niitä hienoja kohtia, teksti olisi liian taiteiltu ja pilattu hionoudella. Yritän tässä nyt sanoa sitä, että tätä ei ole lähdetty hionostelemaan niin, että siitä menee maku ja se on hyvä juttu. Toivottavasti joku muukin ymmärtää tuon, mitä ajan takaa, itseni lisäksi.

- - johonkin, joka olisi tyytyväinen saadessaan Kelvollisen, kävelin täristen paikalleni tuntematta katsettasi selässäni, sinä et katsonut perääni.

- - ja minä luon Roniin kärsivän katseen, ja hänen silmänsä syttyvät hänen luullessaan meidän välillämme olevan jotakin suurempaa, ja sydämeni särkyy jo etukäteen, kun joudun tietämään, että särjen hänen sydämensä vielä joku päivä.

 - - ja kerro, ettei helvettini päässyt tänään irti, että elämälläni on vielä tarkoitus, että olen edelleen Upea ja erinomainen.

(Oli pakko poimia muutama noista minua mielyttäneistä lauseista)

Mutta on ihan pakko päästä valittamaan tekstin ulkoasusta, jos teksti olisi ollut pidempi, en todennäköisesti olisi jaksanut lukea sitä loppuun, koska teksti on yhdessä mytyssä. (Joku mainitsikin siitä jo aiemmin.)  Kappaleiden erottaminen enterillä helpottaisi huomattavasti tämän lukemista.

[MMadii]

Oi <3

Mortti , kiva kun pidit  Njoo itse ainakin olen juuri täntapaisen kuvan Hermionesta saanut, tiedä sitten mitä Row on ajatellut. Ah, hienoa että oli mielenkiintoinen. Mm ehkä jätän tän vastaamisen tähän kun pää lyö taas ihan tyhjää. Mutta kiitos kommentista!
Tyynis, hyvä että yllätin iloisesti... Hehee, isähahmo, mielenkiintoinen ajatus  Kyllä luulen ymmärtäneeni tuon tarkoituksesi, tack.
Mm joka ikinen kommentoija on maininnut tuosta enterittömyydestä. Ehkä kohta hylkään tämän epäselvä tajunnanvirta-aatteeni ja oikeasti vähän selkiytän tätä. Gotta think about it? 

//: Miksi käytän liikaa hymiöitä?

//: Mortti, lainasin kommenttiasi ficcieni listaukseen