Pimeän mieli [Kalkaros] S | FF100, Genrehaaste

[LordPuhdemort]

Title: Pimeän mieli
Author: LordPuhdemort
Beta: Kivikausi
Pairing: Ei ole, vain Kalkaros
Rating: S
Genre: Angst, ficlet
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä vain lainaan niitä
Summary:
A/N: Osallistuu FF100:aan sanalla tähti sekä Genrehaasteeseen genrellä angst.


Se on yksi niistä pimeydessä istutuista öistä. Sormesi ovat naputtaneet pöydän pintaa liian monta kertaa. Luot silmäyksiä kelloon, jonka viisarit liikkuvat aivan liian hitaasti. Suustasi karkailee huokauksia, joita kukaan ei kuule. Yrität epätoivoisesti peittää kalvavan surun, mutta turhaan.

Juot lukemattomia paukkuja, turruttaaksesi vihan ja katkeruuden, jotka saavat sinut voimaan pahoin. Löydät lisää vihattavaa itsestäsi.

Kuulet helähdyksiä, kun sirpaleet sydämestäsi osuvat lattiaan yksitellen.
Olet jälleen yhden askeleen kauempana lämmöstä, askeleen lähempänä ikuista kylmyyttä.

Näet mielessäsi välähdyksiä, jotka ovat jo haalenneet läpikuultaviksi. Yrität pitää niistä kiinni, et halua luopua niistä. Et koskaan.

Ajatuksissasi on sanoja, joita ei koskaan sanottu. Mielessäsi on tekoja, jotka olisit halunnut tehdä. Nyt on liian myöhäistä.
Katumus viiltää lasinsirpaleen lailla valmiiksi rikkinäistä ja kadotettua sieluasi, jolla ei ole toivoa pelastuksesta. Anot hiljaa anteeksiantoa ja helpotusta, mutta sinulle ei niitä suoda.

Luot alistuneen katseen tähtiin, jotka tuikkivat samettisella taivaalla kirkkaasti. Maksat liian kovaa hintaa virheistäsi.
Mielikuvissasi olet jo lentänyt toiseen paikkaan, jättäen kaiken taaksesi.

[Jennie]

Vau, tässä oli hieno tunnelma. Tähänhän voisi kuvitella vaikka kenet päähenkilöksi, sillä nimeä ei mainita, mutta kyllä minä ainakin tämän ihan nyt Kalkaroksen ajatuksiksi mielsin, niin kuin sinäkin.

Olet jälleen yhden askeleen kauempana lämmöstä, askeleen lähempänä ikuista kylmyyttä.

Tuo ikuinen kylmyys oli niin dramaattinen ja kiinnitti huomioni.

Loppu oli kuitenkin minun suosikkini. Pidin tuosta lauseesta, jossa kerrottiin virheistä. Sopivan pituinen ja hieno hetken kuvailu.

Okei, meneepä tämä kommentti toisteluksi. Lyhyesti; tykkäsin.

[Kuurankukka]

Olen samaa mieltä Jennien kanssa, minustakin tässä oli todella hieno tunnelma. Jotenkin sellainen pysähtynyt, katkerakin, pysäyttävä kerrassaan. Tää juttu sopii minusta erityisen hyvin Kalkarokselle, tästä tuleekin heti Kalkaros mieleen. Lauseet olivat koskettavia ja merkityksellisiä, pystyn helposti kuvitteleen nää Kalkaroksen päähän. Tuo loppu jotenkin vapautti tän ficin, ja se loppui juuri oikeanlaiseen lauseeseen. En voi muuta kuin sanoa, että tykkäsin tästä, ei mitään moitittavaa. Kiitokset