Keinuhevonen
Ikäraja: K11 varmuudeksi
Genre: pieni fluffy, romance, huumoriakin vähän siellä pilkahtelee
Paritus: Sirremus
Haasteet: Salainen ystävä II, kerää kaikki hahmot (Sirius Musta)
Sanoja: 674
A/N: Jee, sain rakkaalle salaiselle ystävälleni tekstin kirjoitettua! Tässä sinulle olisi, Isfet muru
Ja saan korkattua tällä myös meidän "haasteen", jossa mun pitää kirjoittaa 50k Sirius/Remusta. Jee! Ole hyvä, toivottavasti tykkäät tästä tekstistä, jonka takia revin hiuksia päästäni. Tää fic ei oo niin söpö/fluffyinen, mitä tästä piti tulla, mutta ehkä se siellä pienenäkin löytyy...
Oot ihana <3
Keinuhevonen
Sirius poltteli hajamielisenä tupakkaa Kalmanhanaukion keittiössä miettien, mikä päivä nyt oli oikeastaan menossa. Hän ei ollut pitkään aikaan välittänyt viikonpäivistä, tai varsinkaan päivämääristä. Se oli vain sellainen asia, mikä ei Siriusta kiinnostanut, kun hän joka tapauksessa joutui nyhväämään tässä samassa talossa päivästä toiseen seuranaan vain välillä kokoontuvat kiltalaiset sekä kotitonttu Oljo, joka halveksi häntä enemmän kuin ehkä kukaan edes pystyi. Se saattoi voittaa jopa Severus Kalkaroksen. Sirius naurahti ajatukselleen.
Neljästoista helmikuuta, Sirius laski mielessään. Kilta oli sopinut pitävänsä kokouksen kahdestoista helmikuuta ja se oli ollut toissapäivänä. Neljästoista helmikuuta sai Siriuksen muistamaan ne Tylypahkan vuodet, jolloin hän, James, Peter ja Remus viettivät ystävänpäivää yhdessä. Nyt hän joutuisi luultavastikin olemaan ystävänpäivän yksin, sillä Oljon kanssa vietetty ystävänpäivä tuntuisi nimenomaan sellaiselta päivältä, joka muistuttaisi ystävien puutteesta sen sijaan, että jotenkin piristäisi mieltä. Sinä päivänä, kun Oljo piristäisi Siriuksen mieltä, hän söisi kourallisen pippuripiruja kerralla. Se oli ajatuksenakin niin utopistinen, ettei Sirius uskonut sitä ikinä tapahtuvan.
Mutta entä sitten ne oikeat ystävät? Peter oli jossakin karkuteillä Voldemortin helmoissa, James oli kuollut jälkimmäisten toimesta. Remus… Nimikin sai Siriuksen rinnassa tuntumaan kahta erilaista tunnetta: lämpöä siitä syystä, että he olisivat tänään seurustelleet neljä kuukautta, ja kaipausta siksi, ettei Sirius tiennyt milloin Remus tulisi jälleen käymään. Tämä ei ollut maininnut mitään siitä, että tulisi ystävänpäivänä käymään, mikä Siriuksen mielestä oli kieltämättä kummallista. Tai ehkä, huonoimmassa tilanteessa, Remus oli unohtanut koko ystävänpäivän. Sirius lietsoi mieltään näillä negatiivisilla ja epätoivoisilla ajatuksilla, vaikka yrittikin taistella niitä vastaan – ehkä Remuksella vain kesti, ja hän tulisi pian.
Sirius veti tupakansavuja hieman liian syvään hänen kuullessa vaimean ilmiintymisen poksahduksen Kalmanhanaukion talon pihalla. Sirius tumppasi nopeasti tupakkansa pöydällä nököttävään tuhkakuppiin ja riensi eteiseen. Sirius ei odottanut sovitusti ketään, mutta salaa sisimmässään hän odotti koko ajan, milloin Remus ilmaantuisi. Vilkuillessaan etuikkunasta ulos Sirius huomasi ikkunoiden olevan huurteessa. Ulkona täytyi siis olla hyvin kylmä.
Sydän odotuksesta pampaten Sirius kysyi:
”Kuka siellä?”
”Minä, Remus Lupin”, oli vastaus sillä äänellä, jota Sirius ei ikinä unohtaisi.
”Mikä on minun herkkä kohtani?” Sirius kysyi varmistuskysymyksen, jonka he olivat kahdestaan sopineet.
”Kyljet ja sisäreidet”, kuului vastaus. Sirius hymyili viekkaasti vastatessaan:
”Oikein. Sinä todella olet Remus.”
Tietynlaisella sauvanheilautuksella Sirius sai säpin pois oven edestä ja lisäksi lukuisat taialla oveen asennetut lukot ja ketjut poistuivat, ja ovi aukesi. Remus riensi viekkaasti hymyillen suoraan Siriuksen syliin ja ensitöikseen Sirius suuteli rakastettuaan.
”Remus perkele, minä jo luulin ettet tulisikaan”, Sirius nuhteli miesystäväänsä. ”Olisin lähettänyt räyhääjän, jos et olisi tullut koko päivänä.”
”Mutta minä tulin nyt”, Remus sanoi sivellen Siriuksen poskea tietäen tämän pitävän siitä.
”Ja hyvä että tulit. Haluat varmaan, että keitän teet- hei, mikä tuo laatikko on?”
”Ai tämäkö?” Remus kysyi hymyillen salaperäisenä. ”No, koska tänään on ystävänpäivä, niin sen lisäksi että juon kanssasi teetä ja harrastan kiihkeää seksiä, pitihän minun sinulle lahjakin ostaa.”
”Tee ja seksikin kuulostaa hyvältä verrattuna siihen, millaista minulla täällä yleensä on”, Sirius sanoi, mutta oli silti hyvillään miesystävänsä muistaessa häntä lahjallakin.
”No, tämä lahja onkin vähän… Moniselitteinen”, Remus sanoi ja naurahti. ”Tai siis, tämän voi kuvitella ehkä seksisymboliksi tai sitten lasten leluksi. Mutta jotta tämä ei olisi se jälkimmäinen, olen tehnyt siihen suurennusloitsun, joka toimii aina kun istut tämän päälle.”
”Minkä jättidildon sinä olet minulle oikein ostanut?” Sirius kysyi ihmeissään ja sai Remuksen repeämään nauruun.
”Ei ihan sitä”, Remus sai vastattua nauruiltaan, ”mutta katso itse. Ja saanen huomauttaa, ettei lapset leiki dildoilla.”
”Ai niin tosiaan”, Sirius tuhahti huvittuneena omalle tyhmyydelleen avatessaan jo laatikkoa. ”Herranjumala, keinuhevonen! Sinä muistit siis, että sanoin silloin kerran… No siis silloin kerran, kun panit minua perseeseen, kun sanoin ihan muuten vain, että en ollut lapsena ikinä saanut keinua keinuhevosella, vaikka tahdoin.”
”Niinhän minä muistin, sellaiset asiat jää jostain kumman syystä mieleen”, Remus sanoi myhäillen huvittuneesti keskustelun tilanteen absurdiudelle.
Kun Sirius oli testannut keinuhevostaan ja Remus saanut vihdoin teensä, oli kaksikko siirtynyt viettämään ystävänpäivää makuuhuoneen puolelle.
”Kiitos, kun tulit viettämään sittenkin ystävänpäivää”, Sirius sanoi suudelmien lomassa. ”Teit päivästäni paljon paremman, eikä tarvinnut jäädä ystävänpäivänä yksin.”
”Ilo oli minun puolellani”, Remus sanoi ja suuteli Siriuksen kaulaa.
Siriuksen riisuessa Remuksen housut hän huomasi miesystävällään olevan sydänbokserit. He kumpikin nauroivat ja kietoutuivat toisiinsa ja Sirius unohti hetkeksi taas, mikä päivä nyt oikeastaan oli.
