Nimi: Kilpikonnasuru
Kirjoittaja: tuiki
Ikäraja: sallittu
Tekijänoikeudet: OMISTAN KAIKENNN
A/N: Jokin ilta minua ahdisti suuresti, ja helpotti kun kirjoitin tämän. En aikonut ensin julkaista tätä, mutta ajattelin, että ehkä joku saa tästä jotain irti, joten tässä tulee~
Kommentteja en oikeastaan odota, koska tämä on sen tyyppinen teksti, joka niitä ei kerää, mutta olisin niistä kuitenkin iloinen :3
- - -
Hänen rinnassaan asuu kilpikonna.
Kilpikonna ei koskaan nuku. Sen kuori rasahtelee levottomana, luiset, paksun nahkan peittämät jalat vääntyilevät hermostuneina kuoren sisällä, poimukas kaula nytkähtelee. Kilpikonnan silmät ovat syvän ruskeat, surulliset ja aina hymyttömät. Suu ei koskaan aukea, se ei koskaan puhu eikä itke. Se tuntee, sillä on paljon ajatuksia ja tunteita. Paljon tuskaa.
Sen tekee mieli itkeä, mutta se ei voi. Kilpikonnalla ei ole kyynelkanavia eikä sen sisällä virtaa nestettä, joka voisi valua ulos. Kilpikonna ei kuule ulkomaailman ääniä. Hänen rintansa kylkiluut ja kudokset vaimentavat kaiken. Kilpikonnan maailma koostuu punertavasta hämärästä ja kaiken syleilyynsä kietovista sydämenlyönneistä, jotka ovat ainoa sen maailmaan kantautuva ääni. Välillä nopea, välillä hidas.
Kilpikonnalla ei ole itsetuhonappia.
Hänellä on itsetuhonappi. Hän ei vain tahdo käyttää sitä, hän tahtoo elää, hänellä on iloa.
Kilpikonna halveksuu tuota inhottavaa sanaa. Se ei tiedä sen tarkoitusta, se ei ole koskaan kokenut muita tunteita kuin sisältä kalvavaa ikävää ja tuskaa, kaipuuta johonkin, jota se ei ole koskaan nähnyt. Se ei tahtoisi aina käpertyä kuoreensa ja kuunnella sydämen jyskytystä. Se ei ole koskaan tuntenut oman sydämensä sykettä, se ei ole edes varma sen olemassaolosta.
Ei, kilpikonna ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä sydämetön. Kilpikonna on vain pohjattoman surullinen. Valtavan loputtoman mahdottoman uskomattoman surullinen. Tuskainen. Se haluaa kuolla, mutta se ei pysty. Se ei tiedä tarkoitustaan maailmassa, se ei tiedä maailmasta, muista lajeista, muista kilpikonnista, hänestä.
Se ei voi liikkua kuorensa ulkopuolelle, se ei näe taakseen, sen jalat yltävät ei-mihinkään.
Se haluaa kuolla. Sen elämällä ei ole tarkoitusta.
- - -
