Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Teeskentelyä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Minerva/Hermione
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluffyinen draama
Summary: Puuttui vain yksi asia – henkilö, joka istuisi pöydän toisella puolella vastapäätä Minervaa.
A/N Liven puolella raapalemeemissä Snapu pyysi tätä paria, ja tässä tulee. Taisin, öh, vähän innostua, sillä tulikin sarja. Mutta minä en siis missään nimessä tykkää tästä parista... *viheltelee* Osastohaasteessa Matami Puddifootin teehuone, FF100-haasteessa sana 072. Korjattu. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione.)
Teeskentelyä
1.
Appelsiinilta tuoksuva tee hautui valkoisessa posliinikannussa, jonka kylkeen oli käsin maalattu nippu sinivioletteja orvokkeja. Minerva oli saanut kannun äidiltään ja käytti sitä vain erityisen tärkeissä tilanteissa kohdellen sitä kuin hentoista simpukankuorta.
Kannun kanssa yhteensopivat teekupit odottivat sievästi orvokkikuvioisilla aseteilla. Sokerikko ja kermakko oli katettu pikkuleipävadin viereen, ja vadilla oli sieviä kaurakakkusia. Lautasliinatkin toistivat orvokki-teemaa ja hän oli joutunut näkemään vaivaa löytääkseen ne.
Minerva silmäili kattausta hyväksyvästi. Se oli täydellinen kaikin puolin. Puuttui vain yksi asia – henkilö, joka istuisi pöydän toisella puolella vastapäätä Minervaa.
Takanreunuksella tikittävä kello kertoi, että vieras oli odotettavissa viiden minuutin kuluttua. Hän käveleskeli edestakaisin kuulostellessaan koputusta ovelta.
2.
Hermionen oli vaikea keskittyä lukemaansa kirjaan, mutta hän piti sitä silti polvillaan ja katseensa siihen painettuna. Kaikki luulivat hänen olevan täysin uppoutunut opiskelemiseen.
”Hermione”, kuului Harryn ääni, joka sai hänet kohottamaan katseensa kysyvästi.
”Etkö aio tulla teelle?” Harry ihmetteli.
”Ei tee mieli”, Hermione valehteli.
”Oletko kipeä?”
Hermione harmitteli mielessään sitä, että hänen teeaddiktionsa oli niin monien tiedossa. Herätti todella huomiota, mikäli hän jätti iltapäiväteen väliin. ”En ole. Minä vain haluan lukea.”
Ron kohautti harteitaan ja nyökäytti kärsimättömästi päätään kohti muotokuva-aukkoa. Harry jätti kyselyn seuratakseen häntä.
Oleskeluhuoneen pikaista tyhjenemistä toivoen Hermione silmäili vuoroin kirjaa, vuoroin kelloa. Aivan pian olisi aika lähteä.
3.
Kaivattu koputus sai Minervan lennähtämään ovelle. Hän avasi kasvoillaan hymy, joka valahti hänen nähdessään saapujan.
”Hei”, Huiski sanoi syli täynnä pergamentteja. ”Tässä ovat ne pyytämäsi lento-opetustodistukset. Aivan kuten lupasin.”
Minerva otti rullat sanattomana. Hän ei käsittänyt, kuinka oli voinut unohtaa.
Huiskin pää kohosi nuuhkimaan ilmaa. ”Oi, tuoksuupa täällä ihanalta...” Katse kääntyi kahvipöytään. ”Odotatko teeseuraa?”
Oli mahdotonta kieltää, sillä pöytä oli selvästi katettu kahdelle. Minerva ei silti halunnut tunnustaa, ketä odotti. Neiti Granger oli hänen oppilaansa ja paljon häntä nuorempi. Hän ei halunnut, että kukaan saisi vääriä mielikuvia. Eihän heidän välillään ollut varsinaisesti mitään... valitettavasti... mutta silti...
”Sinua”, häneltä livahti hätäisesti.
4.
Sydän pamppaili Hermionen rinnassa, kun hän koputti professori McGarmiwan oveen. Kutsu teelle kaksin oli ollut hänen unelmiensa täyttymys eikä hän vieläkään voinut uskoa onneaan todelliseksi. Olisiko mitenkään mahdollista, että professori pitäisi hänestä? Muutenkin kuin lahjakkaasta oppilaasta? Ajatuskin oli vähällä saada hänet pyörtymään.
Kesti kauan ennen kuin McGarmiwa tuli avaamaan oven kasvoillaan kiusaantunut ilme. Hermione katsoi tämän ohi huoneeseen ja näki kauhukseen, että matami Huiski istui tyytyväisenä juomassa teetä pienen pöydän ääressä.
Tietenkin... Tietenkin hän oli toivonut liikaa. Kutsu oli ollut professorille täysin merkityksetön, ja tämä oli unohtanut sen heti saatuaan mieluisampaa ja kypsempää seuraa.
Hermione sopersi jotakin ja ryntäsi tiehensä.
5.
Minerva tuijotti kiinni paukahtanutta ovea pitkän aikaa ennen kuin Huiski havahdutti hänet mietteistään.
”Mitä asiaa hänellä oli?”
”Hän...” Minerva joutui miettimään ennen kuin muisti, mitä Hermione oli kiireesti selostanut. ”Hän olisi halunnut kysyä erästä asiaa läksystään, mutta huomasi, että olen varattu.”
Huiski otti toisen kaurakakkusen ja kastoi sitä teekuppiinsa.
Hermionen ilme kummitteli Minervan mielessä. Tytön mielipaha ja pettymys olivat olleet niin selkeitä, ettei niitä voinut tulkita väärin. Se oli ollut enemmän kuin harmistusta siitä, ettei oppilas päässyt puhumaan professorilleen. Siinä oli ollut rakastuneen murtuneisuutta.
Minerva käsitti, ettei ehkä ollutkaan yksin tunteidensa kanssa ja lähti juoksemaan tytön perään minkä jaloistaan pääsi.
6.
Hermione syöksyi lähimpään tyttöjen vessaan ja nojasi pesualtaaseen hartiat lysyssä. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi tuntenut olevansa niin surkea.
Ovi kävi ja hän huomasi, että professori McGarmiwa oli astunut vessaan. Hengästyneisyydestä saattoi päätellä tämän juosseen.
”Minä... minä voin selittää...” professori läähätti oven suljettuaan.
”Ymmärrän kyllä”, Hermione sanoi jäykästi. ”Pahoittelen, että häiritsin.”
”Et häirinnyt ollenkaan! Se oli Huiski, joka häiritsi...”
”Miksi sitten kutsuit hänet sisään?” Hermione parahti. Hän oli niin kurja, ettei edes välittänyt siitä, että korotti ääntään puhuessaan professorille.
”Minä häkellyin.” McGarmiwa punastui – hän todellakin punastui! Hermione ei ollut uskoa silmiään.
”En halunnut hänen ajattelevan, että me... olisimme jotakin...”
7.
Minerva vaikeni huomatessaan, että hetkeksi ilahtunut Hermione synkistyi jälleen.
”Ai”, Hermione sanoi. ”Hänen ei tarvitse todellakaan ajatella, että olisimme jotakin.”
”Minä luulin, että vain toivoin”, Minerva sanoi. ”Mutta sitten näin ilmeesi... Hermione. Minä toivoisin, että olisimme jotakin.”
Tytön ilme häilähteli epäuskoisuudesta toiveikkuuteen. ”Niinkö?” tämä kysyi varovaisella äänellä.
”Kyllä. Jos vain haluat yrittää.”
”Pitäisikö meidän teeskennellä?”
”Ehdottomasti.” Minerva hymyili hiukan. ”Me molemmathan pidämme teestä.”
”Tiedät, etten tarkoittanut sitä.” Hermione yritti kuulostaa ärtyneeltä, mutta häntä nauratti liikaa.
”Ei enää teeskentelyä”, Minerva sanoi vakavoiduttuaan. Hän astui Hermionen luo ja kiersi kätensä tämän ympärille.
Jos Hermione halusi hänet, hän ei välittäisi muiden mielipiteistä vähääkään.
