Nimi: Kyllä vanhakin vielä osaa
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life & fluff
Paritus: Minerva/Abigail ft. Pomona, Molly, Kimi & Rosmerta
Ikäraja: S
Varoitukset: Alkoholi sivuosassa
Summary: He tuijottivat hetken toisiaan ja purskahtivat hersyvään nauruun. Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi). Kimi on kuitenkin oman mielikuvitukseni tuotetta kuten muutama muu ficissä mainittu hahmo. Idea tyttöjen iltaan lähti Violetun toiveesta
A/N: Vihdoin ja viimein toinen
Girl Poweria sisältävä tarina
Violetulle. Tällä kertaa Potter-hahmoilla, kuten Violetu ensisijaisesti (päätin säästää tämän viimeiseksi) halusikin. Toivottavasti tämä on mieleesi!
Kyllä vanhakin vielä osaaEdellisyönä satanut lumi oli muuttunut loskaksi, kaikkialla oli märkää ja pimeyttä valaissut valkea oli hävinnyt. Suloinen lumiukko oli lysähtänyt kasaan, sen porkkananenä oli kadonnut – luultavasti parempiin suihin. Valkoisen herran kaulaan kiedottu kaulaliina oli kastunut litimäräksi samoin kuin kulunut suippohattu.
Keltamultaisen mökin terassi oli koristeltu havuköynnöksillä. Ikkunoissa roikkuivat pienet tuikkivat värivalot. Ne toivat edes pientä valaisua muutoin niin pimeään iltaan.
Mökin sisällä soi hiljaisena musiikki. Huoneisiin oli levinnyt herkullinen ruokien sekä vastapaistettujen sämpylöiden tuoksua. Tunnelma oli erittäin kotoinen.
Ruokapöytä pursusi tarjottavaa. Keskellä pöytää oli suuri – todella suuri – lasikulho täynnä ruokaisaa salaattia, kulhon ympärille oli aseteltu neljä pizzalautasta, kinkkupiirakkaa, tonnikalapiirakkaa, lohitartaria ja bataattiranskalaisia. Niiden lisäksi tarjolla oli myös perunasalaattia, paahdettuja kasviksia, täytettyjä paprikoita, minipurilaisia, itse marinoituja kanansiipiä, porkkanahummusta, salaattiveneitä että juuri uunista tulleita sämpylöitä seesaminsiemeniä päälle ripoteltuna. Ruuissa oli otettu huomioon myös Kimin vegaaniruokavalio, sillä pöydästä löytyi kasvispiirakkaa, minihampurilainen sekä pizza vegaaniystävällisellä täytteellä ja itse marinoituja soijasiipiä.
Juomispuoli oli vähäisempi, mutta silti kattava. Oli mahdollista valita kermakaljaa, hehkuviiniä, omista marjoista tehtyä punaviinimarjamehua, itse pantua jouluolutta, jossa neilikka maistui vahvana, ja jääkylmää vettä.
Abigail ja Minerva istuivat pöydän päässä ja nauroivat Pomonan hersyvälle kertomukselle Riesun uusimmasta tempauksesta. Tämä oli päättänyt ottaa sijaisopettajan vastaan hyvin värikkäästi – todella värikkäästi.
>> … ja minä yritin pitää pokkani samalla, kun läksytin Riesua. Se oli hyvin vaikeaa, sillä nuori Kelly näytti kävelevältä sateenkaarelta – hän loisti pimeässä!
>> Pomona nauraa hörötti.
>> Oi kamala!
>> Minerva tirskui.
>> Riesu se ei koskaan muutu. Ja hyvä niin!
>>>> Mitä Kelly parka asiasta tuumi?
>> Abigail kysyi huolissaan, mutta tämän äänestä kuulsi nauru.
>> Ensijärkytyksen jälkeen hän oli vain yllättänyt ja pari päivää myöhemmin hän jo naureskeli asialle
>>, Pomona kertoi.
>> Sepä hyvä
>>, Abigail sanoi.
>> Voi, voi. Sen kun olisi päässyt näkemään
>>, Molly tuumi.
>> Se oli hyvin huvittavaa, vannon sen
>>, Pomona vannotti.
>> Värikäs tapa aloittaa sijaisena
>>, Kimi lausahti saaden muut nauramaan.
>> Voi, voi, kylläpäs me nyt olemme ilkeitä kun näin naureskelemme
>>, Abigail yritti olla hymyilemättä.
>> Älä huoli, Abby! Kelly nauraa itsekin asialle, lupaan sen, joten kyllä me voimme myös
>>, Pomona rauhoitteli.
>> Silti se tuntuu väärältä
>>, Abigail sanoi.
>> Voi kultaseni
>>, Minerva lausui hellästi.
>> Kiitos ruoasta, Abigail. Se oli herkullista
>>, Kimi sanoi nousten pystyyn.
>> Kelpaisiko apu tiskien kanssa?
>>Molly tarjoutui myös auttamaan pöydän siivoamisessa, joten kolmikko jäi keittiöön iloisesti rupatellen. Minerva ja Pomona tulivat siihen tulokseen, ettei keittiössä tarvittu enempää apua, joten he suuntasivat olohuoneeseen.
Pomona istahti sohvalle Minervan mennessä puolitoistametrisen paksuhkon tukkipuun luo, jonka päälle oli aseteltu pieni terrakotan värinen kukkaruukku täynnä sinisiä jalohortensioita. Se näytti kovin kummalliselta koriste-esineeltä, mutta toisaalta sellaiselta, jonka Abigail olisi helposti voinut hankkia. Sen todellinen tarkoitus kuitenkin selvisi, jos oli tarkkanäköinen. Tukissa oli kaksi huomaamatonta kahvaa vielä huomaamattomammissa kaapinovissa kiinni. Kun ovet avasi, paljastui tukin sisältä baarikaappi.
Pomona oli oikein ihastunut kyseiseen baarikaappiin, jota ei olisi kuuna päivänäkään arvannut baarikaapiksi, jos ei asiasta tiennyt. Minerva oli kertonut heidän saaneen sen naapurin Tobiakselta, joka oli taitava käsistään, lahjaksi. Mies oli kuulemma veistänyt heidän uuden ruokapöytänsäkin, kun vanha oli sanonut itsensä irti.
Kerran Pomona oli saanut Minervalta ja Abigaililta joululahjaksi puisen pöllön, joka oli Tobiaksen tekemä. Kyllä sitä oli tullut ihailtua silloin, ja yhä edelleenkin se herätti ihastusta. Kauniin taitavasti veistetty pöllö täynnä yksityiskohtia – ei siinä voinut olla ihastelematta. Ellei sitten jostain syystä tykännyt kyseisestä koriste-esineestä, mutta Pomona tykkäsi ja tämän silmää puinen pöllö miellytti ja se oli tärkeintä se.
Minerva otti baarikaapista pienen neliskanttisen kristallipullon ja kaksi lasia. Pomona sai laseista toisen, toinen oli Minervalle itselleen. Hän avasi pullon korkin ja kaatoi heille molemmille lasilliset suklaalikööriä.
Pulloa ei palautettu kaappiin vaan laskettiin sohvapöydälle odottamaan. Minerva kohotti lasiaan ja Pomona kilautti omaansa sitä vasten molempien huikatessa ”terveydelle”.
>> Se olisi sitten ensimmäinen puoli vuotta takana Tylypahkan rehtorina, miltä tuntuu?
>> Minerva kysyi otettuaan siemauksen makeaa likööriä.
>> Siinähän se on mennyt. Ihan mukavaa, mutta hyvin työlästä. Pelkkänä opettajana oli helpompaa
>>, Pomona vastasi.
>> Kaipaan takaisin kasvihuoneille.
>>>> Ymmärrän sinua. Tosin, minä toimin vararehtorina ja nousin siitä sitten rehtoriksi, joten minulla oli käsitys millaista on johtaa koulua. Mutta kyllä minä kaipasin takaisin opettamaan muodonmuutoksia
>>, Minerva muisteli.
>> Kukaan ei olisi uskonut minusta tulevan sinun seuraajaasi, koska en ollut vararehtorin virassakaan
>>, Pomona nauraa hekotti makeasti.
>> Ei sitä aina vararehtori tarvitse olla virkaan päästäkseen
>>, Minerva huomautti.
>> Sitä paitsi, Filius nimenomaan pyysi ettei hänestä tehtäisi rehtoria.
>> >> Se oli viisas päätös, jota minä en älynnyt tehdä
>>, Pomona väitti vakavana.
He tuijottivat hetken toisiaan ja purskahtivat hersyvään nauruun. Lautasta kuivaava Kimi kurkisti keittiöstä nauraa hekottavaa kaksikkoa. Tämän hyväntahtoinen pään pudistelu sai Minervan ja Pomonan nauramaan vain entistä enemmän.
Nauru oli ehtinyt laantua, kun toiset viimein tulivat olohuoneen puolelle. Mollyn ja Kimin käydessä istumaan Abigail otti esille kolme juomalasia lisää ja täytti jokaisen laseista juuri sillä juomalla, jota toivottiin.
Abigail istahti omalle keinutuolilleen ja nuuskaisi inkivääriviininsä tuoksua ihastuneena.
>> Mikäs teitä kahta niin nauratti?
>>>> Se miten Filius oli viisas ja väisti kamalan ansan
>>, Minerva kertoi, mikä sai hänet ja Pomonan purskahtamaan uudelleen nauruun.
>> Vai niin, sepä hauskaa
>>, Abigail hymähti hyväntuulisesti.
>> Eipä… Ei se oikeasti ole, mutta kun…
>>, Pomona yritti selittää naurultaan.
>> Vain jos itse tietää, miltä Filius pelastui
>>, Minerva hohotti.
>> Mutta ei, kyllä siinä on omat hyvätkin puolensa – ja Filius parka ei pääse kokemaan niitä.
>>>> Ehkä sitten seuraavalla kerralla
>>, Pomona sanoi ja otti kulauksen likööriä.
>> Ah, aivan
>>, Abigail hymyili eikä välittänyt lainkaan siitä, ettei asia auennut hänelle ollenkaan.
>> Puheenaiheessa pysyttäen – tavallaan ainakin – sinähän olit aikoinasi johtajatyttö, eikö niin Kimi?
>> Pomona muisteli.
Kimi siristi hieman silmiään.
>> Niin olin.
>>>> Ja yksi parhaita vuosikurssillasi… Tiedätkö, liemienopettaja aikoo jäädä vuoden kahden sisään eläkkeelle, ja minä tässä pohtisin, ettei sinua sattuisi kiinnostamaan virka? Pääsisit myös vanhan tupasi tuvanjohtajaksi
>>, Pomona ehdotti vaikka olikin aika varma vastauksesta.
>> Kiitos mutta ei kiitos, viihdyn työssäni
>>, Kimi sanoi viskilasiaan hieman heiluttaen.
>> Sitä paitsi, en koskaan viihtynyt tyrmissä – en luokassa saati oleskeluhuoneessa. Ei sovi vilukissalle.
>>>> Minä vähän arvasinkin vastauksesi, mutta pakkohan minun oli kysyä. Olisin tiennyt saavani loistavan opettajan
>>, Pomona hymyili haikeasti.
>> Kiitos kuitenkin että kysyit
>>, Kimi virnisti.
>> Haluaisitteko pelata samalla jotain, kun muistelette kouluaikojanne?
>> Abigail kysyi.
>> Oih! Tietysti, seurapelit ovat aina hauskoja
>>, Molly sanoi ilahtuneena.
>> Kävisikö
Merlinin nimessä, en-peli?
>> Abigail ehdotti muidenkin ilmaistua tahtonsa pelata.
☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆Tunnin kuluttua pelaaminen oli loppunut vähin äänin, kun pelin aikana käydyistä keskusteluista viimeisin oli vienyt kaiken huomion. Kukaan ei ollut kiinnittänyt edes huomiota siihen, että kuka oli kahminut eniten pisteitä ja samalla voiton itselleen.
Minerva täytti tyhjät lasit melkein täyteen asti. Hänen kapeilla kasvoillaan suu oli virneessä, kun hän kuunteli Mollyn kertomusta. Tällä oli mitä hupaisin tapa kertoa tarina siitä miten he olivat Arthurin kanssa joutuneet tukalaan tilanteeseen kiitos yllätysvieraiden. Mollyn pyöreillä poskilla oli sievä puna, mutta se ei johtunut nolostuksesta tai häpeästä – joista ensimmäistä tämä oli aivan varmasti tuntenut tapahtuneen aikana. Puna poskilla ei johtunut myöskään alkoholin nauttimisesta vaan se oli peräisin nauramisesta, jota tämän oli vaikea hillitä.
>> Kun Bill ja lapset siirtyivät hienotunteisesti alakertaan, Arthur vannoi, ettei kukaan voisi enää ikinä ilmiintyä meille kutsumatta. Sain puhuttua hänet myöhemmin luopumaan ideasta, sillä haluan lasten voida tulla meille, kun he haluavat – onhan se heidän lapsuutensa koti ja he ovat aina tervetulleita
>>, Molly hymyili.
>> Tosin, Bill taitaa jonkin aikaa ilmoittaa etukäteen, kun he ovat tulossa!
>>>> No mutta Molly! En olisi koskaan sinusta uskonut
>>, Pomona virkkoi.
>> En minä ole niin viaton miltä näytän
>>, Molly tokaisi silmää iskien.
>> Mielenkiintoista, miten lapset aina järkyttyvät siitä, että heidän vanhemmillaankin on oma elämä. Vaikka he olisivat jo aikuisiässä itsekin. Ei se sitä tarkoita, että kun on vanha, niin kaikki ilot ja hauskuudet jäävät taakse
>>, Abigail tuumi.
>> Ehkä se johtuu siitä, että äiti ja isä halutaan nähdä jossain suhteissa viattomina
>>, Kimi esitti.
>> Voi hyvinkin olla
>>, Abigail nyökkäsi hyväksyvästi.
>> Minusta se on aika hyvin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidät yllätettiin kesken kaiken. Kun lapset olivat pieniä, olimme hyvin varovaisia emmekä niin ahkerasti toistemme kimpussa kuin ennen Billin syntymää. Jäätyämme kahden olemme jälleen toistemme kimpussa erittäin ahkeraan välittämättä mikä aika päivästä on! Kerrankin Arthur yllätti minut lounastauollaan…
>>, Molly hiljeni äkisti syventyen yksin muisteluihinsa.
>> Se on kyllä saavutus
>>, Kimi sanoi hetken kuluttua.
>> Mitenkäs asian laita oli silloin, kun kaikki lapsosenne olivat jo Tylypahkassa?
>>Molly hymisi mietteliäästi.
>> Emme me ihan niin aktiivisia silloin olleet kuin nyt. Mutta oli kaikki vähän villimpää.
>>>> Minusta meidän tulisi nostaa malja
>>, Minerva ehdotti.
>> Vilkkaalle seksielämälle ja vahingossa tapahtuneelle lasten traumatisoimiselle.
>>Jokainen tarttui lasiinsa ja kohotti sitä ilmaan. He toistivat Minervan sanat ja huusivat vielä kippikset kaupanpäälle ennen kuin ottivat pitkät hörpyt juomistaan.
>> Minä olen tässä miettinyt, että etsisin itselleni seuralaisen
>>, Pomona kertoi.
>> Sehän on hienoa
>>, Abigail sanoi ja kurotti tarttumaan Pomonaa kädestä kiinni.
>> Toivottavasti. Olen ollut monta vuotta tyytyväisesti yksin ja nauttinut siitä täysin siemauksin. Nyt vanhoilla päivillä olen alkanut miettiä, että olisi kivaa, jos olisi joku rinnalla. En minä häistä haaveile vieläkään, mutta useasti olen tajunnut että olen halukas löytämään jonkun vierelleni viimein
>>, Pomona jatkoi.
>> Onko se outoa näin vanhalla iällä?
>>>> Ei todellakaan ole
>>, Kimi sanoi painokkaasti.
>> Ei läheisyyden halu katsele ikää kuten ei rakkauskaan
>>, Abigail hymyili lempeästi.
>> Katso nyt minua ja Millietä – me olemme myöhäiskukkujoita!
>>>> Niin minä ehkä, sinä et niinkään
>>, Minerva totesi.
>> Äläs nyt Millie, ennen sinua minulla on ollut vain yksi vakava suhde ja sekin nuoruuspäivinäni. En olisi koskaan Raen jälkeen uskonut löytäväni uutta kumppania, jota rakastaisin syvästi ja jonka kanssa haluaisin jakaa lopun elämäni. Sitten tapasin sinut
>>, Abigail torui pehmeästi.
Minerva naurahti.
>> Niinhän se olikin: minä olin meistä kahdesta se kokeneempi!
>>>> Sinä olet niin höpsö
>>, Abigail nousi ja meni Minervan luokse.
>> Sinä teit minusta höpsön
>>, Minerva mutristi suutaan.
>> Minä rakastan sinua
>>, Abigailin ääni oli täynnä rakkautta.
>> Minäkin rakastan sinua
>>, Minerva hymyili ja vastasi puolisonsa kevyeen suudelmaan.
>> Ja olen mielelläni sinun höpsösi.
>>>> Uh, lopettakaa tuo hempeily ennen kuin me kaikki joudumme sokerin valtaan
>>, Pomonan silmissä välkkyi nauru.
>> Sokeri? Eikö yleensä puhuta siirapista?
>> Kimi kysyi.
>> Jaa, voihan se olla niinkin
>>, Pomona totesi ja joi lasinsa tyhjäksi.
>> Täytyy muuten myöntää, että välillä minä pohdin onko minun suhteeni jotenkin kummallinen
>>, Kimi sanoi nostaen silmälasejaan – hän ei ollut vielä tottunut niihin vaikka hän oli melkein jo kuukauden käyttänyt niitä.
>> Kuinka niin?
>> Molly kysyi.
>> No kun, me emme ole kovin hempeilevää sorttia. Tai siis, Lena tykkäisi hempeillä ja paljon, mutta hän kunnioittaa sitä, etten ole samanlainen. Mutta Lenalla tosin on Sarah, jonka kanssa hän voi hempeillä vaikka kuinka
>>, Kimi selitti.
>> Lewis taas on samanlainen kuin minä, hänkään ei välitä hirveästi hempeilystä. Suukkoset ja halit silloin tällöin, siellä täällä ovat hänelle okei kuten minullekin. Siltikään en voi olla ajattelematta, että onko se jotenkin outoa…
>>Molly pudisti päätään.
>> Ei tietenkään ole. Jokaisella on sellainen suhde kuin on. Ei hempeilyn puute kerro mitään kenenkään suhteesta saatikka rakkauden määrästä. Jotkut eivät vain yksinkertaisesti pidä siitä. Meidän Charlie on yksi hyvä esimerkki siitä – se poika kammoaa hempeilyä!
>>>> Niin… Välillä yhteiskunta saa minut melkein uskomaan toisin
>>, Kimi huokaisi syvään.
>> Hei! Ei aleta synkistelemään, meidän piti pitää hauskaa
>>, Abigail huudahti.
>> Äläkä sinä, Kimi, välitä siitä minkä yhteiskunta olettaa olevan oikeanlainen suhde. Ei suhteille ole tarkkaa määritelmää – joillekin se tarkoittaa hempeilyä, lämpimiä katseita, yhteistä kotia ja lapsia. Joillekin se tarkoittaa yhteisiä seikkailuita, kaksinaan olemista, helliä hetkiä vain toisinaan jos ollenkaan.
>>Kimi hymyili pienesti.
>> Niin. Te olette oikeassa. Minun ei pitäisi antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa itseeni ja rakkaimpiini. Sen kun muistaisi aina.
>>>> Kuulkaas
>>, Pomona sanoi,
>> seikkailuista puhuttaessa, mitenkä olisi pieni seikkailu?
>>>> Seikkailu?
>> Minerva kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
>> Rosmertaltahan loppuvat työt kohta, mitä jos menisimme ja yllättäisimme hänet?
>> Pomona ehdotti.
☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆Puolen tunnin kuluttua Minerva lukitsi mökin oven. Yksissä tuumin he olivat päättäneet lisätä hieman ”jännitystä” heidän seikkailuunsa ja kulkea lähettyvillä sijaitsevan metsän uumenissa olevan puron luokse ennen kaikkoontumista. Välillä oli hauskaa tehdä jostain yksinkertaisesta, arkisesta asiasta hieman mielenkiintoisempaa.
Talvikaapuihin kietoutuneina viisikko lähti ryhmänä kävelemään kohti metsää. Purolle ei ollut erityisen pitkä matka, mutta he kulkivat hitaasti pidentääkseen matkan tuntua hitusen. Ja toki pimeässä oli parempi kulkea hitaammin, kun kaikkialle ei nähnyt niin hyvin - vaikka heillä olikin valot sytytettyinä taikasauvojen päihin.
Minerva olisi voinut muuntautua kissamuotoonsa, mikä olisi helpottanut häntä näkemään paremmin ympärilleen. Nuorempana hänen pimeännäkönsä oli ollut melkein yhtä hyvä kuin hänen ollessaan kissa, mutta nyt vanhemmalla iällä hänen pimeännäkökykynsä oli erittäin hyvä vain kun hän oli kissa. Hän ei kuitenkaan muuntautunut kissaksi, sillä siitä ei olisi muille yhtään hyötyä. Sitä paitsi, sillä hetkellä hän pystyi nauttimaan muiden seurasta paremmin ihmisenä kuin kissana.
Kulkiessaan kohti puroa Kimi ja Molly alkoivat muistella kuinka he olivat nuoruusvuosinaan tehneet pienoisia retkiä metsien siimeksiin. Vieläkään kumpikaan heistä ei myöntänyt käyneensä Kielletyssä metsässä kouluaikoinaan. Ei edes silloin, kun Pomona myönsi koululaisena tehneensä tutkimusretkiä sinne. Kun Minerva myönsi myös käyneensä Kielletyssä metsässä ollessaan oppilas, Molly ja Kimi olivat hyvin yllättyneitä että järkyttyneitä – kumpikaan ei olisi uskonut sitä koskaan Minervasta! Pomonasta kyllä, mutta ei Minervasta.
Abigail kuunteli muiden muisteluita leveästi hymyillen. Hän tykkäsi kuunnella tarinoita toisten ihmisten elämistä, niistä oppi aina jotain. Hän ei ollut itse käynyt Tylypahkaa, joten oli erittäin mielenkiintoista kuunnella, kuinka toiset puhuivat siitä yhä niin lämpimästi vaikka heidän kouluajoistaan oli jo monia vuosia.
Puron vesi näytti melkein seisovan, kun he viimein saapuivat sen luokse. Pomona kyykistyi uittamaan kättänsä vedessä. Kylmyys ei näyttänyt haittaavan tätä. Abigailkin uskaltautui kokeilemaan vettä. Lempeän viileän sijaan vesi oli jäätävän kylmää, ja hän vetäisi kätensä nopeasti pois vedestä. Siitä oli pitkä aika, kun hän oli viimeksi ollut tekemisissä holotnan* veden kanssa.
Pomonan saatua tarpeeksi kätensä uittamisesta (ja puettuaan tumpun takaisin käteensä) he ryhmäkaikkoontuivat Tylyahon laitamille. Sää siellä oli täysin erilainen. Maassa oli ohuelti lunta, mutta pian sitä olisi kunnon kerros, sillä taivaalta leijui alas isoja hiutaleita.
Abigail ihaili sydämensä kyllyydestä talvista näkymää. Valkeus oli kaunista vasten pimeää iltaa, joka oli muutaman tunnin päästä vaihtumassa yöksi. Tähdet loistivat kirkkaina taivaalla, mikä kertoi pakkasesta, joka hiljalleen koveni. Abigail toivoi, että sää saapuisi heillekin asti; se oli paljon kauniimpaa kuin loska, joka kotona odotti.
Tylyahossa oli melko hiljaista, ulkona liikkui vain hyvin vähän noitia ja velhoja. Ottaen huomioon mitä kello näytti, se ei ollut laisinkaan tavatonta, varsinkin kun oli arkipäivä.
Pomonan johdolla he suuntasivat askeleensa kohti Kolmea luudanvartta, jossa Rosmerta vielä hääräisi työntouhussa. Pubi oli koristeltu vilkkuvin valoin. Joulukuusi oli jo viety pois samoin kun ovessa ollut havuseppele, joka oli soittanut joululauluja alituiseen, kun pubi oli ollut auki joulunaikaan.
Pubin raskas ovi avautui ja viimeinen asiakas poistui samalla kun viisikko astui sisälle. Lämmin ilma otti heidät vastaan samoin kuin takan rätinä. Kuten aina, pubissa ei ollut tunkkaista tuoksua vaan siellä tuoksui yllättävän kotoisalta.
Kauniisti kaiverretun baaritiskin ääressä Rosmerta pyyhki tottunein ottein tummaa tammista pintaa puhtaaksi. Arvokkaasti vanhentunut pubinemäntä hyräili iloista sävelmää.
Kaikki tässä vaikutti yhtä nuorelta kuin silloin kun pubi ensimmäistä kertaa avattiin, Minerva ajatteli ohimennen. Oli kuin tämä ei olisi vanhentunut päivääkään ja kaikki se johtui aivan varmasti tämän avoimesta ja pirteästä luonteesta. Rosmerta oli miltei yhtä positiivinen kuin Abigail!
>> Hyvää iltaa
>>, Pomona toivotti kovalla äänellä.
Rosmerta nosti katseensa tiskistä ja tämän kasvoilla ollut hymy leveni.
>> No mutta kas! Hyvää iltaa vain, ystävät hyvät! Kuinka voin olla avuksi?
>>>> Vain olemalla sinä
>>, Minerva sanoi.
>> Kun sinä et päässyt illanviettoomme töidesi vuoksi, niin me päätimme tuoda illanvieton luoksesi!
>>>> Voi että, te olette mahtavia
>>, Rosmertan äänestä kuului liikutus.
>> Niin me ollaan, kiitosta vain
>>, Pomona myhäili.
>> Äläkä huoli, toimme omat eväät
>>, Molly sanoi nyökäten kohti Abigailia, joka piteli pientä koria kädessään.
>> Kunhan ette tuoneet omia juomianne, siinä vaiheessa minun pitäisi heittää teidät ulos
>>, Rosmerta hymähti kääntäen taian avulla kyltin
suljettu-puolelle.
>> Emme tuoneet omia juomia, vannon sen
>>, Pomona lupasi laittaessaan kaapuaan naulakkoon.
>> Millainen työpäivä sinulla oli?
>> Kimi kysyi käydessään istumaan lähimpään pöytään.
Rosmerta otti laseja esille.
>> Oikein hyvä. Päivä oli vilkas, asiakkaita riitti.
>>Abigail nosti punotun eväskorin baaritiskille ja avasi sen kannen. Hän nosti esille kakkukuvun, jonka sisällä oli suklaakakku, pahvisen rasian täynnä kuppikakkuja, kelmulla suojatun lasilautasen, johon oli aseteltu keksejä, lautasellisen ohuita kaurakeksejä, piirasvuoallisen salamipiirasta, dippilautasen että kulhollisen suklaakonvehteja. Viimeiseksi hän nosti esiin pienemmän korin, johon hän oli pakannut erikseen vegaanisia herkkuja: suklaabanaanikuppikakkuja, maapähkinävoikeksejä, dippilautanen jossa oli vegaanille sopivaa dippiä, appelsiinisuklaakakku, omenapiirakka, purjopaprikapiirakka ja piparminttumarenkia.
Kimi katsoi hänelle erityisesti tarkoitettuja tarjottavia.
>> Kuule, Abigail, ei sinun olisi tarvinnut nähdä noin paljoa vaivaa minua varten. Olisi hyvin riittänyt, jos…
>>>> Jos mitä?
>> Abigail kysyi.
>> Emh, ei mitään. Vähempikin olisi ollut ihan okei
>>, Kimi sanoi katsahtaen Minervaan (jonka rivakka pään pudistaminen oli saanut hänet keskeyttämään aikaisemman lauseensa), joka nyökkäsi hyväksyvästi.
Minerva oli huomauttanut Abigailille, että tämä olisi hyvin voinut tehdä suoraan kaikista ruoista vegaanille sopivia, ettei olisi erikseen tarvinnut ahertaa, mutta Abigail oli ehdottomasti halunnut tehdä Kimille omat syötävät. Sillä tämä oli halunnut osoittaa, että Kimin ruokavalio oli tärkeä ja sen eteen nähtiin vaivaa. Minerva oli jättänyt huomauttamatta, että kyllähän se olisi käynyt ilmi siitäkin että kaikki syötävät olivat suoraan vegaanisia. Hän oli lopulta tullut siihen tulokseen, että Kimin vegaanius oli vain Abigailille tekosyy valmistaa enemmän ruokaa ja leipoa enemmän, joten sen vuoksi hän oli antanut olla.
>> Voi, ei siitä ollut lainkaan vaivaa. Mielellänihän minä
>>, Abigail hymyili.
>> Ja edelleenkin, kehotan muita maistamaan myös. Ne ovat herkullisia!
>>>> Sinä olet kyllä melkoinen
>>, Kimi lausui ymmärrettyään mistä oli kyse.
>> Kiitos.
>>>> Ei kestä
>>, Abigail sanoi ja otti vastaan Rosmertan tarjoaman lasillisen puolukkaviiniä.
>> Nyt kun meillä kaikilla on juotavaa, niin kohottakaamme malja
>>, Pomona tokaisi.
>> Ja mille tällä kertaa?
>> Molly kysyi katsellen herkkujen valtamerta.
>> Meille ja hulppealle noitainillalle!
>> Pomona sanoi nostaen lasinsa ilmaan.
>> Sille siis
>>, Minerva hymyili kohottaen myös omaa lasiaan.
>> Ja monille tuleville, jos saanen lisätä
>>, Rosmerta esitti.
>> Sille myös
>>, Pomona nyökkäsi pontevasti.
Kohotettuaan maljat Rosmerta kävi keittiössä hakemassa lautasia ja lusikoita. Sillä väliin Kimi kävi baaritiskin toisella puolella hakemassa suuren tuopin.
>> Hei, tähän laitetaan rahaa juomista – ei me ilmaiseksi voida juoda
>>, hän sanoi laskiessaan tuopin tiskille.
>> Olet oikeassa
>>, Pomona nyökkäsi ja alkoi kaivaa laukkuansa.
>> Enhän minä rahasta kieltäydy, mutta parit ensimmäiset kierrokset minä kyllä tarjoan
>>, Rosmerta sanoi tullessaan takaisin pubin puolelle.
>> Sekin sopii hyvin
>>, Pomona laittoi iloisena laukkunsa pois.
Rosmerta nauroi makeasti ja asetti lautaset sekä lusikat Abigailin tuomien syötävien lähettyville. Osa heistä otti sen merkkinä siitä, että oli lupa mennä valitsemaan itselleen jotain purtavaa.
☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆～*~*～☆Pubin puisesta tynnyrinkannesta tehdyn kellon hopeiset viisarit alkoivat lähennellä puolta kahta. Abigailin tekeleet olivat kadonneet melkein jokaista murusta myöten parempiin suihin. Baaritiskille oli kerääntynyt joukko tyhjiä laseja, tuoppi oli lähes kokonaan täynnä rahaa.
Rosmerta oli hakenut takahuoneesta kortit ja he pelasivat parhaillaan
Lohikäärmeen munat-peliä. Molly oli pelissä haka ja johti reippaalla pistemäärällä.
Kimi päästi syvän huokauksen, kun hän putosi pois pelistä sillä kierroksella. Hän nousi ylös paikaltaan ja venytteli jäseniään ennen kuin meni hakemaan baaritiskin takaa pähkinöitä ja sipsejä, kuten Rosmerta oli pyytänyt seuraavaa putoajaa tekemään.
Abigail tuli vessasta ulos. Tämä pysähtyi hetkeksi pöydän ääreen seuraamaan pelin etenemistä, kunnes meni keräämään tiskiltä laseja mukaansa. Rosmertan estelyistä huolimatta Abigail oli alkanut pesemään astioita. Se oli vain kohteliasta, sillä olivathan he astioita käyttäneet. Sitä paitsi, illanistujaiset olivat Abigailin ja Minervan järjestämät, totta kai he myös siivoaisivat jäljet. Piste.
>> Eih! >> Rosmerta huudahti, kun hän putosi pelistä.
>> Luulin jo voittavani tällä kertaa.
>>>> Parempi onni ensi kierroksella
>>, Minerva mutisi katse korteissaan.
>> Tässä kyse onnesta ole vaan taidosta
>>, Pomona totesi asettaessaan kortin hitaasti pöydälle.
>> Rosmerta, voisitko tuoda minulle juotavaa lisää?
>> Molly kysyi.
>> Toki. Haluatteko te?
>> Rosmerta nousi seisomaan.
Minerva pudisti päätään, mutta Pomona ojensi lasiaan. Rosmerta otti Mollyn ja Pomonan lasit ja meni tiskin taakse. Tottunein ottein hän laski omenasiideriä Mollylle. Pomonan lasin hän täytti jälleen suklaaliköörillä. Samalla hän kaasi juomat myös itselleen ja Kimille.
Tarjoiltuaan juomat Rosmerta istahti takaisin paikalleen ja otti Kimin tarjoaman pähkinäpussin. He seurasivat hetken verran hiljaa pelin kulkua.
>> Millainen työpäivä sinulla huomenna on?
>> Kimi kysyi.
>> Sellainen, jolloin minun täytyy tehdä paperitöitä, mitä inhoan syvästi
>>, Rosmerta vastasi huokaisten raskaasti.
>> Sarah hoitaa huomenna pubin, joten saan nukkua vähän pidempää.
>>>> Et ole aikonut palkata ketään vakinaista auttamaan itseäsi?
>> Kimi uteli.
>> Enpä ole. Kuinka niin, haluaisitko töihin tänne?
>> Rosmerta virnisti.
>> En halua, minusta ei olisi tällaiseen työhön. Ajattelin vain, että olisi varmasti helpottavaa, jos sinulla olisi jokunen työntekijä
>>, Kimi selitti.
>> Onhan minulla Tiny keittiössä. Ja Sarah käy aina silloin tällöin auttelemassa samoin kuin Diana
>>, Rosmerta totesi.
>> Se on aika vähän, eikö? Miten sinä jaksat?
>> Kimi ihmetteli.
>> Minä olen sellainen energiapakkaus! Mutta älä huoli, kyllä minä palkkaan jonkun, jos niin on tullakseen. Tähän asti olemme pärjänneet näin nelistään
>>, Rosmerta rauhoitteli.
>> Se on hyvä se. Voisin suositella Lenan kumppania, Sarahia
>>, Kimi sanoi.
>> Niinkö?
>> Rosmerta hymyili leveästi, kun Molly jälleen kerran voitti.
>> Kyllä. Hänellä loppuu kohta sijaisuus jästiravintolasta, joten jos tarvitset joskus ylimääräistä käsiparia, niin häneen voi ottaa yhteyttä
>>, Kimi kertoi.
>> Kyllähän tänne kaksi Sarahia mahtuu
>>, Rosmerta nauroi.
Kimi nyökkäsi.
>> Sepä hyvä. Kerron hänelle siitä.
>>Pomona heilautti sauvaansa ja kaikki pelikortit pinoutuivat yhteen. Sekoittumisen jälkeen kortti vuorollaan lennähti heidän jokaisen eteen, kunnes jokaisella oli oikea määrä pelikortteja. Loput kortit laskeutuivat sievään pinoon keskelle pöytää.
Ensimmäinen vartti pelin parissa kului hiljaisuuden vallitessa. Kaikkien yllätykseksi Mollyn kortit olivat huvenneet nopeasti. Mahtaisikohan voitto osua jollekin toiselle? Se olisi kolmas kerta, jos niin kävisi.
>> Olettekos te menossa ensi viikolla sen uuden liikkeen avajaisiin?
>> Rosmerta kysyi äkisti.
>> Hmm? Sen muotiliikkeenkö?
>> Pomona kurtisti kulmiaan korteilleen.
>> Juuri sen. Ei kai täällä muuta liikettä ole aukeamassa
>>, Rosmerta ei voinut olla nauramatta.
>> Minä en pääse avajaispäivänä, ehkä sitten viikonloppuna. Oppilaat kuitenkin palaavat parin päivän päästä koululle
>>, Pomona kertoi.
>> Abigail on ainakin menossa
>>, Minerva sanoi,
>> joten enköhän minä myös.
>>>> En ole varma pääsenkö juuri avajaispäivänä, mutta kyllä viimeistään seuraavana päivänä käyn katsastamassa
>>, Kimi sanoi asettaen kortin pöydälle.
>> Fleur kysyi josko tulisin hänen ja tyttöjen kanssa. Sen jälkeen menemme Mian kahvilaan herkuttelemaan
>>, Molly hymyili.
>> Minä piipahdan lounastauolla. Tapasin omistajan pari päivää sitten
>>, Rosmerta mainitsi.
>> Hän tuli tänne melko myöhään syömään.
>>>> Millainen hän oli?
>> Pomona kysyi kiinnostuneena.
>> Oikein mukava, pidin hänestä kovasti. Meidän piti vain kommunikoida kirjoittaen, sillä enhän minä mitään viittoa osaa
>>, Rosmerta kertoi.
Molly katsahti pubin emäntää nopeasti.
>> Hän on siis kuulovammainen?
>>>> Sekä mykkä. Ajattelin, että minun on alettava opiskelemaan viittomakieltä. Sen lisäksi, että pystyisin kommunikoimaan hänen kanssaan paremmin, siitä voisi hyvin olla hyötyä tulevaisuudessa asiakkaidenkin kanssa
>>, Rosmerta sanoi.
Minerva nyökkäsi.
>> Olet oikeassa. Minä osasin joskus viittomakieltä, mutta se on nyt päässyt ruostumaan. Olisi korkea aika päivittää se taito.
>>>> Mikäs hänen nimensä muuten on?
>> Kimi uteli lopulta, kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt.
>> Olivia. Siitä tulee myös hänen kauppansa nimi,
Via’s F >>, Rosmerta vastasi.
>> Aika yksinkertainen
>>, Kimi tuumi.
>> Onhan se hyvä, että täällä on edes jokin liike normaalilla nimellä
>>, Rosmerta nauroi.
>> Mitä vikaa Hunajaherttuassa muka on?
>> Minerva kysyi hymyillen.
>> No, sen lisäksi
>>, Rosmerta sanoi ja nosti kätensä pystyyn.
>> Minä putosin.
>>Pomona nosti yhden kortin itselleen.
>> Eihän sillä nimellä oikeastaan ole väliä vaan sillä, että kaikki toimii kuten pitää ja asiakkaita riittää. Tosin, erikoisesta nimestä on sinänsä hyötyä, että se jää mieleen.
>>>> Se on totta
>>, Molly myönsi.
>> Saanen lisätä vielä tavallisiin nimiin Mian kahvilan.
>>>> Ei sitä lasketa! Pääliike sijaitsee kuitenkin Viistokujalla
>>, Pomona huudahti.
>> Saivartelua!
>> Molly virkkoi naurua äänessään.
>> Mikä on saivartelua?
>> Abigail kysyi tullessaan pubin puolelle.
>> Liikkeiden nimien tavallisuus
>>, Rosmerta huikkasi.
>> Vai niin. No, minäpä ajattelin, että teille saattaisi maistua voileivät ja tee
>>, Abigail sanoi.
>> Oh! Todellakin, juuri ajattelin teekupposta
>>, Molly ilahtui.
>> Sinä luet ajatuksia!
>>>> En nyt sentään, sitä taitoa minä en osaa
>>, Abigail nauroi sydämellisesti.
>> Kyllä minunkin tekee mieli teetä. Sinä olet kuin pelastava enkeli
>>, Pomona lausui.
Abigail heilautti vapaata kättään.
>> Voih, nyt sinä kyllä liioittelut. Mutta kiitos kauniista sanoistasi, ystävä kallis.
>>Minerva katsoi kuinka hänen puolisonsa kaatoi höyryävää teetä mukeihin ja ojensi jokaiselle vuorollaan oman. Voileipälautanen kiersi pöydässä ja jokainen nappasi itselleen pari tai kolme leipää.
Abigailista hehkui lempeyden lisäksi kotoisuus ja rentous. Tämä oli iloinen saadessaan toimia emäntänä ja kestitä vieraita. Tälle oli tärkeää, että vieraat tunsivat olonsa tervetulleiksi ja hyväksi.
Se kaikki tuli Abigaililta luonnostaan, Minerva tiesi sen. Abigail oli kuin tehty kestittämään vieraita. Tämä rakasti sitä koko sydämestään. Se oli melkein kuin harrastus (tai ehkä sittenkin elämäntapa) tälle.
Minerva ei ollut ennen tajunnutkaan, että joku saattaisi olla niin seurallinen kuin Abigail oli. Hän oli tavannut ihmisiä, joita oli pitänyt seurallisena, mutta Abigail oli ihan omaa luokkaansa. Ja se oli yksi niistä monista syistä, minkä vuoksi hän tätä rakasti.
Minerva katsoi muita pöydässä istujia. Kaikkien kasvoilla oli leveä ja nauravainen hymy sekä tyytyväinen ilme. Oli ilmiselvää, että kaikki viihtyivät. Kaikki kunnia ei tietenkään langennut Abigailille, kyllä Minerva sen tiesi, mutta melkoinen osa kuitenkin. Abigaililla oli taito saada ihmiset viihtymään.
Mollyn hihkuessa innossaan uudesta voitostaan Minerva nousi paikaltaan ja meni Abigailin luo. Hän kietoi kätensä tämän ympärille ja painoi kevyen suudelman kapeille huulille. Abigail nauroi hellästi ja silitti Minervan poskea. Tämän silmissä paistoi onnellisuus.
Minerva tarttui Abigailia kädestä ja vei tämän istumaan. Jonkun oli pidettävä huoli siitä, että tämä istuutui ja otti rennosti välillä. Ja nautti vieraiden seurasta hääräilemättä koko ajan siinä sivussa. Minerva oli onnellinen, että se oli hänen tehtävänsä.
Hän laski kätensä Abigailin olkapäälle. Tämä nosti kasvonsa häneen ja hymyili kauneinta hymyään ennen kuin kääntyi aloittamaan pelin muiden kanssa, joka neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua päättyi taas jälleen kerran Mollyn voittoon.
A/N2: Ah, meinasin ihan unohtaa!
*Holotna tarkoittaa kylmää.
