// Alaotsikko: Kingdom Hearts
- Author: Bellerina
- Pairing: Axel/Roxas
- Rating: PG / K11
- Fandom: Kingdom Hearts Seko lisäsi fandomin myös otsikkoon
- Genre: alusta angstia, humor, drama
- Disclaimer: En omista Kingdom Heartsia tai mitään siihen liittyvää. Ne kuuluvat Square Enixille.
- Summary: kukahan se mahtaa tuoda valon Roxasin pimeyteen?
- A/N: Tässä ficissä piilee ristiriita (ilmiselvä sellainen)! Kaiken lisäksi en löytänyt tähän hätään sitä hemmetin sanalaskuria mistään joten en tiedä että onko tämä tarpeeksi lyhyt ollakseen double-drabble. No, nauttikaa anyway.
********
"Etkö sinä.. tunne mitään?"
"En." En valehdellut, vaikka pettymys ja epäusko Axelin äänessä saivat minut toivomaan että olisin. Tiesin, että toisen kosketus viipyili ihollani pidempään kuin ikuisuuden. Ja vaikka kuinka olisin tahtonut tuottaa toiselle mielihyvää kertomalla tunteista joita se herätti, en voinut valehdella. Sisälläni ei herännyt minkäänlaisia tuntemuksia, ei mitään.
En olisi koskaan halunnutkaan tietää etten ole kokonainen; siitä hetkestä lähtien kun sain tietää olevani.. no, ettei minua oikeastaan edes ole, jokin lopullinen valonpilkahduskin sisälläni mureni ja peittyi kumisevan tyhjyyteni hiljaisuuden alle.
Ontto. Olen sisältä ontto.
"Mihin sinä menet?"
"Ulos." Tein lähtöä rivakoin ottein.
"Oletko sinä suuttunut?"
"En." Pettynyt vain.
"Kuule, ei tämän tarvitse tähän jäädä, jos et halua. Voimme yrittää, vai mitä?"
"Emme voi." Ei se onnistu kuitenkaan. Enkä halua, että minä tai sinä tai ylipäätään kumpikaan meistä joutuu kokemaan tätä pettymystä enää kertaakaan.
"Tiedätkö mitä. Olet oikeasti sen ruumiillistuma, mistä naiset aina puhuvat. Olet tunteeton paskiainen!"
"Mistä sinä tiedät mistä naiset puhuvat? Itse olet kuin nainen! Larxeneahan ei tavallaan oikein lasketa naiseksi, näin sinua lainatakseni. Ja onko pakko rikkoa hiljaisuus sanomalla jotain noin typerää?"
"Oho, itse herra puheliaisuus. Pahoin pelkään, että käytit kuukausien sanavarastosi tuohon.."
"Idiootti.
"Idiootti ja tunteeton paskiainen. Kuulostaa hyvältä."
"Ainakin se kuulostaa tasapainoiselta." Täytyy olla idiootti kestääkseen tunteetonta paskiaista. Tunsin suuni vääntäytyvän pieneen hymyyn. Axel onnistui aina antamaan äänen sille valolle, jotta se voisi peitota pimeän hiljaisuuden.