Nimi: Sinun kanssasi ylitän rajan / Sinun kanssasi (en oikein tiedä, onko tuo ylitän rajan- juttu toimiva)
Genre: drama ja ehkä angstinpoikanen
Ikäraja: K11
Summary:
Sinun arkkusi on kaunis. Puusta tehty ja tummaksi värjätty.
A/N: Aloiteltu illalla ja kirjoitettu puhtaaksi sitten vielä illemmalla :'D Tuli hirveä halu kirjoittaa joku tämäntyylinen, missä ei kerrota kertojasta mitään, ei varsinkaan sukupuolta.
Hautajaiset pidettiin aika pikaisesti. Vähän yli viikon kuluttua tapahtuneesta. Itse en olisi haudannut sinua vielä, mutta isäsi vaati sitä. Äitisi ei selvästikään ole vielä valmis.
"Lapseni... Kaunis lapseni, älkää viekö häntä minulta!"
Tuota olen kuunnellut koko aamupäivän. Se on sydäntäsärkevää itkua ja kuollakseni haluaisin menä lohduttamaan. Mutta enhän minä voi. Ja sinä tiedät sen.
Sinun arkkusi on kaunis. Puusta tehty ja tummaksi värjätty.
Sää on vähän sateinen, harmaat pilvet täyttävät taivaan. Aurinkoa en ole nähnyt aikoihin, mutta en edes kaipaa sitä. Sillä sade on kaunista. Vaikkakin aurinko olisi sopinut sinulle paremmin.
Arkun ympärillä parveilee synkkiä ystäviä ja sukulaisia, lähes jokaisella kukkapuska kädessään. Minäkin haluaisin viedä haudallesi jotain. Ja sen jälkeen voisin lausua runon. Kauniin runon, se kertoisi sinusta ja sinun elämästäsi.
Muistatko, kun pienenä olimme mummisi luona ja mummi kielsi menemästä laiturille. No me tietenkin menimme, minut tuntien. Sitten sinä liukastuit ja tipuin kylki edellä järveen. Minä nauroin ja autoin sinut ylös. Mummisi oli tietty tosi vihainen, enkä minä sinne uskaltanut enää tulla.
Toinen muistamisen arvoinen juttu olisi ehkä iltapäiväkerhosta. Meidän piti mennä ulos ja kerätä kasveja. Minä halusin karata, juosta tien yli viereiseen lähikauppaan. Raahasin sinut mukaan, tietysti, vaikka tiesin, ettet oikeasti olisi halunnut. Pujahdimme kuitenkin auki jätetystä portista. Kun tie tuli vastaan, halusit etsiä suojatiet ja katsoa oikealle ja vasemmalle. Mutta minä en halunnut. Nappasin sinua kädestä ja juoksimme keskelle tietä. Tietenkin sieltä tuli pakettiauto, olin jo varautunut. Syöksyimme viime tipassa tien toiselle puolelle ja pakettiauto jarrutti lujasti, kaartaen ojaan. Minä nauroin makeasti penkereellä, mutta sinun sydämesi hakkasi ja näytit järkyttyneeltä. Siitä hyvästä en saanut kerhossa jälkiruokaa viikkoon.
Kolmas luokka. Minun piti kirjoittaa kaksi vihkon sivua "en yllytä muita", koska olin saanut sinut kirjoittamaan taululle rivouksia opettajasta.
Kuudennella luokalla olin jo kokeillut tupakkaa ja olin varma, että sinunkin pitäisi. Maistoit, koska minä pakotin. Pakotin sinut polttamaan yhden kokonaisen tupakan. Enkä edes syytä itseäni siitä, että jäit koukkuun.
Kahdeksannen luokan keväällä halusin palavasti kokeilla jotain uutta. Kaikki tuntui niin tylsältä ja sinä ehdotit vitsilläsi myymälänäpistystä. Tiedätkös, että sitä sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä. Mutta teit sen kuitenkin ja seuraava muistikuvani on kaupan takahuone. Istuimme puutarhatuoleilla ja kuuntelimme, miten vartija uhkasi soittaa poliisille ja tivasi vanhempiemme numeroa. Sinä kerroit kuuliaisesti kaiken, mutta minä en tietenkään. Asemallehan me jouduimme ja kadun tätä, sillä vanhempasi olivat hyvin huolissaan.
Kaikki nämä muistot ovat niin mukavia, ainakin minusta. Sinä muistelet varmastikin yökyläilyjä tai leffailtoja popcornastioineen. Sinä vain olit sellainen. Ja ilman sinua minä olisin varmastikin pahemmassa jamassa kuin nyt. Niin, nythän olen oikeastaan aika onnellinen. Olisin ehkä halunnut viipyä vähän pidempään, tiedäthän. Mennä töihin ja sellaista. Mutta jos totta puhutaan, en olisi pitänyt siitä.
Minun haudallani on yksi kynttilä, sekin on jo vähän likainen. Minut haudattiin vielä nopeammin kuin sinut. Hautajaisissani oli tasan kolme henkilöä. Pikkusiskoni, joka itki. Hän olikin ainoa, joka itki. Äitini oli kännissä, mutta kiltisti hän oli tuonut sen likaisen kynttilän. Naapurimme oli vain muodon vuoksi mukana, tilaisuus olisi mennyt vähän pipariksi ilman häntä, sillä äiti ei ollut tässä päivässä ja pikkusiskot ovat pikkusiskoja. Toivottavasti olet iloinen siitä, että olen sinun hautajaisissasi. Tai, no, sehän on sentään kohtuus, kun minä tämän aiheutin. Olen tosissani pahoillani puolestasi, sillä nyt tajuan, mitä kaikkea sinulla olisi ollut edessä. Ihana perhe, hyvä työpaikka ja oma koti. Mutta halusin ihan välttämättä vetää kännit ja mennä serkkuni kyytiin. Nyt kadun sitä, että vedin sinut mukaan tähänkin. Sinun ei olisi kuulunut olla siinä autossa. Sinun olisi pitänyt olla naapurini tilalla niissä hautajaisissa, päivittelemässä, että tiesit, mihin tekoni johtaisivat. Olit kuitenkin mukanani, ehket niin juovuksissa, mutta edes vähän hiprakassa. Pitäisi kai olla edes vähän myötätuntoinen sen linja-auton matkustajia kohtaan. Mutta he eivät sentään kuolleet.
Muistan kuitenkin sinut ja luulen, että sinä muistat minut. Tehdään vielä yksi asia yhdessä, sillä se luultavasti on viimeinen tekomme.
Ylitetään raja.
