Nimi: Otteita Remus Lupinin elämästä
Kirjoittaja: Annie B.
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romance, draama, ihan pikkuinen häivähdys angstia
Paritus: Lily/Remus, Lily/James
Yhteenveto: Otteita Remus Lupinin elämästä Lily Evans-Potterin kertomana.
Vastuuvapaus: Kyllä vain, kaikki kuuluu edelleenkin J.K. Rowlingille ja ei, en edelleenkään saa tästä mitään rahallista hyötyä.
A/N: En ole Finissä törmännyt vielä yhteenkään Lily/Remukseen [ehkä en ole vain etsinyt tarpeeksi], joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja kirjoittaa sitä itse. Ja olen vihdoinkin päässyt iän ikuisesta Sirius/Remuksestani [hetkeksi..]! Ensimmäinen raapale sijoittuu ensimmäiseen vuoteen, toinen viidenteen ja kolmas seitsemänteen. Ei todellisuudessa osallistu
3, kertaa kuin... -haasteeseen, mutta nyt kun sitä miettii, niin voisi hyvinkin osallistua. Joten leikitään, että minä olen ottanut tähän jonkin aiheen sieltä. Enjoy!
IKävellessäni läpi junan näin monia ihmisiä, useita kasvoja. Oli innokkaita ensikertalaisia, niin kuin minäkin, ja kokeneita seitsemäsluokkalaisia. Kaikkialla näkyi iloisia ilmeitä. Yhdet tietyt kasvot kiinnittivät huomioni.
Monikaan yksitoistavuotias, tai sen paremmin vanhempikaan, tuskin olisi kiinnittänyt huomiotaan Remus Lupiniin, joka istui yksin omassa vaunuosastossaan. Ne piirteet, jotka luultavasti saivat muut kääntämään katseensa pois pienikokoisesta pojasta, saivat minut katsomaan yhä tarkemmin. Poika istui kyyryssä kirja sylissään, lukemiseen keskittyneenä ja hänen kasvojensa oikeaa puolta halkoi haalea arpi. Väriään menettänyt, hieman ylisuuri villapaita oli nukkaantunut.
Poika kohotti katseensa minuun ja hänen kasvonsa olivat kauniit. Olisin halunnut tervehtiä häntä, mutta kaksi mustahiuksista poikaa ehti edelleni.
IIHänen arpensa kiehtoivat minua. Hänen ystävänsä ärsyttivät, silmänsä puhuttelivat ja paitansa tympivät minua.
Remus Lupin oli täysin erilainen kuin muut pojat. Hän oli hiljainen ja kuunteli muita. Hän ei jakanut asioitaan muiden kanssa, eikä leveillyt saavutuksillaan tai valloituksillaan.
Kun hänen ystävänsä uskoivat muistavansa kaiken tutkinnoissa ilman lukemista, hän kertasi muistiinpanonsa huolella turhan monta kertaa. Kun muut juhlivat tutkintojen päättymistä juomien kera, hän istui kauempana pelaamassa shakkia.
Hänen huulensa maistuivat etäisesti päivälliseltä, minun omani maistuivat varmaankin lievästi tuliviskiltä. Otin tukea kiviseinästä, mutta hän työnsi minut hämmentyneenä pois.
”En voi tehdä tätä Jamesille, olen pahoillani.” Katselin katkerana kuinka hän käveli minusta poispäin.
IIIOmasta mielestämme olimme vanhoja, kokeneita ja valmiita kohtaamaan maailman. Neljä ystävää oli yhtä hymyä. Katsoimme viimeistä kertaa junaa ja tuttua laituria ennen kuin astuimme uuteen todellisuuteemme.
”Tämä on naurettavaa, pianhan me taas näemme”, James sanoi halattuaan Peteriä. Kun tuli Siriuksen vuoro, katsoin Remusta, tulisiko meidänkin hyvästellä. Hän astui askelen eteenpäin ja sulki minut syliinsä.
”Pidä Jamesia silmällä ja hyvä huoli itsestäsi”, Remus kuiskasi korvaani ja suuteli poskeani. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin.
James otti kädestäni kiinni ja erosimme ystävistämme. Käännyin katsomaan taakseni ja näin kolmen ystävyksen kävelevän kädet toistensa hartioilla. Keskimmäisellä oli yllään vihaamani ja rakastamani ruskea villapaita.
A/N2: Kommentit ovat aina tervetulleita.