Kuin kaunista nukkeaAuthor: Neriah
Beta: 
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Drama
Words: 327
Pairing: Cho/? (luultavasti joku parka joka tytön lumoihin on jäänyt)
Rating: S
A/N: Tämä tunteellinen, reilusti kuvaannollinen ja epäsuoria metaforia vilisevä pätkä perustuu pitkälti Kan Mi Younin biisin
Going Crazy musiikkivideoon. Ehkä vähän itse biisiinkin, mutta koska en koreaa osaa, en osaa sanoa.
Eli joo. Kukin tulkitsee miten tykkää, itselläni tässä on ollut ajatuksena lähinnä... Tai, enpäs kerrokaan vielä. Ficlet osallistuu Ficlet300 -haasteeseen sanalla
elämänkumppani.
Jostain syystä pyysin sinua luokseni. Avaa ovi, avaa. Tiesin miksi, mutta silti ihmettelin ajatuksiani. Yöt pimeässä, päivät pimeässä olivat sumentaneet mieleni. Auringonsäteen versokin sokaisi silmäni, minun piti aina totutella valoon niin kauan, vaikka joka päivä sen näin. Näin sitä kuitenkin liian vähän.
Miksi, koska, joko?
Huolitellut, kauniit kätesi avasivat selkeäpiirteisen puuoven joka päivä. Meikatut silmäsi hymyilivät minulle niin kauniisti, että aina unohdin sievän hymyn olevan sisäänpäin kiero kuin vanha puunoksa. Pidit lämpimiä kämmeniäsi hetken poskillani, hymyilit yhä, se muuttui aina pelottavaksi mutta olin aina liian lumoutunut pelätäkseni. Opettelin hymyä huuliltasi, riisuit sen varmaan pois vasta kun minä en nähnyt. Vasta kun olit painanut oven jälleen kiinni.
Eräänä päivänä olit pukenut yllesi valkoisen päähineen. Joskus olin tiennyt, milloin tuollaisia koristeita käytettiin, nyt olin kuitenkin unohtanut sen puuoven juonteisiin.
Silmiesi tummien rajojen takana välkkyi yhä se hymy, joka oli juuri niin selkeä ja tasainen kuin aina ennenkin. Sellainen hymy, jollaisen voi nähdä tytön kasvoilla tämän katsellessa arvokasta nukkeaan.
Kaunista nukkeaan.
Alusta lähtien olin pysynyt kiltisti paikoillani. En tiedä miten olin päätynyt luoksesi, en tiedä milloin kummallinen leikki oli alkanut. En tiedä, milloin se loppuisi, mutta olin jo lopettanut murehtimasta. Sinä et ikinä satuttanut minua. Pidit minua hyvänä kuin rakkainta posliinikasvoista koristetta.
Olin oppinut kaipaamaan sitä, kun avaat oven, hymyillen niin arvoituksellisesti ja niin ystävällisesti. Päivästä toiseen otit minut paikaltani ja veit luoksesi ympäri kaunista, vanhaa kotiasi. Illastit kanssani, puit minut kauniisiin vaatteisiin, tanssit kanssani.
Nyt sinulla oli tuo huntu päässäsi, ja otit minut jälleen ulos leikittäväksesi. Minulta ei koskaan kyselty mitään, ei siis nytkään. Minun oletettiin vain kiltisti tottelevan (kuten teinkin). Sinä et antanut vaihtoehtoja, vaikket koskaan puhunut minulle. Tytöt eivät nimittäin puhu nukeilleen, vaan päättävät kaikesta yksin: sellaista leikki on.
Otit kädestäni kiinni, olit pukeutunut valkoiseen. Pujotit renkaan sormeeni, ja otit kädestäni kiinni pujottaen toisen kädelläni omaasi. En ollut enää läsnä, katselin sivusta. Hymyilit minulle niillä ruskeilla silmilläsi, punattu suusi kaartui sievälle kaarelle kun sidoit minut elämänkumppaniksesi. Kyllästyttyäsi veit minut taas paikoilleni, kunnes seuraavana päivänä sain nähdä sinut taas.
