Ficin nimi: Gordon K11
Kirjoittaja: minä Bungala
Beta:Kaitou Kid-fan 4ever
Fandom: oma keksimäni
ikäraja: 11
Genre:seikkailu ja angst
Eli päätin aloittaa tälläisen tarinan. Tarinan nimi on Gordon ja se kertoo saman nimisestä henkilöstä joka asuu maailmassa jossa taikuus on mahdollista (inspiraation sain Merlinistä). Tämä eka osa on vähän lyhyt mutta lupaan kirjoittaa pitempiä jos lukioita tulee. Eli nautikaa.
Ensinmäinen luku
Nainen juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän ei vilkaisutkaan taakseen, suuri ihmissusi nimittäin jahtasi häntä. Nainen alkoi väsyä, hän oli juossut metsässä jo vartin ihmissutta karkuun kantaen pientä kapaloon käärittyä vauvaa käsivarsillaan. Hän hyppäsi suuren juuren yli ja piiloutui äkkiä sen taakse. Ihmissusi tuli perässä, muttei nähnyt naista enää missään.
Sen sieraimet haistelivat ilmaa, sen kidasta valui kuolaa ja sen keltaiset silmät etsivät katseellaan naista. Ihmissudenmusta turkki oli takkuinen ja todella likainen. Sen henki haisi aivan raadolle ja sen hampaista erottui vielä selvästi vaatteen riekaleita.
Nainen aikoi liikkua taakse päin, mutta astui vahingossa risun päälle. Ihmissusi kääntyi nopeasti ympäri ja loikkasi naisen kimppuun tappaen tämän mutta, kun se oli käymässä lapsen kimppuun vanha mummo tuli paikalle kuin tyhjästä.
Hänellä oli päällään ruskea, jo vähän haalistunut kaapu, hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja hänellä oli pienet ruskeahkot silmät. Hänen olkapäihin asti ylettyvät hiukset(tai hiuksensa) olivat jo harmahtuneet. Hän nosti kätensä ja lausui jonkin loitsun, samassa ihmissusi lensi taakse päin parimetriä ja pinkoi karkuun.
Mummo käveli puun juurelle ja nosti lapsen käsivarsilleen ja lausui jälleen jonkin loitsun ja naisen ruumiin ympärillä alkoi pyöriä lehtiä mitkä kadottivat sen. Hän lausui vielä jonkin loitsun ja katosi itse lapsi mukanaan.
Kuusitoista vuotta myöhemmin.
"Gordon, muistitko kerätä niitä yrtejä!" ääni huusi keittiöstä. "Joo joo!" vastasi Gordoniksi kutsuttu nuori, hieman kimeä ääninen poika samalla
kun juoksi rappusia alas. "Menen ulos keräämään niitä!" Gordon huusi ovelta. "Okei , pidä huolta itsestäsi!" huusi ääni keittiöstä. "Joo joo!" Gordon
huusi vielä juostessaan ovesta ulos.
Hän kääntyi vielä pihalla ja katseli hetken taloaan. Se oli kaksi kerroksinen hieman rapistunut vanha puutalo. Sen ympäri kiersi matala puuaita, talon ympärillä kasvoi vain puita. Sieltä ei varmastikkaan olisi osannut pois, ellei metsän halki aina ulko-ovelle asti olisi kulkenut tietä.
Hän kääntyi jälleen ja lähti juoksemaan metsään. "Niin mitä minun pitikään kerätä?" Gordon tuumi. Hän kierteli metsässä ja kyykistyi aina välillä ottamaan jonkin kasvin maasta.
Päivä alkoi jo pikku hiljaa hämärtyä kun Gordon kuuli selvän huudon tieltä päin. "Ja muistakaa että hän noita! Joten ottakaa äkkiä kiinni älkääkä jääkö ihmettelemään, muuten olette jo kuolleet!" huusi hieman möreä, noin nelikymmpisen miehen ääni. Gordon hiipi lähemäksi katsomaan. Tiellä kulki noin kolmenkymmenen miehen suuruinen sota joukko. Heidän edessään ratsasti suuren kokoinen mies haarniskaan ja vittaan sonnustautunut ritari.
Hänellä ei ollut kypärää joten Gordon tunnisti hyvin hänen arpiset ja karaistuneet kasvot. Hänen tummat leukaan asti ylettyvät hiukset olivat kampaamatta ja sotkuiset. He olivat pian kulkeneet Gordonin kodin pihaan "Ja muistakaa mitä teille sanoin!" tumma hiuksinen mies sanoi hypäten pois ratsailta ja vetäen miekan tupesta. Gordon jäi pensaikkoon kurkistelemaan, kun sotilaat vetivät miekkansa esiin ja lähtivät kohti taloa. Gordon aikoi estää sotilaita, mutta juuri kun hän oli lähdössä piilostaan joku tai jokin löi häntä takaapäin ja hän kaatui maahan.
"Aa, pääni" Gordon valitti noustessaan maasta vielä vähän tokkuraisena. "Sotilaat" Gordon muisti, heitä ei näkynyt missään. Hän juoksi sisälle kotiinsa, kun hän aukaisi oven, hän näki että kaikki tavarat olivat heitelty ympäri taloa. "Äiti!" Gordon huusi ensinmäisenä. "Täällä" kuului selvä ääni olohuoneesta. "Mitä on tapahtunut?" Gordon kysyi löydettyään äitinsä. "Gordon" sanoi äiti "minun on kerrottava yksi asia ennen kuin kuolen. En ole oikea äitisi, pelastin sinut kun olit vielä aivan pieni, ihmissusi tappoi oikean äitisi." Vanhus sanoi. "Ei se mitään, sinä olet huolehtinut minusta kaikki nämä vuodet" Gordon sanoi itku kurkussa. "Anna anteeksi, Gordon" vanhus sanoi vetäen samalla viimeisen henkäyksen ennen kuin hänen silmät sulkeutuivat viimeisan kerran.
Gordon laski hänen ruumiinsa maahan ja nousi ylös. Hän käveli ensin omaan huoneeseensa ja pakkasi kaikki vaatteensa reppuun, joka oli lojunut hänen nurkassaan jo muutaman vuoden. Sitten hän käveli alakertaan ja pakkasi joitain yrttejä reppuunsa. Juuri kun hän oli lähdössä, hän muisti kirjan joka oli kellarissa. Kirjan, josta vanhus oli opettanut hänelle joitain loitsuja. Gordon avasi luukun jalkojensa alla ja laskeutui portaat alas. Hän löysi yhdestä lipaston laatikosta sen ja pakkasi sen myös reppuunsa. Hän nousi portaat ylös ja käveli ovesta ulos.
Hän katsoi vielä kerran entistä kotiaan ja jatkoi matkaa polkua pitkin kohti kaupunkia ja ulkomaailmaa. Hän ei ollut ikinä aikaisemmin käynyt niin pitkällä kuin mihin hän oli nyt matkalla hän ei osannut aavistaakkaan mitä kaikkea hänellä olisi vielä edessään.