Nimi: Maistut aivan joululle
Kirjoittaja: Popka
Oikolukija: Ei ole
Ikäraja: K-11 // Frederica muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi :>
Paritus: Minerva McGarmiwa/Irma Prilli
Luokka: Jouluista sulostelua
A/N: Joululahjani ihanalle ystävälleni rimpsille. Osallistuu Femme10:n.
Maistut aivan joululle
Minerva tiesi, että kirjastonhoitajalle kirja saattoi olla turhankin kliseinen ja tavallinen joululahja, mutta hänen oli ollut pakko ostaa kyseinen opus. Se oli suorastaan kiljunut Irman nimeä Minervan astellessa kirjakaupan hyllyjen välissä. Nyt paketoidessaan sitä rohkelikon värejä tunnustavaan pakettiin hän oli enemmän kuin mielissään valinnastaan. Sitoessaan viimeistä solmua kirjan ympärille Minervan kasvoilla paistoi jo pieni hymyn kare. Tämä joulu kuului hänelle ja Irmalle.
Seuraavana päivänä kaunista pakettia kantava opettaja herätti jokaisen oppilaan huomion kävellessään pitkin Tylypahkan käytäviä. Kouluun oli jäänyt sinä vuonna normaalia enemmän ihmisiä, mutta edes saamansa suuri huomio ei pysäyttänyt Minervan päättäväistä askellusta. Saapuessaan kirjastosiipeen tämä vetäisi kiivaasti henkeä ja työnsi oven varoen auki. Lukusalin läpi sipsuttaessaan Minerva vilkaisi huomaamattomasti kirjahyllyn väliköihin, mutta kuten hän oli olettanutkin, kirjasto oli tyhjä.
Irma oli syventynyt palautettujen kirjojen läpitutkimiseen Minervan saapuessa näköetäisyydelle. Naisen takamus oli kaartunut suloisesti ulospäin ja antava rintavarustus pilkisteli hieman kirjastonoidan rennon kaavun kaula-aukosta. Kokemuksesta Minerva tiesi Irman olevan tilassa, jossa tämä ei nähnyt tai kuullut ympäristöään, mutta hiljensi askeliaan siitäkin huolimatta. Viimeinkin päästyään kosketusmatkan päähän hän ojensi kätensä ja puristi hellästi Irman toista pakaraa. Nainen huokaisi yllättyneenä ja nosti katseensa hitaasti kirjasta.
”Minerva”, tämä tervehti suu leveästi hymyillen ja asetti pienen suukon naisen poskelle.
”Irma, oikein hyvää joulua sinullekin”, Minerva tokaisi, kaappasi naisen syleilyynsä ja asetti kunnon suudelman tämän huulille. ”Mmm, maistut aivan joululle.”
Pienen hetken naiset vain tuijottivat toisiaan silmiin, kunnes kirjaston oven narahdus sai heidät molemmat hätkähtämään. Tulijana oli pieni puuskupuh, joka vilkuili heitä tovin epäluuloisesti kunnes muisti palauttaa kirjansa. Kun ovi jälleen painui menijän selän takana kiinni, virnisti Minerva Irmalle ilkikurisesti.
”Tiedätkö, Irma, me jäämme vielä joskus kiinni”, nainen tokaisi.
”Sehän tässä mukavaa onkin”, toinen virnisti.
Minervan sydän jätti muutaman tärkeän lyönnin lyömättä, hän oli salaa odottanut Irman sanovan tuolla lailla, mutta ei kuitenkaan koskaan ollut uskaltanut sitä tosissaan toivoa. Iloisesti hymyillen hän kurottautui sivupöydälle, jolle oli laskenut mukanaan tuoman lahjansa ja ojensi sitä nyt Irmalle. ”Oikein hyvää joulua, tyttöseni.”
*
Illalla jouluaterialle ilmestyi iloisesti hymyilevä Irma Prilli, joka suikkasi glögiä nauttivan Minervan poskelle suukon ja painoi tämän käteen paketin. ”Hyvää joulua sinullekin.”
Nostaessaan katseensa Minerva huomasi kaikkien tuijottavan heitä; niin henkilökunnan kuin oppilaidenkin. Olkiaan kohauttaen hän jatkoi juomansa juomista ja päätti, että muut saivat nyt jäädä odottamaan selitystä – pitkäksi ajaksi.
