Olemme vasta puolivälissä, S, FF100, albumihaaste, Sinun potterisi, Lav/minä

[Jennea]

Title: Olemme vasta puolivälissä
Author: Jennea
Rating: S
Pairing: Lavender/minä
Genre: Romance, fluff, pieni angst, one-shot.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä, paitsi minut itseni. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: En edes pidä kahvista, mutta juon sitä yleensä silti sinun kanssasi aina aamuisin. Kuten nyt. Paitsi että juon sitä yksin.

A/N: Teki mieli kirjoittaa tämmöinen pieni tunneficci, ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta herkkää romancea vain.
Osallistuu siis albumihaasteeseen Anssi Kelan biisillä Huoneessa, sekä FF100 sanalla Puoliväli. Sekä myös Sinun Potterisi -haasteeseen hahmolla, Lavender, jolle paritan itseni. Tämä on minun PoV.


Olemme vasta puolivälissä


Herään auringon paistaessa suoraan kasvoihini. Nousen sängylleni istumaan ja haukottelen. Katson oikealle puolelleni. Sinun paikkasi vierelläni on tyhjä. Katsahdan kelloon ja huomaan sen olevan hieman yli yhdeksän aamulla. Sinä olet töissä.

Nousen sängystä ylös ja tunnen lattian olevan kylmä varpaideni alla. Menen keittiöön ja otan kaapista mukin, johon kaadan kahvia, jota sinä olet keittänyt ennen kuin olet lähtenyt. En edes pidä kahvista, mutta juon sitä yleensä silti sinun kanssasi aina aamuisin. Kuten nyt. Paitsi että juon sitä yksin.

Lämmin kahvimuki kädessäni lämmittäen kävelen ikkunan luo ja katson ulos Tylyahoon. Ihmisiä kävelee kiireissään kaupoista kauppoihin. Koulut ovat alkaneet tänään. Oppilaat ovat jo Tylypahkassa. Niin kuin sinäkin.

Käännyn ja olen aikeissa mennä takaisin sänkyyn, kun huomaan, että olet jättänyt minulle lapun olohuoneen pöydälle. Luen sen ja hymy karkaa kasvoilleni.

Hei unikeko!
En kehdannut herättää sinua. Lähdin jo kahdeksalta. Keitin kahvia, toivottavasti se on vielä lämmintä kun heräät. Silitin myös valkoisen mekkosi, se roikkuu vaatekaapin ovessasi.
Yritän tulla käymään kotona viikonloppuna. En tiedä miten kiirettä nyt on lukukauden alussa, mutta lupaan yrittää tulla. Toivottavasti uudet oppilaat eivät syö minua elävältä, olen huomannut, että varsinkin rohkelikon pojat osaavat ärsyttää opettajiaan erittäin kiitettävästi.

Nähdään myöhemmin. Vietä hauska viikko!

MRS, Lavender.

Lasken lapun takaisin pöydälle ja tiedän, että se jää siihen koko viikoksi. Voin palata viimeisiin sanoihisi milloin vain. Lukea ne aina uudestaan.

Kömmin uudestaan sänkyyni ja mietin sinua. Tunnen syyllisyyttä siitä, mitä mietin eilen illalla. Silloin tunsin halun lähteä pois. Luotasi. Jättää tämä kaikki ja lähteä etsimään itseään muualta. Ahdistun niin helposti. Mutta en voi tehdä sitä sinulle. En halua tehdä. Vaikka meillä on ollut ongelmia, niin olemme aina selvinneet niistä. Tunnen vieläkin syyllisyyttä, kun petin sinua. En pysty edes ajattelemaan sitä. En edes halua. Mutta sinä annoit minulle anteeksi, vaikka suutelin toista. Mutta siitä on jo aikaa. Se on jo unohdettu, sanot, vaikka tiedän ettet ole. Huomaan joskus sinun ajattelevan sitä. Muutut murheelliseksi. Miten murheellinen olisit jo lähtisin pois? En voi tehdä sitä sinulle.

Ehkä siitä vastoinkäymisestä lähti vasta meidän suhde kehittymään. Olemme vasta puolivälissä.

MRS. Kyllä minäkin rakastan sinua.

***

Anssi Kela - Huoneessa

Aurinko paistaa huoneeseen
Teetä ja leipää vuoteeseen
Kello iltapäivää raksuttaa
Me aamupalaa vasta nautitaan
Ei tänään ole kiirettä mihinkään
Jäädään leivänmuruihin kierimään

Makaillaan navat vastakkain
Pyörität sormias hiuksissain
Ja lökäpöksyt skeittilautoineen
Kadulla kirouksia huutavat toisilleen
Minä ajattelin jotain kauniimpaa
Sinulle hiljaa tunnustaa

Tämä on niitä lauluja
Joita lauletaan kun järki jättää pään
Silloin kun koetaan tunteita
Jotka vuoria pystyy siirtämään
Tämä on niitä lauluja
Joita ulvotaan öisin kuutamoon
Laulan sen sulle sängyn laidalla
Laulan sen sillä sinuun
Rakastunut oon

Vapaudenpatsas kortissas on
Kirjoitat: ”New York on uskomaton”
Ja sullakin on tietysti ikävä mua
Mut meidän täytyy nyt vain sopeutua
Emme toisiimme voi jäädä roikkumaan
Siitä kun ei hyödy kumpikaan

Kuvaasi katson päivittäin
Mun täytyisi päästä eteenpäin
On vain niin helvetin vaikeeta unohtaa
Kun kaikki täällä sinusta muistuttaa
Ja sängystäni löytyy edelleen
Hiuksiasi
Ne jätän paikalleen

Tämä on niitä lauluja
Joita lauletaan kun järki jättää pään
Silloin kun koetaan tunteita
Jotka vuoria pystyy siirtämään
Tämä on niitä lauluja
Joita ulvotaan öisin kuutamoon
Laulan sen hiljaa sängyn laidalla
Laulan sen aina kun vain
Yksinäinen oon

Aurinko paistaa huoneeseen
Tulisit luokseni takaisin

[Lily]

enosaakuinihkuttaa.com

Ei mulla ole tällaiseen nättiin tunneficlettiin mitään järkevää sanoa Kaunista tekstiä, kuten sinulta aina.

Lily

[Jennea]

Lily: Oi, kiitosta kun satuit lukemaan ja kommentoimaan! En muuta kaipaakaan kuin viestiä, että joku luki ((:

[Fiorella]

Minäkin luin! 

Olipas aika jännä, että tässä minäkertoja on se, joka ei tykännytkään tarpeeksi, että toinen osapuoli ehkä rakastaa enemmän. Vaihtelua, ja virkistävää sellaista. Kevyttä tekstiä, mutta sanojen sisälle mahtuu kuitenkin aika paljon, kun alkaa ajattelemaan tarkemmin.

Ehkä siitä vastoinkäymisestä lähti vasta meidän suhde kehittymään. Olemme vasta puolivälissä.

Suloisen lohdullinen tapa ajatella.

hymy karkaa kasvoilleni oli ihanasti sanottu.

[Jennea]

Fiorella: Hyvä, että luit! :-) Hyvä, että oli jotain erilaista toisiin ficceihin verrattuna, virkistävää sekin. Kääk, miten ihana kommentti sinulta. En osaa sanoa mitään muuta kuin, että kiitos!