Author: Flora Chubb-Baggins
Title: Hei, älä mene
Pairing: OC/Sirius Black
Rating: S
Beta: maisamiisa
Genre: fluffy
Disclaimer: Rowling omistaa Siriuksen, itse omistan Amandan. Ficcari ei saa tästä mitään palkkiota.
A/N: maisa oli pahis ja pakotti. Tosiaan, eka ficci jonka julkasen, ja nyt vähän pelottaa. Aika lyhytkin vielä. Toivotavasti ei haittaa.
Hei, älä mene
Amanda PoV
Istun tummanvihreällä nurmella ja katselen pihalla juoksevia oppilaita. Kaikki ovat iloisa, kuten olen minäkin. Vapaa viikonloppu, ja mukava, lämmin ilma.
”Ai, olet täällä”, kuulen tutun äänen toteavan takanani. Käännän katseeni ja huokaisen.
”Sirius, mitä sinä haluat minusta?” kysyn kireällä äänellä.
Siriuksen leveä virne levenee entisestään. Hän janoaa haasteita.
”Ai että mitä minä haluan... kävisikö vaikka suudelma?” hän ehdottaa viekkaasti, mutta pudistan päätäni.
”Ei”, hymähdän ja käännän katseeni. Kuulen kuinka poika istahtaa viereeni, aivan lähelle.
”Amanda, et viitsisi. Näen kyllä, että haluat minua”, Sirius sanoo virnistellen ja kääntää päätäni. Hän pitää leuastani kiinni.
”Päästä irti.” tuhahdan, mutten voi pienelle hymylleni mitään. Miksi Siriuksen pitää olla niin komea... mietin, mutta pudistan päätäni kuin ravistaakseni typerät ajatukset pois. Kaikki tuntevat Siriuksen maineen; mahdoton naistennielijä. En aio antaa periksi. En anna Siriuksen hurmata minua.
Nousen hitaasti ylös, tarkoituksena nousta seisomaan. Sävähdän, kun tunnen pojan ottavan kädestäni kiinni. ”Hei, älä mene.”
Huokaisen hiljaa, mutta annan Siriuksen nauttia hetkestä, ja istun takaisin alas.
”Amanda... anna suutelen sinua kerran, jätän sinut sitten rauhaan.”
Suustani pääsee automaattinen kieltäytyminen, mutta sitten alan ajatella asiaa tarkemmin.
”Mistä voin olla varma, että jätät minut rauhaan?”
Sirius miettii hetken, ja kääntää kasvonsa kohti taivasta.
”Et mistään”, hän naurahtaa.
Hetken mielijohteesta, hyvin typerästä sellaisesta, kaadan pojan maahan ja lasken kasvoni kohti häntä. Sirius ottaa niskastani kiinni, ja vetää huuleni lempeään suudelmaan. Vetäydyn vastahakoisesti pois. Sirius laskee kättään kohti paidanhelmaani ja nostaa sitä huomaamattomasti ylöspäin. Tartun hänen käteensä, ja vedän sen lempeästi irti.
”Ei, en voi, Sirius”, sanon vakavalla naamalla. Tunteeni myllertävät sisuksissani. Miksi annoin periksi?
Sirius katsoo minua kysyvästi. ”En kai tehnyt mitään typerää?” hän kysyy hätääntyneesti.
Ensin meinaan kivahtaa hänelle, että totta kai hän teki; suudella minua nyt noin. Sitten tajuan, että itsepähän annoin periksi. Vastasinhan minä suudelmaan. Innolla, itseasiassa, ajattelen häpeissäni.
”Et tehnyt. Minä – minä vain ajattelin...” änkytän, mutta Sirius hiljentää minut painamalla huulensa huulilleni.
”Älä ajattele.”
