Nimi: Aamun maalauksellisuudessa
Kirjoittaja: Audrina
Ikäraja: S
Paritus: Hannah/Neville
Genre: romance, hieman angst
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot Rowlingin.
A/N: Osallistuu random10 -haasteeseen.
Aamun maalauksellisuudessa
Hannah oli viimeiset yöt nukkunut huonosti; hän oli toistuvasti huomannut aamulla ettei ollut nukkunut edellisenä yönä silmällistäkään, vaikka oli illalla nauttinut rentouttavaa yrttiteetä moneen otteeseen. Hän kieriskeli sängyssä, mieli uppoutuneena mihinkin ajatukseen. Kesäaamuyö väritti pienen kamarin seiniä, kun Hannah päätti nousta edes istumaan. Kovin virkeänä hän oli hiippailemassa keittiöön, mutta nariseva lautalattia säikäytti pahemman kerran punakkakasvoisen nuoren naisen, joka ei tahtonut herättää muita. Luonnostaan hän tiesi että jopa vääränlainen askel saattoi hätkähdyttää syvästi nukkuvan nuoren miehen hereille.
Vaaleaverikkö kulki eteiseen ja nappasi sieltä päällensä purppuranpunaisen aamutakin. Hän istuutui naulakon vieressä olevaan penkkiin ja otti kenkänsä, laittoi ne jalkaansa ja sitoi nauhat. Hitaasti hän aukaisi ulko-oven ja laittoi sen kiinni vähintäänkin yhtä varovasti, vieläkin peläten muiden heräämistä.
Halla oli noussut pelolle, kun Hannah käveli sitä kohti. Aurinko tuntui tähän aikaan aamusta lämmittävän heikosti, muttei vaaleahiuksisella ollut kylmä. Hän oli suorastaan halunnut päästä ulos kävelemään juuri valjenneen aamunkajon valaisemalla pelolla. Pelto oli täksi kesäksi jätetty kesannoksi ja Hannah ei sen vertaa tuntenut kiinnostusta koko asiaa kohtaan, että olisi kysynyt miksi.
Lyhyen kävelymatkan päästä asuinrakennuksesta oli lampi, jonne Hannah oli pellon läpi kävellyt. Maisema oli suorastaa maalauksellinen: vedenpintaan heijastuva auringonnousu, kesäloistossaan olevat pensaat, pelto - näkymä mistä Neville
pitäisi.
Tuon ikkunan takana hän nukkuu, Hannah ajatteli, kun katsoi taloa. Hän oli jo monia kuukausia viettänyt Nevillen kanssa aikaa - ja päivä päivältä nuori mies näytti olevan vain kiintyneempi häneen, mutta Hannah ei tiennyt voisiko tunne olla molemminpuolista. Hän ei uskaltanut ajatella asiaa, uskaltanut pohtia olisiko se mahdollista: voisiko hän rakastua?
Hannah ei halunnut enää valehdella itselleen; hän halusi päästä Nevillen sydämeen.