Ficin nimi: Ja näin saadaan hullu tiedemies myymää sielunsa
Kirjoittaja: Varjo auringossa
Oikolukija: Hakuroo
Fandom: Fullmetal alchemist
Tyylilaji: Ehkä jotain komediaa tai jotain...
Ikäraja: S, varmuuden vuoksi // Beyond muutti uusien ikärajojen mukaiseksi.
Paritus/päähenkilöt: Ed/Roy, Al/OC
Varoitukset: Mainintana aikuisen ja alaikäisen suhde
Yhteenveto: Hän katsoi jopa vaatekomeroon ja jääkaapin päälle yrittäessään epätoivoisesti löytää veljensä.
Vastuunvapaus: En omista FMA maailmaa, enkä henkilöitä vaikka kuinka haluaisin. Leikin vain henkilöiden tunteilla ja kehoilla, enkä saa siitä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Okei, eli tämä on ensimmäinen ficcini ikinä, joten pelottaa ihan sairaan paljon. Kommentteja kehiin, mielellään niin huonot kuin hyvätkin asiat ficistäni. Kiitos. Ja tämä on omistettu Hakuroolle, koska hän minut tähän melkein pakottikin. Nimi on muuten täysin absurdi, koska se oli ensimmäinen tai toinen joka mieleen tuli. Ei liity oikein mitenkään itse ficciin, mutta älkää välittäkö.
Ja näin saadaan hullu tiedemies myymään sielunsa
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Edillä oli tylsää. Kuolettavan tylsää. Al oli lähtenyt treffeille jonkun tytön kanssa, jonka oli tavannut kirjastossa ja Roy oli suorittamassa jotakin elintärkeää armeijan tehtävää Xingissä. Ed ei voinut lähteä mihinkään, koska oli ollut kipeänä pari edellistä päivää ja ulkona oli pirun kylmä. Ed huokaisi ja meni kirjahyllyn luokse. Alkemia ei jaksanut kiinnostaa, varsinkaan, kun hyllyssä olevat kirjat hän oli lukenut jo ties kuinka monta kertaa läpi. Hetken Ed vain tuijotti hyllyä ja mietti. Lopulta hän hoksasi, että Alilla on joitakin fantasiakirjoja, joita Ed voisi lukea. Ed ei ollut lukenut muita kuin alkemia kirjoja pari vuotta, joten ehkä hän voisi kokeilla täysin uutta kirjallisuus kategoriaa. Innoissaan Ed nappasi pari kirjaa ja katsoi niiden kannet. Ensimmäinen kirja oli J.K Rowlingin Harry Potter ja Viisasten kivi, toinen saman kirjailijan Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. Kirjat olivat siis samaa sarjaa. Nopea vilkaisu viiteen seuraavaan kirjaan paljasti että kirjasarjaan kuuluu seitsemän kirjaa. Luettuaan takakannet Ed päätti edes kokeilla lukea ensimmäistä osaa, vaikka juoni vaikuttikin täydellisen typerältä. Poika, jonka vanhemmat tappoi joku paha velho? Täysin typerää. Ed nappasi viltin sohvalta ja käpertyi nojatuoliin testaamaan uutta löytöään.
*
Al oli todella tyytyväinen treffeihinsä. Natalie oli nätti ja fiksu tyttö. Oman kuplansa sisällä kotiin vaelteleva Al mietti miten Ed mahtoi pärjätä kotona. Veli on varmaan tekemässä kuolemaa, kun ei voi tehdä mitään, Al ajatteli, paitsi toisaalta Edillä oli kyllä terävät aivot, joten ehkä hän on keksinyt jotain tekemistä.
Kotiin päästyään Al huomasi, ettei Ediä näkynyt missään. Al kierteli ympäri taloa. Hän katsoi jopa vaatekomeroon ja jääkaapin päälle yrittäessään epätoivoisesti löytää veljensä. Al soitti Mustangillekkin, ajatellen että jospa Ed oli päättänyt lähteä käymään hänen luonaan. Al oli ollut todella yllättynyt, kun Ed oli kertonut seurustelevansa everstin kanssa. He olivat aina olleet toistensa kimpussa tavalla tai toisella. Mutta rakkaudestahan se hevonenkin potkii. Lopulta Al luovutti ja meni olohuoneeseen. Hän meinasi istua nojatuoliin, joka on ikkunan vieressä ja hänen lempi lukupaikkansa, mutta Alin hämmästykseksi Ed istuikin siinä nenä kiinni jossakin kirjassa, joka näytti Alista etäisesti tutulta. 'Ed?' hän sanoi, kun Ed ei huomioinut häntä, vaikka hän oli meinannut istua Edin syliin. Al tiesi että Edillä on aivan mahdottoman hyvä keskittymiskyky, mutta että tälläinen... Kummallista. Al kurkisti Edin pitelemää kirjaa ja haukkoi henkeään. Ed oli lukemassa Harry Potteria ja Kuolemanvarjeluksia! Siis Edward Elric lukee fantasiakirjaa! Ja on ilmeisesti lukenut koko muunkin sarjan, jos lattialla lojuvista kirjoista voi jotain päätellä. 'Ed!' Al huusi nyt suoraan Edin korvaan. Ed hätkähti, ei, Ed hyppäsi ilmaan älähdyksen kera. 'Al... olet kotona. Miten treffeillä meni?' Ed sanoi selvästi hämillään. 'Ed! Tajuatko sinä mitä olet lukemassa? Sinä luet fantasiakirjaa!' Al sanoi ja lausui sanan 'fantasia' erittäin kunnioittavasti. 'Joo, niin luenkin. Tämä sarja on mielettömän hyvä, vaikka alku olikin ihan outo. Ei velhoja ja noitia ole edes olemassa, vaikka ne taitavatkin kuulua fantasiamaailmaan', Ed sanoi silmät loistaen kuin pikku pojalla. Al naurahti. Nyt se olisi virallista. Ed oli myynyt sielunsa kauniille olennolle nimeltä mielikuvitus.
