Title: Rehellisyyden nimissä (aka kokoelma erinäsiä toisiinsa liittyviä oneshotteja)
Pairing: Ginny/Draco, viittauksia Ginny/Harryyn
Rating: Pätkästä riippuen S - K-11
Genre: Romance
Summary: Sellaista syytä ei ole olemassa, jolla voisi selittää, minkä takia se on juuri Draco Malfoy.
Disclaimer: Kaikki mikä vaikuttaa Rowlingin omaisuudelta on hyvin todennäköisesti juuri sitä.
A/N: Osallistuu Aina eka kerta -haasteeseen. Jännää, en ole julkaissut yhtään ficciä sitten vuoden 2004 :3:::
1. Eka kertaJos joku kysyisi, Ginny ei kuollakseenkaan osaisi selittää, miten siinä kävi niin. Oikeastaan se tuntuu vähän samalta kuin silloin kun hän oli yhdentoista ja tarpeeksi tyhmä pitämään päiväkirjaa, mutta tietenkin se on vielä vähän käsittämättömämpää ja monin tavoin anteeksiantamattomampaa.
Mutta jos hänen pitäisi yrittää, hän aloittaisi ehkä siitä, että niin, Harry oli Harry ja täydellinen ja unelmien täyttymys, mutta jos unelma täyttyy, sen tilalle kehittää hyvin pian uuden. Ei se tietenkään johdu pelkästään siitä, vaan myös siitä, että Ginny on aina pitänyt salaisuuksista, ja myös siitä, että Harry haluaa pelastaa maailman ja että enimmäkseen tämä haluaa pelastaa maailman enemmän kuin haluaa Ginnyä.
Sitä paitsi Ginny tajuaa hyvin pian, ettei ehkä sittenkään halua unelmien poikaystävää, vaan sellaisen, joka saisi sydämen hyppäämään ulos rinnasta ellei se olisi turvassa kylkiluuhäkissään, ja perhosparven tanssimaan ripaskaa mahanpohjassa.
Sellaista syytä ei ole olemassa, jolla voisi selittää, minkä takia se on juuri Draco Malfoy.
Ginny ei rakasta Malfoyta, eikä Malfoy häntä, ei missään nimessä. Ginny ei ole edes varma,
pitääkö pojasta vai vain tuntemuksista, joita tilanne hänessä aiheuttaa; salaiset tapaamiset iltaisin, lyhyet kohtaamiset käytävillä kun pitää esittää, ettei mitään ole meneillään. Harryn suuteleminen ja salaisuutensa ajatteleminen, Malfoyn suuteleminen ja Harrystä haaveileminen, koska luihuinen jatkaa vielä siinäkin vaiheessa kun Harry lyö jarrut pohjaan.
Ginny pitää siitä, siitä kuinka poika kokeilee hänen rajojaan, sitä kuinka pitkälle Ginnyn saa ennen kuin hän muistaa, että on kuitenkin pohjimmiltaan lojaali ja kiltti tyttö. Hän tietää, että Malfoy pitää siitä myös, Ginnyn moraalin tanssittamisesta veitsen terällä kerta kerralta pidemmälle ja että tämän poikaystävä on juuri Harry.
Ehkä se sittenkin käy täysin järkeen.
Sinä iltana ilme Malfoyn kasvoilla on haastava kuten aina tämän tuijottaessa Ginnyä kylmänharmailla silmillään, ja ehkä veitsen terän kärki on pakko saavuttaa jossain vaiheessa. Ginny ei oikein tiedä miksei syvinkään hengenveto hillitse hurjasti hakkaavaa sydäntä, tai pahoinvoinnin ja huimauksen tunnetta – tai miksi jatkaa kalan kuivalla maalla leikkimistä vaikka tunteekin itsensä kerrassaan typeräksi Malfoyn hymähtäessä huvittuneena.
Luultavasti tämä ei usko, että Ginnystä on siihen, mutta poika on väärässä. Tietenkin hänestä on siihen, ja kun hän on päättänyt jotain, hän ei jätä sitä kesken. Ei ainakaan sitä, ja sille on lukuisia syitä, joilla hän puhui itsensä ympäri ja joista päällimmäisenä sillä hetkellä on ehkä se, ettei Ginny halua antaa Malfoylle – tai itselleen – aihetta kutsua häntä pelkuriksi.
Myöhemmin hän tietenkin tajuaa, että se on melko typerä syy, mutta sillä hetkellä se tuntuu täysin järkevältä. Sellainen vaikutus Malfoylla on; tämän välitön läsnäolo tekee kriittisen ajattelun melko hankalaksi.
Malfoy sanoo, että tietää mitä tekee, Ginny ei tiedä ja siksi hän lähinnä makaa hiljaa paikoillaan, ja yrittää ajatella Harrya ja pitää ilmeensä järjestyksessä. Kumpikin on aika hankalaa. Hän ei lainkaan osaa kuvitella, miltä Harry siinä tilanteessa näyttäisi, ja välillä tekee mieli irvistellä epämukavuuttaan, välillä nauraa sille kuinka järjettömän absurdia se on, välillä hymyillä onnellisemmin kuin ehkä koskaan ennen eikä oikein itsekään tiedä, miksi.
Jälkeenpäin Ginny pohtii mielessään sataa ja yhtä tekosyytä välttää aamun huispausharjoitukset – luudalla istuminen ei kuulosta kovin houkuttelevalta idealta – ja Malfoy makaa hänen vieressään kattoa tuijottaen. Melkein kuin he olisivat ihan oikea pari, joka on juuri harrastanut ensimmäisen kerran seksiä yhdessä, niin romanttista, niin ihanaa, mutta osa Ginnystä on tyytyväinen, ettei se ole niin, ja että aina, kun tunnelma on käymässä liian idylliseksi, Malfoy pilaa sen.
”Ihme, ettei suuri ja mahtava Valittu hoitanut jo tätäkin hommaa pienellä ja vähemmän mahtavalla – ”
”Vakuutan, ettei se, mitä aiot sanoa, pidä paikkaansa.”
”Onko – ”
”Ota itse selvää, jos noin kovasti haluat tietää.”
Malfoy vastaa jotain, Ginny ei saa siitä selvää, koska poika suutelee häntä samanaikaisesti. Itsensä ylipuhuminen on huomattavasti helpompaa. Hän uskaltaa jopa hengittää, kun he naivat uudestaan, ja seuraavana päivänä Ginnyn on pakko syödä ryynirae välttyäkseen lentämiseltä ja pelkkä Malfoyn ajatteleminen hävettää ja saa kiristelemään hampaita, mutta jollei Ginny tietäisi paremmin, hän olisi voinut vaikka vannoa olevansa aika onnellinen.
