Name: 3 kertaa kun James sanoi pitävänsä Lilyn hiuksista
Kirjoittaja: Mya Musta
Rating: K-11 luokkaa?
Beta: ei ole
Genre: Vähän sitä sun tätä (:
Pairing: James/Lily
Summary: Tuli vaan mieleen jostakin, väsyneenä oon sitte tätä kirjottanu, että laadusta en tiedä, tää on sitte ensimmäinen mitä laitan nettiin niin pyydän että ootte armeliaita
Warnings: Oon siis kirjottanu väsyneenä
Lilyn äiti on tässä sitten puoliverinen, eli Lilykin on...
Disclaimer: En omista hahmoja, JKR omistaa, minä vaan leikin
A/N: Älkää kiltit itkekö
3x haasteesta tuli mieleen... 1. osa on 1 luokalta, 2. osa 5 luokalta ja 3. osa 7 luokalta.
3 kertaa kun James sanoi pitävänsä Lilyn hiuksistaI"Lily Evans", tiukan näköinen nainen luki pitkästä pergamentista.
Pienikokoinen, punatukkainen tyttö lähestyi koroketta, jolla matala, kolmijalkainen tuoli sijaitsi. Tuolin vieressä seisova nainen piti kädessään kulunutta hattua. Tyttö istui alas ja nainen laski hatun hänen päähänsä.
"Rohkelikko", hattu huusi ja tyttö otti hatun päästään, ojensi sen naiselle ja riensi pöytään, jonka jokainen oppilas taputti lujasti. Tyttö istui ystävänsä viereen ja alkoi puhua tämän kanssa kiivaasti.
Mustahiuksinen, silmälasipäinen poika oli katsonut tytön jokaista askelta ihaillen, ja huokaisi nyt ääneen: "Tuon tytön hiukset ovat sitten ihanat, tuo punainen väri varsinkin."
"Onhan ne ihan kivat", sanoi toinen mustahiuksinen poika ensimmäisen vierestä.
"Ihan kivat, oletko nyt tosissasi? Mikä sinun nimesi oikein on?" ensimmäinen poika kyseli.
"Sirius Musta, ja kyllä, olin tosissani", toinen poika sanoi ja virnisti.
"Minä olen James Potter, toivottavasti pääsemme samaan tupaan", ensimmäinen poika sanoi ja virnisti hänkin.
"Oletko sinäkin tulossa Luihuiseen, luulin, että kaikki Potterit ovat Rohkelikossa?" Sirius kysyi ihmeissään.
"Tottakai minä menen Rohkelikkoon", James sanoi varmasti, mutta kysyi sitten vielä: "Oletko menossa Luihuiseen omasta, vai vanhempiesi tahdosta?"
"Vanhempieni, minä vihaan pimeyden voimia, mutta he rakastavat niitä", Sirius sanoi hiljaisella äänellä.
"Eivät he saisi pakottaa sinua", James sanoi varmalla äänellä.
"Sirius Musta", nainen kuulutti seuraavaksi, ja molemmat pojat hätkähtivät. Sirius lähti hitaasti kohti koroketta ja pientä tuolia, jonka vieressä nainen odotti. Viimein Sirius istahti ja hattu laskettiin hänen päähänsä, saliin tuli odottava hiljaisuus, hattu mietti ja mietti, kunnes noin viiden minuutin kuluttua se huudahti: "Rohkelikko."
Rohkelikko pöytä alkoi suurella äänellä osoittaa suosiotaan, Sirius hymyili pienesti Jamesille kävellessään tämän ohi, hänellä oli uusi ystävä.
James ajatteli samoin, ja sen lisäksi, hän oli vielä rakastunutkin.
II"Lily, missä Lily on, minulla on hänelle asiaa", James kailotti Rohkelikon oleskeluhuoneessa kovaan ääneen.
"Hän on tuolla kultaseni", Sirius virnisti, ja osoitti huoneen perimmäistä nurkkaa, jossa Lily istui tekemässä läksyjään. Jamesin kasvoille levisi hölmö virne lähestyessään Lilyä.
"Lily, minulla on sinulle jotain", James sanoi Lilylle ja hymyili valloittavasti.
"Nopeasti sitten, minulla on läksyt kesken", Lily sanoi töykeästi, kääntämättä edes katsettaan pois kirjoistaan.
Jamesin ilme valahti, mutta hän taisteli silti hymyn takaisin kasvoilleen ja selvitteli kurkkuaan, sitten hän alkoi lukea pienestä paperinpalasesta runoa, jonka oli itse kirjoittanut:
On hymysi kaunis kuin aurinko, silmäsi vihreät kuin ruoho kesällä.
Hiuksesi hehkuvat kuin tulen lieskat, niitä toivoisin saavani koskettaa,
jos saisin sellaiseen luvan, olisin varmasti pyörtyä niiden pehmeydestä
ja niiden kauneudesta.
Tahtoisin saada sinut omakseni, siispä tahtoisin kysyä; lähtisitkö
kanssani Tylyahoon?"James lopetti ja virnisti epävarmasti Lilyn tuijottaessa häntä suu auki, kuin ei olisi ikinä tätä nähnytkään, sitten täysin yllättäen Lily rämähti nauruun, ja sai Jamesin punastumaan.
"Tuo...Tuo oli.. naurettavinta mitä olen ikinä.. ikinä kuullut", Lily sopersi naurunsa seasta. Sitten Lily nosti paksun, kovakantisen numerologian kirjan pöydältä ja kumautti Jamesia mahaan ilman mitään syytä, ja rupesi nauramaan vieläkin kovempaa.
"Surkein runo minkä olen ikinä kuullut, en varmasti tule kanssasi Tylyahoon", Lily sanoi ja kääntyi jälleen kirjojensa puoleen vieläkin naureskellen. James käveli loukkaantuneena Siriuksen luo ja painoi pään käsiinsä.
"Kyllä se siitä vielä kuomaseni, kyllä se siitä", Sirius lohdutteli tarkkaillessaan samalla huoneessa olevia tyttöjä. Keitähän hän oli jo iskenyt, ehkä olisi kannattanut kirjoittaa muistiin jonnekkin.
III"En tiedä oletko huomannut, mutta minä pidän sinusta, Lily", James sanoi hiljaisella äänellä heidän partioidessaan koulun autioilla, pimeillä käytävillä.
Lily tuhahti vastaukseksi ajatellessaan miten huono-onninen hän olikaan saadessaan Jamesin johtajaoppilasparikseen, hänhän oli joutunut kestämään tätä niin monta vuotta muutenkin, ja nyt vielä tämä!
"Sinun hiuksesi ovat niin ihanat, niiden syvä puna saa pääni yhtä sekaisin kuin olisin juonut tuliviskiä muutaman pullollisen", James sanoi ja virnisti epävarmasti.
"James...", Lily yritti sanoa, mutta James keskeytti tämän.
"Ja silmäsi ovat niin ihanan vihreät, vatsassani liitelee perhosia aina kun katsot minua", James jatkoi vuodatustaan.
"James", Lily sanoi vahvalla äänellä, kun James hiljeni ja kääntyi katsomaan häneen, hän jatkoi: "Olen oikeasti blondi."
"Mitä", Jamesin silmät levisivät hämmästyksestä ja hän pysähtyi niille sijoilleen.
"Kyllä vaan, kuulit oikein", Lily sanoi ja virnisti vähän samaan tapaan kuin James konsanaan.
"Tuo väri sopii sinulle paremmin", James sanoi ja tehosti sanaansa nyökyttämällä päätään.
"Kiitos, luulisin", Lily sanoi hämmentyneenä.
"Miten sinusta oikein tuli punapää?" James kysyi kiinnostuneena.
"No, minulla oli kerran kahdeksanvuotiaana tosi kova kuume, joten äitini alkoi keittää taikalientä, joka laskisi kuumettani, mutta koska hän ei ole kovin hyvä siinä, niin jokin meni vikaan", Lily kertoi ja lopetti kertomisen hetkeksi.
"Jatka vaan", James kannusti häntä hymyillen.
"No, kun join lientä, hiukseni muuttuivat silmänräpäyksessä punaisiksi, kuumeenikin laski kyllä vähän, äitini säikähti hiusteni uutta väriä, ja isäni oli suorastaan järkyttynyt. Siispä isäni käski äitini keittää uutta lientä, että minun hiukseni saataisiin taas vaaleiksi, mutta minä pyysin, että saisin pitää tämän värin, sillä se oli mielestäni kaunis. Äitini suostui vastentahtoisesti, joten minä sitten jäin punapääksi", Lily kertoi ja naurahti.
"Vau, mielenkiintoinen tarina", James sanoi ja hymyili hänkin: "Pystyn melkein kuvittelemaan vanhempiesi ilmeet."
"Tiedätkö James, nyt kun sinun kanssasi oikeasti juttelee jostain, niin huomaa ettet olekaan niin ylimielinen paskiainen mitä luulisi", Lily sanoi ja virnisti Jamesin kummeksuvalle ilmeelle.
"Kiitos, luulisin?" James sanoi, ja hänen suupielensä kohosivat hymyyn.
"Tulisitko nyt kanssani Tylyahoon?" James kysyi ja piti sormia ristissä selkänsä takana.
"Voisin vaikka tullakin", Lily sanoi ja hymyili onnellisena, James oli oikeasti tosi suloinen noiden suklaasilmiensä kanssa.
"Oikeastiko?" James kysyi yllättyneenä.
"Kyllä vain", Lily sanoi.
"Minä menen Tylyahoon Lilyn kanssa", James huusi ja loikkasi halaamaan Lilyä onnessaan.
"Minähän sanoin Minerva, heistä tulee vielä pari", sanoi yllättäen rauhallinen ääni Lilyn ja Jamesin takaa.
"Rehtori, professori McGarmiwa, milloin te siihen ilmestyitte", Lily kysyi tuntien poskiensa punehtuvan.
"Älkää antako meidän häiritä, jatkakaa aivan rauhassa", Dumbledore sanoi silmät tuikkien ja nikkasi Jamesille.
James punastui ja käänsi katseensa muualle opettajien jatkaessa matkaansa eteenpäin.
"Mennään takaisin Rohkelikko torniin, kyllä tämä partioiminen riittää tälle päivälle", Lily sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin.
"Joo, mennään vaan", James sanoi hiven pettymystä äänessään.
Päästyään Rohkelikko torniin he katselivat toisiaan miettien mitä pitäisi tehdä.
"Hyvää yötä", Lily sanoi epävarmasti.
"Hyvää yötä sinullekkin, näe kauniita unia", James sanoi ja antoi pienen kokeilevan suukon Lilyn huulille.
Lily hymyili ja suukotti myös Jamesia, sitten hän juoksi ylös tyttöjen makuusaliin ja James kuuli kuinka hän paiskasi oven kiinni perässään.
James kosketti poskeaan siitä kohtaa mihin Lily oli häntä pussannut ja hänen huulensa levisivät onnelliseen hymyyn.
**
"Keskeyttivätkö Minnie ja Dumbbis teidät? Mitä he siihen aikaan käytävillä tekivät?" Sirius kysyi ihmeissään.
"Kai heillä oli jotain juteltavaa, ja he olivat päättäneet lähteä kävelylle?" James ehdotti.
"Tai sitten Minnie kulta pettää minua, minun on sanottava hänelle muutama tarkoin valittu sana", Sirius sanoi ja virnisti poikamaisesti.
"Sinun mielikuvituksesi on sitten omalaatuinen Anturajalka rakas", James sanoi naureskellen.
"Kiitos pupuseni", Sirius sanoi ja väisti häntä kohti lentävää sohvatyynyä.
"Tuo olisi voinut sattua tiedätkös", Sirius sanoi muka loukkaantuneella äänellä.
"Huomenta James", Lily huikkasi tyttöjen makuusalin portaiden juurelta.
"Huomenta Lily", James huikkasi takaisin ja punastui.
"Mitäs Romeo punastelet?" Sirius kysyi ja vilkutti Lilylle, joka vain pyöritteli hänelle silmiään.
Lily käveli heidän luokseen ja antoi Jamesille pienen suukon poskelle, ja sanoi lähtevänsä aamupalalle.
"Minäkin tulen kohta", James huusi hänen peräänsä ja hymyili autuaana.
"Menes siitä", Sirius komensi.
"Joo joo", James sanoi ja syöksyi Lilyn perään Siriuksen pudistellessa päätään.
Finito
A/N: Tiedän, toi "runo" oli tosi huono, mutta niin sen oli hivenen tarkotuskin olla. Pyytäsin nyt teitä kommentoimaan, että saisin vähän tietää mitä tästä ajatellaan
Ja Remusta ja Peteriä ei ollut kunnen vaan saanu jotenki sopimaan (:
Viimesestä osasta tuli vähän turhan pitkä, mutta kai se nyt noinkin menee.
