Otsikko: Kunnes kuolema meidät erottaa
Kirjoittaja: Romione
Ikäraja: K11
Vastuuvapaus: En omista rakkaan Rowling-tädin hahmoja, paikkoja tai muutakaan. En saa rahaa kirjoituksistani.
Genre: Angst, romance
Paritus: James/Lily
A/N: Ensimmäinen songficcini, mutten voinut olla kirjoittamatta tätä, koska tämä kappale ja paritus on niin täydellinen. Lyhyt on ja täynnä angstia, enkä ollut ihan varma, laitanko tänne vai jonnekin muualle, mutta kestäkääpä.
Kunnes kuolema meidät erottaa
Lilyn sydän sykki kiivaaseen tahtiin. Hänen sydämensä oli tehnyt niin vain kerran aikaisemmin; kun hän oli ensimmäisen kerran suudellut Jamesia ja pelännyt tulevansa hylätyksi. Nyt hänen sydämensä ei sykkinyt vain rakkaudesta, vaikka James olikin kietonut kätensä hänen ympärilleen. Lily rakasti Jamesia niin paljon että sattui, mutta sillä hetkellä häntä oikeasti vain pelotti kamalasti.
Lily ei tuntenut muuta kuin epätoivoa istuessaan Jamesin sylissä ja Harry hänen omilla käsivarsillaan. Perheidylli, siksi sellaista tilannetta ehkä kutsuttiin. Unelmalta, johon pyritään. Tuoreen aviomiehen kädet ympärillä ja oma poikalapsi itseään vasten. Se olisi ollutkin idylli, ellei Lily olisi pelännyt kuolemaansa. Eikä vain omaa kuolemaansa, hän pelkäsi jotain sitäkin enemmän. Hän pelkäsi, että James tai Harry kuolisi. Hän voisi itse kuolla, kunhan he eivät vain kuolisi.
I will tell your story if you die
I will tell your story and keep you alive
Lily toivoi, ettei hänen tarvitsisi pelätä, mutta maailma oli muuttunut niin paljon niistä ajoista, kun hän oli ollut huoleton nuori. Niistä ajoista, kun hän oli rakastunut Jamesiin. Pahuus oli vallannut heidän maailmansa, eikä sitä voinut estää. Heidän osakseen jäi piiloutua, mutta he eivät olisi voineet tehdä mitään, jos pahuus päätti etsiä heidät.
Kuurupiiloa. Mene piiloon, niin minä etsin sinut. Lily painautui tiukemmin Jamesin käsivarsia vasten ja yritti puristaa Harryn itseään vasten samoin, ettei poika vain pääsisi karkaamaan. Hänen oma rakas poikansa, jos hän ei pääsisi kokemaan samanlaista onnellista lapsuutta kuin Lily, Lily ei tietäisi, miten hän kestäisi syyllisyyden. Jos he olivat vaikka valinneet väärän piilopaikan? Harryn täytyi pysyä elossa, hänestä itsestään viis.
I've always felt the feeling we would die young
Some die young, some die young
Entä James? Lily ei koskaan antaisi Jamesin kuolla hänen puolestaan, vaikka vasta hetki sitten hänen aviomiehensä oli kuiskannut häneen korvaansa: "Uhraisin kaiken vuoksesi. Sinä ja Harry, te ette kuole. Minä pidän siitä huolen." Lilyn silmäkulmasta tipahti kyynel, kun hän vain ajattelikin sellaista tulevaisuutta, jossa hän joutuisi käymään Jamesin haudalla. He olivat vasta nuoria, he olivat vastanaineita. Heidän oli tarkoitus olla huolettomia ja onnellisia. Näin ei olisi pitänyt tapahtua.
Some die young
But you better hold on
Lily löysensi otettaan Harrysta, koska poika ei osannut eläytyä synkkään hetkeen. Miten hän olisi voinut kieltää hetken onnellisuuden pojaltaan? Jos he kuolisivat seuraavana minuuttina, hän ei haluaisi, että hänen poikansa kuolisi onnettomana. Lily sen sijaan olisi voinut kuolla milloin tahansa Jamesin syliin. Se oli ainoa oikea paikka, johon kuolla.
"Minä rakastan sinua...", Lily kähisi hiljaa Jamesin korvaan ja suuteli häntä huulille puristaen silmiään tiukasti kiinni. Hän ei halunnut uskoa, että heidän tulevaisuutensa saattaisi loppua jo pian. Heidän täytyi ottaa elämästä kaikki irti; Lily ei vain osannut enää olla onnellinen. Hän oli vain onneton.
"Minäkin sinua", James vastasi suudelman loputtua ja näytti siltä kuin kärsisi jokaisena hetkenä; se sai Lilyn entistäkin onnettomammaksi. "Kunnes kuolema meidät erottaa."
Lily tajusi itkevänsä hiljaa, kun hän katsoi Jamesia suoraan silmiin ja yritti pusertaa huulilleen hymyn kuin hän uskoisi, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin, vaikkei hän enää hurjimmissakaan unelmissaan uskonut siihen. Hän tiesi, että loppu oli lähellä. "Kuolemakaan ei meitä tule erottamaan."
So many things I need to say to you
Please don't let me go
Lily oli varma, että hän erotti Jamesin silmäkulmassa pienen, kiiltävän kyyneleen, kun hän puristi Lilyä tiukemmin itseään vasten ja suuteli vaimonsa otsaa.
He eivät voineet tehdä enää mitään. Mitkään sanat eivät peruuttaneet sitä, mikä heillä oli edessä. He olisivat halunneet olla optimistisia, mutta yksikään ihminen ei ollut pystynyt vastustamaan pimeyden lordia. He olivat taitavia, erittäin taitavia, mutta itse pahuutta eivät hekään voineet vastustaa.
"Me kuolemme yhdessä", James lopulta myönsi. Lily huomasi, ettei hänen rakastettunsakaan enää uskonut parempaan tulevaisuuteen. James laski silmälasit nenältään ja laittoi ne Lilyn nenälle saaden tämän naurahtamaan hiljaa, mutta niin hiljaa, että vain James kuuli sen.
And we said we would die together
Some die young
Loppu kävi nopeasti ja yksinkertaisesti. Lily ehti kuulla, kun hänen aviomiehensä yritti vielä kerran suojella tuoretta perhettään, mutta epäonnistui. Lilyn silmät vuotivat kyyneleitä, kun hän hyvästeli poikansa ja vaikka hän vielä yritti epätoivoisesti estää poikansa kuoleman, hän ei uskonut parempaan tulevaisuuteen ollenkaan. Sen täytyi vain olla ohi, loppu. Kuin kertanapsauksella. Niin sen täytyi.
Kun elämä valui hänestä kuin hiekka rikki olevasta tiimalasista, hän tunsi hetken ajan onnellisuutta. Hän pääsisi sinne, missä James jo oli. He kuolivat yhdessä, niin kuin he olivat sopineetkin.
Kunnes kuolema meidät erottaa. Mitä puppua. Lilyä ja Jamesia ei erottanut kuolemakaan. Eikä Lily ollut koskaan tuntenut onnellisempaa tunnetta, kun hän tajusi, ettei Harry ollut seurannut häntä ja Jamesia pois pahasta maailmasta.
