Tuska on loputon, S

[Jennea]

// Alaotsikko: S, albumihaaste, viikottainen raapalehaaste: Rose Weasley

Title: Tuska on loputon
Aurhor: Jennie
Rating: S
Pairing: Lukekaa ja ottakaa selvää, en vielä välttämättä halua sanoa sitä.
Genre: Angst, romance.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Rose Weasley kuolee onnettomuudessa liian nuorena ja jättäen monet taakseen ikävöiden.

A/N: Osallistuu siis albumihaasteeseen, biisillä Anssi Kela - Kaveria ei jätetä, josta mieleeni tuli tähän tuplaraapaleeseen idea. Sekä osallistuu viikottaisen raapalehaasteeseen, jossa on aiheena ihana Rose Weasley. Jättäkää ihmeessä kommenttia!
Liitän tämän myös FF100 sanalla Loppu, aiheena siis Rohkelikon pojat sekä FF10, sanalla Kyynel, jossa minulla on aiheena Weasleyn suku.


Tuska on loputon


“Hän oli kaunis nainen. Juuri sellainen nainen, jonka kun tapaa ensimmäistä kertaa, ajattelee vain, että häneen haluan tutustua. Hänet haluan tuntea. Ja onnekkaimmat saivat. Häneltä löytyi aina aikaa jokaiselle. Hän osasi ja halusi kuunnella. Hän ymmärsi ja neuvoi.

Unelmoimme nuorina, kun olimme vasta rohkelikkoja, miten voisimme olla aina yhdessä.
Viettäisimme aikaa. Lukisimme lehtiä. Vierailisimme lapsiemme luona. Vanhenesimme, yhdessä.
Miksi meille ei suotu tuota aikaa? Miksi hän ei saanut tilaisuutta elää? Kuka ansaitsee ja kuka ei? Hän olisi ansainnut.

Makasimme kerran vierekkäin sängyllä aamulla ja mietimme elämää. Tai hän mietti ja minä olin puoliunessa. Hän kertoi minulle, että pienenä tyttönä ihaili lintuja. Kysyin miksi. Hän sanoi, että linnuilla on kaikki. Kaunis ulkomuoto, hyvä ääni, ja ennen kaikkea vapaus lentää minne vain. Tehdä mitä vain. Minä kysyin, että emmekö me ole sitten vapaita. Mekin voimme tehdä mitä vain. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Me olemme vapaita vasta kun kuolemme.
 
Surullista, mutta totta.
Ja niin minä haluan ajatella. Että hän on nyt vapaa. Vapaa kaikesta. Velvollisuudista, peloista, suruista, kivusta. Hän on nyt vapaa lentämään.

Olenko minä paha mies, kun toivon, että hän ei olisi vapaa? Että hän olisi täällä, luonamme. En ole paha. Olen vain rakastunut.

Minulla on ikävä häntä.”

Albus Potter astui korokkeelta alas pyyhkien samalla kyyneliään kämmenselkäänsä. Tuska on loputon.

***

Anssi Kela - Kaveria ei jätetä

Voi Jeesus Kristus miltä näytät!
Kaikki kummituksen tuntomerkit täytät
On kuin et viikkoihin ois
Noussut vuoteestasi pois

Roskiin saisinkohan heittää
Nenäliinat jotka lattioitas peittää?
Siivoukseen suurempaan
Jo arkeologit vaaditaan

Tiedäthän että tämä ei
Kaada maailmaa
Vaikka se tuntuu
Vaikka se tuntuu siltä
Ei elämä tule loppumaan
Vaikka se tuntuu
Vaikka se tuntuu siltä

On aika itkeä ja nauraa
Aika rakastaa ja aika kantaa kaunaa
Nyt aika on, ystäväin
Siirtyä jo eteenpäin

Sun täytyy uusi lehti kääntää
Siis takkia niskaan ala vääntää
Muistatko sen bemarin?
Äijällä on se vieläkin
Kerättäiskö jengi kasaan?

Tiedäthän että tämä ei
Kaada maailmaa
Vaikka se tuntuu
Vaikka se tuntuu siltä
Ei elämä tule loppumaan
Vaikka se tuntuu
Vaikka se tuntuu siltä

Tiedäthän että tämä ei
Kaada maailmaa

Sydämen kun satuttaa
Mikään ei auta
Mikään ei siihen auta
Ei kukaan voi sua lohduttaa
Tarvitset aikaa
Tarvitset paljon aikaa

Ei tämä kaada maailmaa
Vaikka se tuntuu
Vaikka se tuntuu siltä
Ei elämä tule loppumaan
Sun täytyy luottaa siihen
Sun täytyy luottaa siihen
Sun täytyy luottaa siihen

[Jennea]

Kelmikiti: Itseänikin alkoi melkein säälittämään Albus, kun menetti Rosen. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Taika-ankka: Ei minua ainakaan haittaa, jos huomaan jonkun käyttäjän lukevan ficciäni eikä jätä sen jälkeen kommenttia, mutta kuitenkin kiva kun sinä jätit. Ja hautajaiset tosiaan oli kyseessä. Olen aivan rakastunut Roseen, joten halusin parittaa hänelle jonkun suloisen miehen ja mielestäni Albus Potter on vain jotenkin niin hellyyttävä. Kiitos kommentista ja mukavaa kun lukaisit läpi!

[bella-neiti]

Oi Surullinen, just tällanen haikee. Ihuna<3

Rakentava on pyöräilemässä xD

bella-neiti

[Ringo]

Vau. Tämä oli todella kaunis tuplaraapale.
En ymmärrä, miten olet saanut näin monta tunnetta ja ajatusta tungettua vain kahteensataan sanaan. Upeaa, itsehän en rminkäänlaisia raapaleita osaa kirjoittaa. :')

Kysyin miksi. Hän sanoi, että linnuilla on kaikki. Kaunis ulkomuoto, hyvä ääni, ja ennen kaikkea vapaus lentää minne vain. Tehdä mitä vain. Minä kysyin, että emmekö me ole sitten vapaita. Mekin voimme tehdä mitä vain. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Me olemme vapaita vasta kun kuolemme.

Ah, todella nättiä tekstiä. Ihanan yksinkertaista, ja jotenkin lapsekasta tekstiä.

Ja niin minä haluan ajatella. Että hän on nyt vapaa. Vapaa kaikesta. Velvollisuudista, peloista, suruista, kivusta. Hän on nyt vapaa lentämään.

Olenko minä paha mies, kun toivon, että hän ei olisi vapaa? Että hän olisi täällä, luonamme. En ole paha. Olen vain rakastunut.

Ei apua. Olisin varmasti alkanut itkemään tuossa kohdassa, jos en olisi nyt niin hyvällä ja fluffymaisella tuulella.
Rakastan kirjoitustyyliäsi, en voi nyt muuta sanoa! :') Kaikki kommenttini ovat oikeasti varmaan todella tylsää luettavaa, kun toistelen vain samoja asioita.. :') Anteeksi. Mutta se on kylmä totuus, en keksi melkein koskaan mitään kommentoitavaa ficeillesi, mutta niitä on aina pakko kommentoida. >8'' D
Tuonkin olen varmaan sanonut joskus... en muista. :')
Kiitos kuitenkin tästä, lisää tämmöisiä<3

[Jennea]

bella-neiti: Voi, kiva kun tykkäsit. Kiitos kommentistasi!

Ringo: Se on vain ihanaa kun kommentoit, en valita! Joskus tosiaan on vaikeaa kirjoittaa raapaleita ja tuplia, sillä sanat täytyy valita tarkkaan. Minullakin oli vielä monta ajatusta ja tunnetta mielessä, jotka Albus olisi voinut sanoa, mutta jotkut täytyi vain jättää pois. Hyvä, jos tykkäsit. Kiitos paljon kun luit ja laitoit vielä kommenttiakin!

[supersaana]

Ihana.
Surullinen, kaunis.. Tykkäsin todella paljon.

Me olemme vapaita vasta kun kuolemme.

Kiitos.

-Superi

[Jennea]

supersaana: Kiitos itsellesi tuosta pienestä, mutta ihanasta kommentista.